Kotia raivatessa tulee usein käsiin tavaroita, joita ei muistanut olevan enää olemassakaan. Ne on toimettomina tungettu jonnekin kaapin pohjalle ja jätetty sinne. Kun tavara osuu käteen, muistuu kyllä helposti sen hankinta ja siitä koitunut hetkellinen mielihyvä. Ja heti perään tulee tämän hetken suuttumus siitä että annoin periksi mokomalle heräteostokselle. Hetken niin ihanalta tuntunut ostos muuttuu taakaksi, jota siirtelee paikasta toiseen.
Ostaminen tuntuu ihanalta mutta monesti jo kotiintullessa huomaan, että eihän tää oma koti ollutkaan sellainen valkoinen paratiisi, jossa yksi pieni pastellisävyinen tyyny muuttaa kerralla koko huoneen olemuksen.Menin taas ostamaan mielikuvan kodista, jota ei yhdellä tyynyllä tehdä.
Kodin järjestämisessä ja tavaroiden karsimisessa on se hyvä puoli, että kaupoissa kulkiessa on erittäin helppo kuvitella mikä tahansa kippo tai koriste-esine siihen pinoon josta myöhemmin tuskailee, että mihin nuo voisi tunkea:). Oma kokemukseni on että mitä enemmän raivaat, sitä vähemmän myös päädyt ostamaan, sillä jo ajatus uuden tavaran tuomisesta kotiin alkaa ahdistaa.
Toki ostan ja usein - nelihenkiselle perheelle on aina jotain ostettavaa. Käytän verkkokauppoja täsmäostoksiin. Shoppailemaan lähden edelleen mieluusti, mutta suunnitelman kanssa, en tekemään heräteostoksia. Usein palaan tyhjin käsin kotiin ja se tuntuu oikein hyvältä se!
Älä osta mitään päivää vietetään huomenna 30.11.!