Mulla on ollut näitä yleviä periaatteita että minkä mukaan vaatteita säilytetään ja sitten sain käteeni Minna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin:). Kirja on vielä kesken, mutta pää on jo ajatuksia täynnä - hyvä on välillä vähän ravistella että onkos ne omat periaatteet nyt niin loppuun asti harkittuja. Tässä mun periaatteita ja mitä Saramäki niistä sanoo:)
1) Mahdollisimman vähän kausivaatteita. Ja sittenkään kausivaatteita ei pakata puolivuosittain laatikoihin kausisäilytykseen. Eikä viedä varastoon. Huomasin, että vuodenaikojen vaihteessa meni aivan liikaa aikaa ja vaivaa siihen että vaihdoin vaatteita kausisäilytyksestä käyttöön ja takaisin. No koska on nyt niin lämmintä keväällä, että talvivaatteet voi pakata pois.? Tulee etelänreissu kesken talven - mistäs kaukaa kaivetaan kesävermeet? jne. No tämähän sitten johtaa siihen että koittaa ostaa niin monikäyttöisiä vaatteita, että käyvät joka säähän jopa näillä leveysasteilla - ei liian kesäisiä mekkoja kaskun kevyttäkin mekkoa voi käyttää marraskuussa töissä paksujen sukkahousujen ja neuleen kanssa, jne. No sittenhän kuljetaan samoissa kledjuissa kesät ja talvet. Taisiis ei kuljeta, kun en sitten kuitenkaan viitsi laittaa sitä kesämekkoa marraskuussa töihin. Siinä ne sitten vaan roikkuu muiden tiellä, talvella kesävaatteet...
Saramäki sanoo, että kun on karsinut vaatevarastojaan vähemmäksi, voi vaihtelua tehdä juuri sillä, että pistää välillä kausivaatteita pois näkösältä ja sitten puolen vuoden päästä voi taas fiilistellä kun kaivaa niitä esiin.
Joo, tosi hyvä pointti! Mutta...mä en tykkää tosta laatikoihin säilömisestä (vaatteet rypistyy ja lyttääntyy) enkä varsinkaan varastoon viemisestä, sillä olen huomannut kyllä edun siinä, että kaikki on erittäin helposti saatavilla. Siitä sitten huomaa nopsasti myös sen kun joku rätti alkaa jäädä käyttämättä, että olis aika laittaa kiertoon. Eikä löydy varastosta tai vaatehuoneesta niitä unohtuneita yksilöitä että oliko mulla vielä tämäkin... Vaatekaapista löytyy aina ylähyllyjä ja muita vaikeammin lähestyttäviä nurkkia, voisin laittaa niihin noita kausivaatteita, jotka eivät ole aktiivisessa käytössä. Yksi ammattijärjestäjäkaveri postasi joku kevät facebookissa että ilma tuntui jo niin lämpimältä että vaihtoi lyhythihaisten ja pitkähihaisten paitapinojen paikkaa kaapissaan - lyhythihaiset eteen - no noihan se käy!
2) Kaikki vaatteet mahtuvat vaatekaappiini ja ovat näkösällä. Joo, viitaten myös edelliseen pointtiin. Mulla on iso vaatekaappi ja kuitenkin sitä käyttää vain aika pientä vaatepoolia. Tää on mun numero 1 mittari ettei vaatetta ala kertyä liikaa; kaiken pitää mahtua samaan kaappiin; juhlavaatteet, työvaatteet, vapaa-ajan vaatteet, urheiluvaatteet, kaikki. (Ulkotakit, laukut ja kengät ovat toisaalla, kaikki muu vaatekaapissa).
Saramäellä ei tällaista periaatetta ole - mutta toisaalta kehottaa vähentämään vaatevaraston siihen mitä oikeasti käyttää eikä muuhun. Siinä mielessä samalla asialla ollaan:).
3) Huolto helpoksi kun varaosat on äärellä. Kun neuletakin tai paidan mukana tulee varanappipussi, olen laittanut sen kyseisen paidan henkariin. Näin, jos paidasta irtoaa nappi, varanappi löytyy helposti. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että useimmilla vaatekappaleilla on oma tietty paikkansa vaatekaapissa, jopa siis oma henkarinsa. No mutta en siis osta uusia vaatteita kovin usein, vakipaikat löytyy aika helposti;). (jos taas pakkaisi vaatteita väliajoin kausisäilytykseen...hmmm... sitten pitäisi nepparipussitkin säilytellä laatikoissa...)
Saramäki ei ehkä ihan tällaista neuvoa anna, mutta on sillä asialla että vaatteista pidetään sitten hyvä huoli ja ne korjataan nopsaan, jos tarvetta on. Hyvä me:).
4) Ennaltamietittyjä komboja. Ja tää on niin älyttömän vaikeeta. Otin pari vuotta sitten tavoitteeksi käyttää enemmän koruja ja asusteita muutenkin. En siis niin, että ostaisin uusia mutta että käyttäisin niitä mitä jo on. Kiireisinä työaamuina on kuitenkin aina helpompi valita se sama hopeanvärinen korustetti ja jättää ajatustyö "myöhemmäksi". Pidin itselleni parina iltana rättisulkeiset ja samalla sovittelin asusteita eri vaatteiden kanssa. Osa koruista/vöistä/huiveista löysi parinsa ja niitä on käytetty ja edelleen vaatekaapissa ja korurasioissa on niitä tosi kivoja yksilöitä, joille ei ole mitään paria eikä siis käyttöä.
Saramäki kannustaa tekemään valmiita asukokonaisuuksia pukeutumisen helpottamiseksi. Kannatan! Mutta se on vaikeeta, siihen kuluu aikaa ja hämmennys valtaa pienen mielen. Välillä tuntuu, että oma tyyli on tyystin kateissa, Saramäen listaamista tyyleistä mä en yhtään tiedä mitä voisin edustaa, ehkä en mitään. Mulle ei tule muotilehtiä, mulla ei ole vanhoja muotilehtiä ja että menisi kirjastoon selailemaan muotilehtiä vaatisi yhden vapaapäivän, ainakin . Tyyli-idoleita on sentään helpompi löytää. Ehdoton vaateblogaajasuosikkini on Xenia Andersson - sieltä pitäisi käydä taas hakemassa inspistä (tosin mun maku on aika roisisti halvempi kuin hänen:)). Ja löytyyhän työpaikaltani tyyliä - parikin naispuolista kollegaa, jotka pukeutuvat juuri niinkuin minä haluaisin, naisellisesti ja elegantisti. Nyt vaan se kotelomekko sieltä naftaliinista, sille ON käyttöä toimistossa:). Kai.
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
perjantai 20. helmikuuta 2015
#287
Juuri kun sain vihdoin käsiini Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, myös YLE on vaateasialla Kuningaskuluttajan vaatehaasteella. Kaikki kohdillaan, täytyy kohdistaa pitkä ja analysoiva katse vaatekaappiin.
Vaatteiden laskeminen oli yllättävän nopea ja helppo homma: 287 kpl tuosta tuli. Luvussa ei ole mukana kenkiä, vöitä tai laukkuja ja sukat on laskettu niin, että yksi pari on yksi numero. Mutta esim. uikkarit ja bikinit on laskettu niin että yksi vaatekappale on yksi numero. Repikääs siitä:).
Vaatesäilytykseen jos mihin olen vuosien varrella käyttänyt tunteja ja ajatusta. Paljon on heitetty pois, mitään ei ole kaivattu jälkikäteen ja mulla muka oli jo melkein täydellisesti harkittu vaatekaappi paitsi että...
Vaatteiden laskeminen oli yllättävän nopea ja helppo homma: 287 kpl tuosta tuli. Luvussa ei ole mukana kenkiä, vöitä tai laukkuja ja sukat on laskettu niin, että yksi pari on yksi numero. Mutta esim. uikkarit ja bikinit on laskettu niin että yksi vaatekappale on yksi numero. Repikääs siitä:).
Vaatesäilytykseen jos mihin olen vuosien varrella käyttänyt tunteja ja ajatusta. Paljon on heitetty pois, mitään ei ole kaivattu jälkikäteen ja mulla muka oli jo melkein täydellisesti harkittu vaatekaappi paitsi että...
- usein aamuisin tuskailen kun ei ole mitään päällepantavaa
- läheskään kaikkea en käytä edelleenkään - silmät aukesi viimeistään siinä kohtaa kun putkiremonttievakkoon otin ehkä puolet vaatevarastostani - ja käytin siitä evakon aikana ehkä n. puolta - eli aktiivisessa käytössä noin neljäsosa vaatteista...
- olen vähentänyt vaateostoja kyllä mutta en silti osaa ostaa harkiten - eli sitten kun ostan, ostos on helposti huti, jää käyttämättä ja päätyy kiertoon
Saramäki kehottaa karsimaan turhat pois ja korostaa sitä että mitä vaatteita ikinä omistatkin, niissä pitäisi aina olla hyvä mieli ja itsevarma olo. Voi olisiko tuo mahdollista??? Tällä hetkellä mun vaatevarastoni on varmaan...aika tylsä. Taisiis, käytän aina niitä samoja vaatteita, niin tylsältähän se sitten tuntuu. Tästä se lähtee, lähtisikö joku muu vaatehaasteeseen?
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Putkiremontin pyörteissä
kauhutarinoihin - putkiremontin läpikäyminen voi olla ihan siedettävääkin! Oman asuntoni osalta on ollut valmista jo parin viikon ajan mutta muuten taloyhtiössä on vielä täysin remontti päällä. Rappukäytävä on kääritty suojauksiin (ja suojapahveissa kukoistaa meidän asukkaiden iloinen remonttiviestintä) ja meteli työmaalla alkaa joka arkiaamu siinä seiskan pintaan. Vielähän paljon voi tapahtuakin, mutta jonkinsortin työvoitto oli kun juuri tarkalleen aikataulun mukaisesti pääsin muuttamaan takaisin kotiin.
Kesällä ennen urakan alkua urakoitsija Fira lähetti postissa infokansion, joka sisälsi kaiken tarvittavan tiedon. Kaikki yhteyshenkilöt, ohjeistukset, aikataulut, laatta- ja kalustevaihtoehdot, ihan kaiken. Tuli sellainen olo, että ne ovat tehneet näitä ennenkin:).
Remontti alkoi meidän osoitteessa juuri ilmoitettuna päivänä. Kävin ensimmäisenä evakkopäivänä raksalla katsomassa: koko kämppä oli kääritty muoviin, vessanpönttö oli siirtynyt keittiöön ikkunan eteen ja koko kylppäri oli purettu. Ja joka ikinen kerta kun kävin remonttikohteessa, aina jotain oli tehty. Muutaman viikon kohdalla alkoi jo tulla kylppäriin kaakeleita, sitten saumausta, sitten pyyhepatteri,...
Evakko alkaa; viimoinen kurkistus käärittyyn makuuhuoneeseen |
WC näköalalla :) |
Urakoitsijan palveluinsinöörinä häärää tämäkkä ikäistäni nuorempi naisihminen, joka vastaa kaikkiin kysymyksiin, pieniin ja suuriin, todella nopsasti. Kysyin pari kertaa jotain vähän vaikeaakin (esim. laskutusepäselvyyksistä), hän soittaa samantien ja selittää asiaan juurta jaksain.
Vaikeinta putkiremontissa? Pakkaaminen, muutot, koti-ikävä ja huoli siitä että vieraat husaavat kodissani. Kämppä on mulle niin uusi, että vielä pari viikkoa ennen evakkoakin heräilin aamulla huokailemaan että on tää niin ihana paikka - siitä on tosi vaikea lähteä pois. Evakko osui vielä vuoden pimeimpään aikaan (marraskuun loppu- tammikuun loppu) eikä asunnossa ollut sähköjä remontin aikana. Harvoin pääsin käymään raksalla päiväsaikaan eli sitten työpäivän jälkeen väsyneenä siellä muovisuojausten ja pölyn keskellä haahuilin taskulampun kanssa ja huokailin kun valokeilaan osui joku rakas nurkka tai ovenpieli.
Jihii ne laittaa jo kaakeleita...! (ennen joulua) |
Iik kalusteita tulee...! (viimeisellä evakkoviikolla) |
Kuvassa pelottava vaaleanpunainen kumihanska |
Muutaman muun asukkaan kanssa teetettiin makuuhuoneiden oviin lukot ennen remontin alkua - se vähensi huolta hieman. Siis siihen asti, kun vuodenvaihteen jälkeen ovet oli avattava sähkötöitä varten. Remontin horror-hetki oli se, kun löysin vaatehuoneen lattialta vaaleanpunaisen kumihanskan...ja lattialle jätettyä matkalaukkua oli siirretty hieman. Kun kyselin asiaa rakennuttajalta, he kertoivat että sähkömies oli edellisellä viikolla etsinyt johtojen paikaa vaatehuoneesta.
Ta-daa: valmis kylppäri |
Vinkkini putkiremonttiin valmistuvalle: kun jätät remonttikohteen urakoitsijalle, ota paljon kuvia lähtötilanteesta; pinnoista, suojauksista, jne. Kuvista on todella paljon apua, kun raportoit remontin aiheuttamia pintavaurioita urakoitsijalle - ja tämäkin vaatehuonehomma selvisi nopeasti kun lähetin ennen- ja jälkeen-kuvat palveluinsinöörille:).
Ja miltä näytti kun muutin takaisin kotiin...? Kaikki mitä oli luvattu tehdä, oli tehty. Remontin aikana syntyneet kolhut seinissä oli paikattu ennen asunnon luotuvutusta. Olivat paikanneet pari vanhaakin kolhua:). Suojaukset olivat olleet riittävät ja siivooja oli tehnyt hyvää jälkeä, makuuhuoneisiin ei tullut käytännössä lainkaan pölyä (ehkä turhaan suojasin siellä kaiken!) ja remontin alla olleissa huoneissakin oli tosi siistiä kun asunto luovutettiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)