Mulla on ollut näitä yleviä periaatteita että minkä mukaan vaatteita säilytetään ja sitten sain käteeni Minna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin:). Kirja on vielä kesken, mutta pää on jo ajatuksia täynnä - hyvä on välillä vähän ravistella että onkos ne omat periaatteet nyt niin loppuun asti harkittuja. Tässä mun periaatteita ja mitä Saramäki niistä sanoo:)
1) Mahdollisimman vähän kausivaatteita. Ja sittenkään kausivaatteita ei pakata puolivuosittain laatikoihin kausisäilytykseen. Eikä viedä varastoon. Huomasin, että vuodenaikojen vaihteessa meni aivan liikaa aikaa ja vaivaa siihen että vaihdoin vaatteita kausisäilytyksestä käyttöön ja takaisin. No koska on nyt niin lämmintä keväällä, että talvivaatteet voi pakata pois.? Tulee etelänreissu kesken talven - mistäs kaukaa kaivetaan kesävermeet? jne. No tämähän sitten johtaa siihen että koittaa ostaa niin monikäyttöisiä vaatteita, että käyvät joka säähän jopa näillä leveysasteilla - ei liian kesäisiä mekkoja kaskun kevyttäkin mekkoa voi käyttää marraskuussa töissä paksujen sukkahousujen ja neuleen kanssa, jne. No sittenhän kuljetaan samoissa kledjuissa kesät ja talvet. Taisiis ei kuljeta, kun en sitten kuitenkaan viitsi laittaa sitä kesämekkoa marraskuussa töihin. Siinä ne sitten vaan roikkuu muiden tiellä, talvella kesävaatteet...
Saramäki sanoo, että kun on karsinut vaatevarastojaan vähemmäksi, voi vaihtelua tehdä juuri sillä, että pistää välillä kausivaatteita pois näkösältä ja sitten puolen vuoden päästä voi taas fiilistellä kun kaivaa niitä esiin.
Joo, tosi hyvä pointti! Mutta...mä en tykkää tosta laatikoihin säilömisestä (vaatteet rypistyy ja lyttääntyy) enkä varsinkaan varastoon viemisestä, sillä olen huomannut kyllä edun siinä, että kaikki on erittäin helposti saatavilla. Siitä sitten huomaa nopsasti myös sen kun joku rätti alkaa jäädä käyttämättä, että olis aika laittaa kiertoon. Eikä löydy varastosta tai vaatehuoneesta niitä unohtuneita yksilöitä että oliko mulla vielä tämäkin... Vaatekaapista löytyy aina ylähyllyjä ja muita vaikeammin lähestyttäviä nurkkia, voisin laittaa niihin noita kausivaatteita, jotka eivät ole aktiivisessa käytössä. Yksi ammattijärjestäjäkaveri postasi joku kevät facebookissa että ilma tuntui jo niin lämpimältä että vaihtoi lyhythihaisten ja pitkähihaisten paitapinojen paikkaa kaapissaan - lyhythihaiset eteen - no noihan se käy!
2) Kaikki vaatteet mahtuvat vaatekaappiini ja ovat näkösällä. Joo, viitaten myös edelliseen pointtiin. Mulla on iso vaatekaappi ja kuitenkin sitä käyttää vain aika pientä vaatepoolia. Tää on mun numero 1 mittari ettei vaatetta ala kertyä liikaa; kaiken pitää mahtua samaan kaappiin; juhlavaatteet, työvaatteet, vapaa-ajan vaatteet, urheiluvaatteet, kaikki. (Ulkotakit, laukut ja kengät ovat toisaalla, kaikki muu vaatekaapissa).
Saramäellä ei tällaista periaatetta ole - mutta toisaalta kehottaa vähentämään vaatevaraston siihen mitä oikeasti käyttää eikä muuhun. Siinä mielessä samalla asialla ollaan:).
3) Huolto helpoksi kun varaosat on äärellä. Kun neuletakin tai paidan mukana tulee varanappipussi, olen laittanut sen kyseisen paidan henkariin. Näin, jos paidasta irtoaa nappi, varanappi löytyy helposti. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että useimmilla vaatekappaleilla on oma tietty paikkansa vaatekaapissa, jopa siis oma henkarinsa. No mutta en siis osta uusia vaatteita kovin usein, vakipaikat löytyy aika helposti;). (jos taas pakkaisi vaatteita väliajoin kausisäilytykseen...hmmm... sitten pitäisi nepparipussitkin säilytellä laatikoissa...)
Saramäki ei ehkä ihan tällaista neuvoa anna, mutta on sillä asialla että vaatteista pidetään sitten hyvä huoli ja ne korjataan nopsaan, jos tarvetta on. Hyvä me:).
4) Ennaltamietittyjä komboja. Ja tää on niin älyttömän vaikeeta. Otin pari vuotta sitten tavoitteeksi käyttää enemmän koruja ja asusteita muutenkin. En siis niin, että ostaisin uusia mutta että käyttäisin niitä mitä jo on. Kiireisinä työaamuina on kuitenkin aina helpompi valita se sama hopeanvärinen korustetti ja jättää ajatustyö "myöhemmäksi". Pidin itselleni parina iltana rättisulkeiset ja samalla sovittelin asusteita eri vaatteiden kanssa. Osa koruista/vöistä/huiveista löysi parinsa ja niitä on käytetty ja edelleen vaatekaapissa ja korurasioissa on niitä tosi kivoja yksilöitä, joille ei ole mitään paria eikä siis käyttöä.
Saramäki kannustaa tekemään valmiita asukokonaisuuksia pukeutumisen helpottamiseksi. Kannatan! Mutta se on vaikeeta, siihen kuluu aikaa ja hämmennys valtaa pienen mielen. Välillä tuntuu, että oma tyyli on tyystin kateissa, Saramäen listaamista tyyleistä mä en yhtään tiedä mitä voisin edustaa, ehkä en mitään. Mulle ei tule muotilehtiä, mulla ei ole vanhoja muotilehtiä ja että menisi kirjastoon selailemaan muotilehtiä vaatisi yhden vapaapäivän, ainakin . Tyyli-idoleita on sentään helpompi löytää. Ehdoton vaateblogaajasuosikkini on Xenia Andersson - sieltä pitäisi käydä taas hakemassa inspistä (tosin mun maku on aika roisisti halvempi kuin hänen:)). Ja löytyyhän työpaikaltani tyyliä - parikin naispuolista kollegaa, jotka pukeutuvat juuri niinkuin minä haluaisin, naisellisesti ja elegantisti. Nyt vaan se kotelomekko sieltä naftaliinista, sille ON käyttöä toimistossa:). Kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti