Väripaletti valittu!

Isovelivetoinen poikaraati valitsi tulevan työtilansa väripaletin eikä jälkikasvua sovi hillityiksi haukkua.

Seinien värit tulevat listan ääripäistä - vaaleampi harmaa (joka äidin mielestä ei ole kylläkään hirveän vaalea:)) tulee kolmeen seinään ja työpöydän takainen seinä tulee reunimmaisella punaisella. Työtuolit ovat sävyltään about tuota vaaleanpunaista ilman kiiltoa. Seinille on päätetty teettää canvas-tauluja kesäkuun lomareissulta.


Nyt sitten vaan pensselit käteen...

Ja nyt se etenee

...meidän vaatehuoneprojekti.


Viivästys johtuu lähinnä allekirjoittaneesta, eihän sitä aina elämältä kerkiä. Jonkun aikaa odoteltiin lisähyllyjä eteisen kaappiin, että poikien vaatteet sai siirrettyä sinne. Sitten vasta uskalsin purkaa kiinteät hyllyt vaatehuoneesta. Ja sitten odoteltiin sähkömiestä. Ja sitten alkoi kesälomat.


Mutta on tässä vähän edistystäkin tapahtunut. Poikien vaatteet sujahtivat eteisen kaappiin tosi näppärästi - ylähyllyille mahtui ihan pikkuveljen tulevia perintövaatteitakin säilytykseen. Keskellä on melkein kaikki sisävaatteet, jotain on myös vasemmanpuoleisessa osiossa. Ulkovaatteet ja kengät ovat lähinnä eteistä oikeanpuoleisessa siivussa (paitsi kumpparit vasemmalla ylhäällä siellä missä ne ovat aina olleet:)). Siivousvälineet siirtyivät pääosin keittiön alakaappiin, mutta pyykkihuolto mahtui vielä paraatipaikalle:)

.

Poikien vaatesäilytys nyt

Ja mä rakastan sitä, että kämpässä on kerroksia! Vaatehuoneen hyllyjen välissä oli korkea kapea rako ja eihän voi olla niin ettei joku sinne olisi jotain pudottanut kuluneen 40 vuoden aikana! Sieltä lötyi melkein uudenkarhea musiikin kirja suoraan 80-luvulta:). Poikien koulu on alueen vanhin koulu ja ainoa, joka on ollut toiminnassa 80-luvulla. Koulun aulassa on vitriineissä näyttely, jossa on koulutarvikkeita menneiltä vuosikymmeniltä  - toivottavasti tämä kirja saa paikan sieltä vitriinistä niin saadaan kirja palautettua oikeaan kouluunsa.

Terveisiä Noralle, me löydettiin sun kirja! Tuolla se oli!

Sähkömiehen käytyä kopperossa on maalattu seinät valkoisella ja vanhaan ylähyllyyn pistettiin jalat alle, siitä kun sai just mittoihin sopivan pöydän. Vanha muovimatto on hinkattu puhtaaksi karhunkielellä enkä nyt juuri edes suunnittele tuohon uudempaa lattiaa kun huone on muodostumassa työhuoneeksi - tuolit vaatisivat kuitenkin jonkun muovisuojan alleen. Martela outletista löydettiin kierrätystuolit, joissa on tosi hyvä istua...

Kovasti kesken, mutta lapset
viihtyvät täällä jo nyt:)

Yllättävää kyllä nuorisolle tuolien vaaleanpunainen väri on ihan ookoo, mutta pikkuisen tulee haastetta valita seinien värit niin että sopii tuoleihin mutta että huoneen ilme olisi miehekäs. Tässä kohtaa on siis jämähdyksissä meidän projekti. Jotain värikarttoja on haettu ja esikoinen on jo tykästynyt muutamaan todella tummaan lilan sävyyn:). Joku juliste tuonne olisi kiva laittaa, ja sekin ehkä vähän määrittelee väritystä.

Niin että väri-ideoita otetaan ilolla vastaan...

Paljonko on tarpeeksi (lapsille vaatteita...ja missä ne kuuluu säilyttää)?

"Paljolla pärjää aina", totesi usein ääneen eräs hyvä ystäväni kun osti useammat samanlaiset housut kerralla.

Toinen ääripää on ammattijärjestäjäkollegani, jolla on lasten vaatteille tällainen näppärä kahden hyllyn systeemi. Nostan hattua korkealle! Mutta ei tuo määrä meille ihan riitä...

Meilläkin on lastenvaatteita aika maltillisesti. KonMarie-tekniikan mukaan t-paidat ja alusvaatteet ovat pystyyn rullattuina kangaslaatikoissa. Housut rullattiin vaatehuoneen kiinteisiin mataliin hyllyväleihin. Henkareissa roikkuu pitkähihaiset paidat, mutta ongelma on että pienempi ei vielä moneen vuoteen ylety niihin.



Nyt kun meillä ollaan vakavasti harkitsemassa - taas kerran - vaatehuoneen muuttamista huonetilaksi, ollaan sen kysymyksen äärellä että paljonko mitäkin pitää olla ja miten sen mahdollisimman tehokkaasti saisi säilöttyä.

Tässäkö uusi paikka jäkkikasvun
sisävaatteille...?

Heitin poitsuille kysymyksen että voisiko teidän sisävaatteet olla eteisen kaapissa. Esikoinen innostui, kaapisto on pienellä käytävänpätkällä vessaa vastapäätä ja siinä on jo pyykkikori, johon heitetään likaiset vaatteet suihkuunmennessä. "mä voisin tästä vaan sit ottaa puhtaat vaatteet kylppäriin ku meen suihkuun", teini innostui ja huiteli käsillään tilaa vessan ja kaapin välillä:).

Hm. voishan tuo onnistua. Tosin äiteen pitäisi osallistua talkoisin just sen verran että siivousvälineitä olisi vähemmän ja ne olisi sijoitettu esim. keittiön allaskaappiin. Kaapissa on väljyyttä eli ehkä yksi hylly tarvitaan lisää. Onneksi tämä kaappi on muunneltavissa, toisin kuin vaatehuoneen hyllystö... Lienee tehtävissä...;)

"mä kyllä niinku kannatan tätä ajatusta..." (eli miten meillä taas ehkä alkaa megalomaaninen vaatehuoneprojekti...)

Perheen teini myhäili otsikossa mainitulla tavalla, kun ensimmäistä kertaa esittelin asiani vaatehuoneen muuttamisesta huonekäyttöön. Kyllähän se toinen lasten tila kiinnostaisi, vaikka sopuisasti pikkuveljen kanssa jakavatkin 4,3 x 3,6 m kokoista huonettaan. Äidin syyt tälle ajatukselle:

• Kun huoneessa pelataan ja soitetaan kitaraa, meteli yltyy ja erityisesti kitaransoitto häiritsee kaikkea muuta huoneessa samaan aikaan tehtävää toimintaa
• Teini menee nukkumaan n. tunnin pikkuveljensä jälkeen ja harhailee asunnossa etsien omaa tilaa, useinmiten päätyy äidin makuuhuoneeseen tabletteineen (sekin on tosin mulle ihan ok)
• Kun molemmilla pojilla on kavereita kylässä, tuntuu että olisi hyvä saada jaettua porukkaa kahteen tilaan - toiset tietokoneelle (kun siinä *aina* joku porukka on) ja toiset sitten muihin puuhiin. Huomaan että lapset eivät mieluusti äidin makkarissa kavereiden kanssa hengaa, enkä minäkään oikein sitä halua
• Tiedostan että esikoinen kasvaa ja tulee tarvitsemaan omaa tilaa, ja tarvisi jo nytkin opiskelua ja kokeisiin lukua varten.

Ja katse kääntyy taas vaatehuoneeseen:). Meillä on 2 isoa makuuhuonetta, mutta niissä on aika pienet ikkunat, joten huoneen jakaminen tarkoittaa, että toiselle puolelle ei riitä ikkunaa. Eikä keinotekoisesti huonekaluilla jakamisessa kuitenkaan tule oikeasti omaa tilaa, jossa olisi ns. äänieristys toisesta tilasta. (noh, ihan oikeasti äänieristystä ei tässä meidän kerrostalossa edes ole...)


Olin jo mielessäni suostunut luopumaan omasta makuuhuoneestani ja muuttamaan vaatehuoneeseen, mutta sinne ei mahdu minkäänlaista sänkyä (tai menisi liian kalliiksi kun pitäisi mittatilaustyönä teettää sänky, jossa voi nukkua vain juuri kaltaiseni kevyt kääpiö). Ja vaatehuone on niin pieni tila, että en kyllä sinne omia lapsiani laita nukkumaan. Mutta... kyllähän siellä pari neliötä on, omassa rauhassaan, oven takana, omalla lämpöpatterilla ja ilmastoinnilla varustettuna... pienen vetäytymistilan sinne saisi.


Projekti eroaa aikaisemmasta vaatehuoneprojektista siinä mielessä, että isommassa asunnossa oli paljon enemmän myös muuta säilytystilaa. Kerrostalokolmiossamme meillä on vain mun makuuhuoneeni vaatekaapit (2 kpl) ja eteisen kaappi. Koska haluan pitää jatkossakin lastenhuoneen about väljänä, se tarkoittaa että uusia vaatekaappeja ei hankita. Eli nyt ollaan todellisen haasteen äärellä...


Mutta tästä se lähtee, vaatehuone huoneeksi projekti #2. Ainakin suunnitelmatasolla....

PAPERIT...ne saa mut!?

Mun KonMari-projekti alkoi kovalla tohinalla kesällä ja on jumittunut vaiheeseen paperit.Siis oikeesti tää on sota. Paperisota!


Päätin käydä nopsaan läpi yhden kuukauden aikana taloon tulleet paperit. Ei oo nopsa homma tää. Kuukauden aikana on asioitu KELAn, pankkien, autohuollon ja lukuisten lääkärien kanssa. Vakuutusyhtiöön pitäisi tilittää sairaskuluja ja takuuajalla hajonneen kodinkoneen korjauskuluja, joita takuu ei korvannut (!).  Esikoisen rippikoulusäännöt siirtyvät paikasta toiseen kun niille ei ole omaa lokeroa. Meille ei tule ilmaisjakeluita, ei lehtiä eikä meillä harrasteta mitään mistä tulisi papereita. Ja silti näitä on ihan järkyttävät määrät...


Sitten kaapeissa on ne toiset paperit, ne tarkkaan säilötyt ja arkistoidut. Harvoin tulee tarvittua sieltä yhtään mitään. Mutta mitä saattaisi tarvita tulevaisuudessa eli mitä pitäisi oikeasti säästää?


VEROTUSTA varten tositteita pitää säilyttää 6v.
Mulla oli tapana säilöä ihan kaikki kuitit ja maksetut laskut juuri tuon 6 vuoden ajalta, kunnes totesin että ei oo mitään järkee. Kävin sitten tuossa joulukuussa läpi kuitit viimeisen 6 vuoden ajalta ja säästin sieltä vain sellaiset kuitit, jolla on jotain tekemistä verotuksen kanssa ja hävitin loput. Isoista hankinnoista on kuitenkin ne takuukuitit toisaalla. Nyt kuittiarkisto on vain edellinen kalenterivuosi.


TERVEYTEEN JA SAIRASTAMISEEN LIITTYVÄT PAPERIT
Ja näitä riittää. Omani sain karsittua kesällä KonMari-tohinassa. Lasten sairaspaperit on paljon vaikeampi nakki. Mitä pitää säästää jälkikasvun sairashistoriasta - joku aikajana kai pitäisi olla että mitä on sairastettu, kun aikaisempia sairauksia ja oireita aika usein lääkärissä kysytään?
Kysyin asiaa vakuutusyhtiöstä ja he vaativat kuittien säilytystä vuoden ajan siitä kun on tehnyt korvaushakemuksen. Heiltä ei saa mitään yhteenvetoa haetuista korvauksista per sairaus - harmi koska siitä olisi voinut olla hyötyä.
Tää on raskas nakki erityisesti henkisesti. Kuopus sairasti ensimmäisinä vuosinaan paljon ja siitä tietysti kertoo myös papereiden määrä. Esikoisen (14v) paperit mahtuvat yhteen mappiin, eikä se ole vielä edes täynnä. Kuopus on vasta 7 ja hänen papereitaan on jo kaksi mapillista. Ensimmäinen (osuvsti musta) mappi on vain hänen ensimmäisen elinvuotensa sairastamiset. Kun ajattelee kuinka ankea oli käydä viime vuosien ja erityisesti avioeroajan kuitteja läpi niin tässä on sitten kyllä toinen raskas suma - enhän mä haluisi tuota aikaa edes muistaa:(. Toisaalta, jos tuolta jotain pitäisi löytää niin kyllä se tosi vaikeaa on...

Pikkuveikan vs. isoveikan sairaspaperit...



Kaikelle muille papereille alkaa olla jo systeemi mutta oonhan mä tätä jo vuosia hinkannutkin:

• Vakuutuspaperit - säästän vain uusimman vakuutuskirjan ja viimeiset laskut vuoden ajan
• Auto - huoltoraportit yhdessä kansiossa aikajärjestyksessä
• Takuukuitit - ostojärjestyksessä, tätä pinoa tulee käytyä läpi kun uusi takuukuitti tulee
• Sopimukset  pankkien, sähköyhtiöiden, puheliyhtiöiden jne. kanssa, säilytän yhdessä paikassa
• Taloyhtiön paperit ja kodinkoneiden käyttöohjeet yhdessä paikassa, myös mahdollista seuraavaa asukastta varten

Miten hei te hoidatte paperikaaoksenne? Vinkkejä pliis...?







Lapset ja järjestys

Kahden vilkkaan pojan ja järjestelyintoisen äidin taloudessa on kerran jos toisenkin mietitty lastenhuoneen toimivutta järjestyksen tavoin - lähinnä siis sen järjestelystä innostuneen äidin toimesta. Mutta näin lasten kasvaessa olen ilokseni huomannut, että heitäkin kiinnostaa järjestys, erityisesti siitä näkökulmasta että järjestyksen vallitessa on helpompi löytää tavaroita.

Lastenhuoneen, lelujen, harrastustavarvikkeiden ja sensellaisten järjestystä on nyt mietitty meidän taloudessa se reilut 13 vuotta. Tässä meidän perheen ohjenuorat siitä miten homma pysyy jotakuinkin kuosissa.

Sääntö #1: Esille vain se mitä käytetään

Lähtökohtaisesti leluja on aina liikaa ja lastenhuoneeseen ei mahdu riittävästi säilytyskalusteita säilömään kaikkea sitä mitä sukulaiset ja joulupukki tupaan kantavat. Kokemus on osoittanut, että lapsilla on vahvasti kausia, jolloin joku tietty leikki, peli, lelu on mieleinen. Meillä on lastenhuoneessa edustettuna oikeastaan vain näitä juuri nyt kiinnostuksesta nauttivien leikkien/pelien/harrastusten tavaroita. Muut ovat säilöttynä vähän kauempana.

Sääntö #2: Kategorisoi

Jo pikku pilttikin oppii nopeasti mihin ryhmään mikäkin rompe kuuluu. Oppii ottamaan yhden ryhmän esille kerrallaan, ja pakkaamaan sen sitten pois paikalleen.  Meillä on esim. tällaisia ryhmiä:

• legot
• soittimet
• kitaratarvikkeet
• bleidit
• trashpackit
• monsunot
• roolivaatteet
• pikkuautot ja autorata
• junarata
• palapelit
• puuhakirjat
• askartelutarvikkeet
• hamahelmet

Kun lapsi tuo päiväkodista askartelujaan, ne sujahtavat usein näihin jo olemassaoleviin ryhmiin.

Esim. tekoparta --> roolivaatteet, vessapaperirulla-hernehelistin --> soittimet, jne. Samoin kaikki lahjaksi saatavat uudet lelut on aika nopea jakaa omiin ryhmiinsä. On meilläkin se sekalaiset lelut-kategoria.

Sääntö #3: jokaiselle kategorialle hyvä ja tarkoituksenmukainen säilytysratkaisu

Yhden ryhmän pitää mahtua yhteen säilytyslaatikkoon/kalusteeseen/paikkaan ja vielä mieluiten niin, että siinä on tilaa vielä uusille tulokkaillekin. Pikkutavarat mahtuvat meillä pieniin kangaspussukoihin, legoilla on edelleen sellainen joukkovoima, että ne tarvitsevat ison sängynaluslaatikon.

Olen erityisen innostunut tähän legojen säilyttämiseen isossa laakeassa laatikossa: muksu mahtuu itse sinne sekaan kauhomaan eikä jaksa kaataa laatikkoa sisältöineen pitkin lattiaa. Muuton yhteydessä lisäsin laatikkoon vielä vetoketjullisen sängynaluspussin, niin pysyivät hyvin kyydissä muuttomatkan - ja nyt ne eivät pölyynny niin äkäisesti.



Sääntö #4: usein tarvittavat lähelle, harvemmin tarvittavat kauas

Tavararyhmät, joille on käyttöä nyt usein, ovat lastenhuoneessa, muut voivat olla vähän kauempanakin tai vaikeammin saatavilla.

Meidän poikien huone on suuri mutta siellä ei ole mitään kiinteitä säilytyskalusteita - se on hyväkin niin jää enemmän tilaa sängyille, leikeille, oleilulle . Omassa makkarissani on kaksi isoa kaappia, joten olen voinut pyhittää vaatehuoneen melkein kokonaan poikien vaatteille ja tavaroille (myös koulukirjat ovat vaatehuoneessa). Poikien omassa huoneessa on siis todella tarkasti vain ne lelut ja tavarat, joita he käyttävät usein.

Tarvetta vähentää?

Leluista luopuminen ei ole muksuille helppo homma - vaikka itse leikki ei enää kiinnostaisikaan, kiintymys leluun voi olla todella vahva. Kun lapset olivat pieniä, karsin leluja heidän poissaollessaan; vein niitä jätesäkeissä varastoon ja jos niitä ei esim. puolen vuoden aikana kaivattu, laitoin kiertoon.

Isomman kanssa onnistuu myyminen yhdessä, esim. meidän menestyksekäs legokirppis, jossa isompi poika puuhasteli koko päivän ja jopa auttoi pienempiä kokoamaan settejä ja ukkeleita:).

Sitten toisaalta - lapset saattavat aika helpostikin tehdä luopumispäätöksen ja olen koittanut tukea näitä päätöksiä parhaani mukaan. En koskaan lahjoita leluja omalle päiväkodille tai paikkaan, jossa niihin voi törmätä myöhemmin enkä varsinkaan laittaisi kovin pientä lasta myymään itse vanhoja leluja esim. kirpparilla. Jos lapsi ilmoittaa luopuvansa lelusta, hoidan sen nopsasti pois näkösältä (jätesäkkiin varastoon) ja jonkun ajan kuluttua kiertoon.

Olen myös huomannut, että lasten prioriteetit ovat vähän erilaisia kuin meidän aikuisten. Heille ei ole niin väliä sillä oliko lelu kallis merkkilelu vai hampurilaisravintolan aterian kylkiäisenä saatu turhake. Jos se on mieleinen, se on, hinnasta viis. Huomaan itse aina vähän nieleskeleväni kun lapset sorttaavat leluja poistettaviin ja säästettäviin että ai näinkö päin ne pinot menee.. usein myös omat hyvät muistot pilttien varhaislapsuudesta puskevat päälle - mitä tämäkö ihana lelu, jonka kanssa kontattiin lattialla ja naurettiin yhdessä, tästäkö luovutaan? Tämä klassikkosarja, jota äiti pyysi mummuja ja kummeja keräämään joka synttäri ja joulu, eikö tämä olekaan mieleinen? Se näyttää hyllyssä niin hyvältä!  Täytyy luottaa siihen, että muistot sälyvät, vaikka tavara olisi jo poiskin. Jos lapsi itse sanoo että tämä pois, tällä en enää leiki, lelu todella kannattaa kierrättää.

Muualle huoneistoon eksyneet parat

Nuorimmainen on tuonut "levylle"
minecraft-lelut ja puhelimensa:)

Nythän on niin, että lelut ovat mobiilia sorttia ja välillä niitä näkyy myös muualla kuin lastenhuoneessa:). Meillä on olohuoneessa tietty paikka, iso puinen tarjotin (arkikielessä "levy"), jonne kerään aina lelut pöydiltä ja lattialta. Lapset osaavat hakea sieltä kateissa olevaa legoaan ja ovat alkaneet myös automattisesti laittaa siihen "paikalleen" leluja, jos leikkivät niillä muualla kuin omassa huoneessaan. Tarjotin on helppo kipata lastenhuoneeseen ja sanoa pojille, että pistäkääs nää paikoilleen. Ei tarvi mamman keräillä leluja pitkin kämppää.

Marien matkassa

Japanilainen järjestäjäkomeetta, Konmari-menetelmän kehittäjä, Marie Kondo ampaisi maailman tietoisuuteen viime vuonna ja sain vihdoin hyppysiini hänen kirjansa Siivouksen elämänmullistava taika. Kirjastossa teokselle oli satoja varauksia mutta onneksi sain järjestäjäkollegalta sen lainaksi (koitan sitkeästi välttää ostamasta uusia kirjoja:)).

Olen jo pari kuukautta kuulunut asiaan omistauneeseen Konmari Adventures-facebookryhmään jossa lähemmäs 16 tuhatta henkeä jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kyseisestä menetelmästä. Välillä meno kuulostaa jopa uskonnolliselta hurmokselta ("... I can’t possibly go back to how I used to be. I’m not that person anymore.") ja ihmiset todella tuntevat koko elämänsä muuttuneen.

Kirja tuli luettua lähes kertarytinällä ja ensimmäinen ajatus  oli se, että apua mulla on sieluntoveri Japanissa. Kondon tavoin olen itsekin jo pikkulikasta asti ollut nauttinut järjestämisestä. Marie on keskimmäinen kolmesta lapsesta ja kokenut jääneensä paljon yksin - minä olen perheen ainokainen mutta vanhemmat antoivat minun olla paljon omissa oloissani ja olen samoin tottunut olemaan tavaroineni paljon yksin. Kyllä varmaan jo 5-vuotiaana enemmän järjestelin lelujani kuin että olisin niillä leikkinyt.

Konmari-menetelmä pähkinänkuoressa:

• koko koti järjestetään kertaheitolla, yksi kategoria kerrallaan 
• kerätään kaikki yhteen kategoriaan kuuluvat tavarat yhteen ja yksi kerrallaan otetaan jokainen esine käteen, mietitään/tunnustellaan tuoko se iloa 
• tuottaa iloa: säästetään 
• ei tuota iloa:hankkiudutaan eroon. 
• kun yksi kategoria on käyty läpi, sille valitaan kodista paikka 

Menetelmään kuuluu, että kodin tavarat käydään läpi tietyssä järjestyksessä: ensin vaatteet, sitten kirjat, sitten cd-ja dvd-levyt, jne. Järjestyksellä on väliä, sillä ensin aloitetaan kategorioista joihin on vähiten tunnesiteitä ja harjoitellaan päätöksentekoa niiden kanssa, ja siirrytään asteittain vaikeampiin kategorioihin. Jokaiseen kategoriaan Kondo antaa lisäksi hyvin seikkaperäiset ohjeet, esim. vaatteet taitellaan niin, että ne pysyvät itse "pystyssä"eikä mitään koskaan pinota päällekkäin vaan kaikki laitetaan aina vierekkäin (perusteluna se, että pinon alimmaisia ei koskaan näe ja alimmaisen käyttöön ottaminen aiheuttaa usein sen, että koko pino lävähtää pitkin). 

Olen nyt tasan kahden päivän ajan toteuttanut Konmari-menetelmää ja käynyt läpi ohjeen mukaisesti vaatteet ja kirjat. No, lähtökohta on se, että olen raivannut kotia jo kolme vuotta, eli en mitään massiivisia poistoja kyllä nyt lähtenyt tavoittelemaankaan. Mutta täytyy sanoa, että ajatukset pysyvät kyllä hyvin selkeinä, kun ajattelee mitä tahtoo säästää eikä että mitä pitäisi poistaa. Yksi iso muovikassillinen vaatetta on nyt lähdössä Kierrätyskeskukseen ja kirjoista lähti puolet (eli 12 kpl, mulla oli enää 24 kirjaa muutenkaan). 

Silti, vaikka esim. vaatteitakaan ei ihan älyttömästi mulla ollutkaan niin kyllä se oli todella uuvuttavaa roudata koko satsi olohuoneen sohvalle ja lattialle ja nostaa jokainen vaatekappale käsiin ja mietiskellä. Ja sitten taitella ja viikata ja asetella kaappiin jokainen kerrallaan. Sellaiselle, jolla on paljon tavaraa, tämä on todella rankka rupeama - Kondo suosittelee käymään koko asunnon läpi puolen vuoden aikana. Mutta toisaalta, paljon tavaraa omistavat juuri sitten hehkuttavat koko elämänsä muuttuvan kun poistavat noin kolme neljännestä tavaroistaan. 

Itse rajaan Konmarin vain omiin vaatteisiini, omiin kirjoihini, jne. Lapsilla on muutenkin aika vähän vaatteita kerrallaan enkä kyllä ala heidän tavaroitakaan perkaamaan sen mukaan mikä tuottaa minulle iloa - nehän ovat heidän tavaroitaan! Samoin meillä tarvitaan kyllä keittiötarvikkeita ja muita ihan kodin pyörittämiseen, mutta eiköhän sielläkin keittiökaapin nurkassa lymyile jotain mikä lähtee. Marie Kondo perustaa oman raivaamiskokemuksensa lähinnä oman huoneensa järjestämiseen ajalle, jolloin hän vielä asui vanhempiensa luona - nythän hän on naimisissa ja odottaa ensimmäistä lastaan, mietin mahtaako ehdottomuus säilytettävien tavaroiden suhteen yhtään muuttua.. 

Mutta mutta; täytyy todeta, että onhan se Marie tähän pistänyt ajatuksen jos toisenkin. Mulle ei olisi ikimaailmassa tullut mieleen alkaa säilyttää vaatteita vierekkäin, mutta täytyy myöntää että näin kaikki on heti näkyvillä ja saatavilla.

Laatikoihin mahtuu paljon enemmän vaatteita kun ne latoo vierekkäin kuin päällekkäin pinotessa ja kappas kun neuleetkin näyttävät vievän niin hassun vähän tilaa rullattuina vierekkäin hyllyllä. Että toki tuolta lähti jotain vähän poiskin, mutta nythän tuonne jäi ihan tyhjä hyllykin ja kaappi näyttää kyllä ihan hassun siistiltä:D. Saas nähdä kuinka kauan...