Kun katsoo sisustusohjelmia ammattijärjestäjän silmin, huomaa että melkein jokaisessa muutoskohteessa se suurin muutos on tavaramäärän vähentäminen. Kun tavaroita on karsittu, on helppo roiskia uudet maalit seinälle ja sisustaa tekstiileillä ja kynttilöillä. Kuitenkin tämä mielestäni muutoksen suurin työ kuitataan useinmiten ohjelmissa vain mainitsemalla, että "turhat tavarat vietiin pois".
Joululoman aikoihin Liv uusi Inno-sarjan jakosoja ja ihastuin muutokseen, joka tehtiin 50-luvun tyyliseen olohuoneeseen. Itse tyyli ei ole se mun lempparini, mutta ainakin tavaroiden vähentämisestä puhuttiin enemmänkin kuin yksi lause. Pariskunta keräili vintageklassikoita mutta niitä oli kertynyt aivan liikaa - haaste oli siinä että oli pakko luopua myös arvokkaista vaivalla hankituista huonekaluista, että edes jotkut niistä pääsisivät oikeuksiinsa.
Ehkä masentavin kaikista reality-sisustusohjelmista on ollut Pientä pintaremonttia-sarja, jossa pienin muutoksin ja pääasiassa tavaroita vähentämällä on saatu myytävästä asunnosta niin viihtyisä, että ihmiset ovat alkaneet katua sen pistämistä myyntiin. Pahin oli se jakso, jossa sisustussuunnittelija auttoi kahden asunnon loukussa ollutta nuorta naista ja totesi jälkeen-kuvia esitellessään että suurin osa turhista tavaroista vietiin uuteen asuntoon. APUA!!!
maanantai 4. maaliskuuta 2013
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Miten teillä varaudutaan yövieraisiin?
Pari vuotta sitten iso osa vaatehuoneen tilasta kului siihen, että varauduimme yövieraisiin joita saapui hyvin harvoin.
Vaatehuoneessa oli varapatjoja, -peittoja ja - tyynyjä vaikka kuinka, pölyn peittäminä kaikki.
Pistin asialle pikkaisen enemmän ajatusta ja päätin, että suurimmalle osalle vierasvaroista pitää löytyä myös muuta käyttöä:
Molemmilla pojilla on nyt täyspitkät sängyt, joissa on päällekkäin 2 peruspatjaa. Jos tarvii majoittaa yöksi vaikka 4 henkeä, nuo 4 patjaa voi heittää vaikka olohuoneen lattialle - koko meidän perhe nukkuuu tarvittaessa yön tai pari 180cm leveässä parisängyssämme.
Vierastyynyt saivat nekin paikat poikien huoneista. Teetin huoneiden verhokankaista oikeankokoiset tyynynpäälliset, eli toimivat koristetyynyinä tai istuimina. Näppärämpi emäntä olis toki tehny mokomat perustyynyliinat itse...
Yövieraita varten on meillä kaapissa vain:
Noihin "snuukkeleihin" hurahdettiin meillä joitakin vuosia sitten ja totta on, että 4 kpl yhdessä taloudessa on vähän paljon. Mutta kun ne on niin näppäriä! Sisäkangas on lakanakangasta ja päällinen on sievä fleecepeite. Nopea pestä ja kuivata. Esikoinen nukkui leikki-ikäisenä pelkästään näissä - meille oli kätevämpi pussittaa poika ja luottaa siihen, että peitto pysyy päällä koko yön. Ja poika rakasti noita ihania kuviollisia unipussejaan.
Vieläkin noita käytetään kun pojat lähtevät yökylään. Ja koska useinmiten meillä yövieraat ovat koululaisia, noista saa todella nopeasti siskonpetin useammallekin vintiölle.
Niin ja tosiaan, patjojen puolesta meille voidaan majoittaa 4 henkeä, mutta oikeita peittoja on vain kahdelle. Toisaalta, eipä vielä tähän mennessä ole kahta vieraspeitettä enempää tarvittu...
Vaatehuoneessa oli varapatjoja, -peittoja ja - tyynyjä vaikka kuinka, pölyn peittäminä kaikki.
Pistin asialle pikkaisen enemmän ajatusta ja päätin, että suurimmalle osalle vierasvaroista pitää löytyä myös muuta käyttöä:
Molemmilla pojilla on nyt täyspitkät sängyt, joissa on päällekkäin 2 peruspatjaa. Jos tarvii majoittaa yöksi vaikka 4 henkeä, nuo 4 patjaa voi heittää vaikka olohuoneen lattialle - koko meidän perhe nukkuuu tarvittaessa yön tai pari 180cm leveässä parisängyssämme.
 |
| Vierastyynyt maastoituneina lastenhuoneisiin |
Yövieraita varten on meillä kaapissa vain:
- 2 peitettä
- 4 Snuggle Sac-unipussia
Noihin "snuukkeleihin" hurahdettiin meillä joitakin vuosia sitten ja totta on, että 4 kpl yhdessä taloudessa on vähän paljon. Mutta kun ne on niin näppäriä! Sisäkangas on lakanakangasta ja päällinen on sievä fleecepeite. Nopea pestä ja kuivata. Esikoinen nukkui leikki-ikäisenä pelkästään näissä - meille oli kätevämpi pussittaa poika ja luottaa siihen, että peitto pysyy päällä koko yön. Ja poika rakasti noita ihania kuviollisia unipussejaan.
 |
| "Snuukkelit" rivissä |
Niin ja tosiaan, patjojen puolesta meille voidaan majoittaa 4 henkeä, mutta oikeita peittoja on vain kahdelle. Toisaalta, eipä vielä tähän mennessä ole kahta vieraspeitettä enempää tarvittu...
perjantai 25. tammikuuta 2013
Haaste ja vastaus!
Maanantai-iltana isäntä heitti haasteen - mihin meillä voisi rakentaa musastudion? Tietokoneissa on asianmukaiset softat ja olohuoneen lattialle roudataan harva se päivä vaatekaapissa majailevat efektilaite, vahvistin, pieni syntsa ja sähkökitara. Sitten ne ovat johtoineen siinä lattialla ohikulkijoiden potkittavana. Isompi syntsa jää usein hakematta kun se on niin painava.
Pieni järjestäjä sisälläni heräsi: toden totta, meillä on hyviä musiikkilaitteita, niille pitää saada asianmukainen tila. Ja nopean aivoriihen jälkeen kesimmekin: onhan meillä yksi huone, jota käytetään vain rojun säilömiseen.
Nimittäin vaatehuone.
Vaatteita siellä ei ole. Ainoat tekstiilit, joita siellä on säilytetty, ovat perheen pyyhkeet ja lakanat: Ja laatikoissa on pöytäliinoja. Tosin kaiken rojun keskellä tahtoo tekstiilit pölyyntyä. Useinhan vaatehuone on niin täynnä, ettei sinne mahdu edes imuroimaan.
Mutta muuten tuo koppi on mitä mainioin ihan oikeaksi huoneeksi: siellä on hyvä valaistus, lämpöpatteri ja ilmastointi. Vain sähköpistokkeen asennus pitää tilata sähkömieheltä.
Pyyhkeille ja lakanoille oli tietysti löydyttävä uudet paikat, mutta tätä olin pähkäillyt mielessäni jo ennenkin. Myös määrää oli reilusti karsittava. Pähkäilin "montako on tarpeeksi" ja muistin ohjeen, että 3 pyyhkeellä ja lakanalla per nenä pärjätään:
Lakanoille tehtiin kaappi yhdestä makuuhuoneen kaapista, jossa on ollut joitakin takkeja kausisäilytyksessä - tai oikeastaan vain pois silmistä, eihän niitä ole pidetty vuosiin.
Näin projekti eteni
Ensimmäinen ilta:
Idea klo 23 ja päälle pari tuntia asian pähkäilyä. Ja sitten erinomaisen huonosti nukuttu yö kun ajatukset tulevasta projektista risteilivät päässä.
Toinen ilta:
Aoitus klo 16, nopea vilkaisu vaatehuoneeseen ja ruuanlaiton aloitus: pata porisemaan ja saman tien yläkertaan pyyhkeiden kimppuun.
Pyyhkeiden nopea karsinta: kierrätys vs. säästetään, sitten lakanat samoin.
Kylppärin kaappien raivaus: turhat kierrätykseen ja loput tavarat vähän tiiviimmin toiseen kaapeista. Toiseen meni pyyhkeet. Pyyhekaappi oli heti niin valmiin näköinen, että siitä sai puhtia koko loppuprojektiin!
Vaatehuoneessa ei näyttänyt vielä yhtä valmiilta, eli raivaus jatkui. Joitakin tauluja, vanhat matkalaukku ja salkku saivat lähteä kierrätykseen.
Tavaroita järjesteltiin niin, että vanha Amiga johtolaatikoineen pääsee paraatipaikalle uudessa studiossa, joulukoristeet siirtyvät ylemmäksi. Vieraspeitteet löysivät paikan esikoisen huoneen yläkaapista. Reppujen ja urheilulaukkujen kasaa pienennettiin laittamalla osa kierrätykseen, loput mahtuivat pienempään koriin ja eteisen kaappiin.
Kun vaatehuoneen hyllyjä saatiin tyhjäksi, niitä säädettiin niin että alimmat ovat pöytäkorkeudella ja pöydän päälle jää reilusti työskentelytilaa. Vanha puinen syntsa olikin jo ihan oikealla paikallaan koko ajan.
Makuuhuoneen kaapin muutos: tyhjennys (suurin osa takeista kierrätykseen, pari eteisen kaappiin) ja vaatetangon poisto, uusi hylly paikalleen ja lakanat ja parit laatikot sisään - meillä ei nyt tähän hätään ollut enempää hyllylevyjä, joten laatikot vain pinottiin päällekkäin.
Urakka oli pääpiirteissään valmis n. 5 tuntia aloituksesta ja siinä välissä oli haettu lainalapsi kitaratunnilta, keitetty riisiä, katettu pöytä, syöty yhdessä ja kuskattu lainalapsi musiikin teoriatunnilta kotiinsa. Raivauksen lomassa heiteltiin 4-vuotiaan kanssa lennokkia ja hernepussia ja leikittiin piilosta.
Keittiö oli illalla räjähtäneen näköinen kun vanhemmat siivosivat mielummin yläkertaa kuin köksää. Erinäisiin kaappeihin ilmestyi uutta tavaraa, jota lähitulevaisuudessa käydään uudelleen läpi ja karsitaan, eli projekti jatkuu vielä.
Käsittämättömän vaivattomasti meni koko raivaus! Olin kuvitellut että meillä on karsittu niin paljon tavaraa, että on vaikea enää löytää mitään mistä voitaisiin luopua. Mutta sitten kun on päämääränä etsiä paikka jollekin tärkeälle, on todella helppo tehdä luopumispäätöksiä.
Klo 21 oli homma siinä kuosissa että voitiin todeta, että meillähän on nyt neliön tilalla 5h+k. Isäntä istuutui tyytyväisenä musastudionsa pöydän ääreen ja sulki oven perässään:).
Pieni järjestäjä sisälläni heräsi: toden totta, meillä on hyviä musiikkilaitteita, niille pitää saada asianmukainen tila. Ja nopean aivoriihen jälkeen kesimmekin: onhan meillä yksi huone, jota käytetään vain rojun säilömiseen.
Nimittäin vaatehuone.
 |
| Meitin vaatehuone |
Mutta muuten tuo koppi on mitä mainioin ihan oikeaksi huoneeksi: siellä on hyvä valaistus, lämpöpatteri ja ilmastointi. Vain sähköpistokkeen asennus pitää tilata sähkömieheltä.
Pyyhkeille ja lakanoille oli tietysti löydyttävä uudet paikat, mutta tätä olin pähkäillyt mielessäni jo ennenkin. Myös määrää oli reilusti karsittava. Pähkäilin "montako on tarpeeksi" ja muistin ohjeen, että 3 pyyhkeellä ja lakanalla per nenä pärjätään:
- yksi käytössä
- yksi pyykkikorissa
- yksi puhtaana kaapissa.
Lakanoille tehtiin kaappi yhdestä makuuhuoneen kaapista, jossa on ollut joitakin takkeja kausisäilytyksessä - tai oikeastaan vain pois silmistä, eihän niitä ole pidetty vuosiin.
Näin projekti eteni
Ensimmäinen ilta:
 |
| Uusi ihana pyyhekaappi! |
Toinen ilta:
Aoitus klo 16, nopea vilkaisu vaatehuoneeseen ja ruuanlaiton aloitus: pata porisemaan ja saman tien yläkertaan pyyhkeiden kimppuun.
Pyyhkeiden nopea karsinta: kierrätys vs. säästetään, sitten lakanat samoin.
Kylppärin kaappien raivaus: turhat kierrätykseen ja loput tavarat vähän tiiviimmin toiseen kaapeista. Toiseen meni pyyhkeet. Pyyhekaappi oli heti niin valmiin näköinen, että siitä sai puhtia koko loppuprojektiin!
 |
| Isäntäkin raivasi:) |
Tavaroita järjesteltiin niin, että vanha Amiga johtolaatikoineen pääsee paraatipaikalle uudessa studiossa, joulukoristeet siirtyvät ylemmäksi. Vieraspeitteet löysivät paikan esikoisen huoneen yläkaapista. Reppujen ja urheilulaukkujen kasaa pienennettiin laittamalla osa kierrätykseen, loput mahtuivat pienempään koriin ja eteisen kaappiin.
Kun vaatehuoneen hyllyjä saatiin tyhjäksi, niitä säädettiin niin että alimmat ovat pöytäkorkeudella ja pöydän päälle jää reilusti työskentelytilaa. Vanha puinen syntsa olikin jo ihan oikealla paikallaan koko ajan.
 |
| Kaapin pikamuutos |
Urakka oli pääpiirteissään valmis n. 5 tuntia aloituksesta ja siinä välissä oli haettu lainalapsi kitaratunnilta, keitetty riisiä, katettu pöytä, syöty yhdessä ja kuskattu lainalapsi musiikin teoriatunnilta kotiinsa. Raivauksen lomassa heiteltiin 4-vuotiaan kanssa lennokkia ja hernepussia ja leikittiin piilosta.
Keittiö oli illalla räjähtäneen näköinen kun vanhemmat siivosivat mielummin yläkertaa kuin köksää. Erinäisiin kaappeihin ilmestyi uutta tavaraa, jota lähitulevaisuudessa käydään uudelleen läpi ja karsitaan, eli projekti jatkuu vielä.
 |
| Studio! |
Käsittämättömän vaivattomasti meni koko raivaus! Olin kuvitellut että meillä on karsittu niin paljon tavaraa, että on vaikea enää löytää mitään mistä voitaisiin luopua. Mutta sitten kun on päämääränä etsiä paikka jollekin tärkeälle, on todella helppo tehdä luopumispäätöksiä.
Klo 21 oli homma siinä kuosissa että voitiin todeta, että meillähän on nyt neliön tilalla 5h+k. Isäntä istuutui tyytyväisenä musastudionsa pöydän ääreen ja sulki oven perässään:).
tiistai 22. tammikuuta 2013
Kyä lähtee!
 |
| Nämä tuli |
Vielä seuraavanakin päivänä ostos tuntui hyvältä - mutta uusien vaatteiden laittaminen kaappiin ei. Vaikka olen karsinut vaatteita viimeisen parin vuoden aikana paljon, kaappi tuntui kuitenkin aika täydeltä ja aamuisin on ollut se ongelma, että vaatteiden määrästä huolimatta ei tunnu oikein olevan mitään päällepantavaa. Vaatekaappini tarvitsi nopeaa faceliftiä.
 |
| Nämä saivat lähteä |
Tein nopsan karsimisen - aikaa kului vain 45 minuuttia. Kolmen vartin huhkimiseen sisältyy neuleiden tuuletus ja pölyjen pyyhintä kaapista. Tuloksena reilu muovikassillinen poisheitettävää. Ja ihanan siisti ja raikas vaatekaappi - heräteostoksesta huolimatta :)
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Tiellä muistojen....
Oli hyytävän kylmä päivä tammikuussa 2012. Istuin helsinkiläisen kahvilan pöydässä ja puhua pälpätin menemään. Yhtäkkiä Anne Luoma kurkkasi silmälasiensa takaa ja virnisti.: "No, sittenhän sä tulet ymmärtämään todella hyvin sun asiakkaitasi".
Olin tehnyt juuri kardinaalimunauksen. Istuin haastattelussa ammattijärjestäjän kurssia varten ja menin myöntämään että mullakin on *niitä*. Muistolaatikoita.
Vasta kurssin käytyäni aloin todella kyseenalaistaa muistoesineiden tarkoituksen.
Meillä on ollut mieheni kanssa sopimus, että molemmilla on yksi samankokoinen muistolaatikko. Juuri hetkeä ennen kurssia muistolaatikot oli päivitetty vahvempiin vanerisiin laatikoihin, koska hento pahvi ei kestänyt raskaita muistojamme.
Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, ei se siinä kaikki ole. Virallisten muistolaatikoiden lisäksi on laatikko, jonka kyljessä lukee "nostalgiakledjut" (kyllä, luit oikein). Sitten on laatikoita joissa on kaikki elämäni aikana saamani kirjeet ja kortit. Lisäksi on laatikollinen valokuvia teinivuosilta. On yksi laatikko, jossa säilytän lapsena keräämiäni postimerkkejä. On yksi kokonainen laatikko pelkkiä valokuvien negatiiveja.
Konkreettinen raivaustavoitteeni vaatii sitä että osasta muistoesineitä pitää rajusti vähentää. Ja toisaalta: jos en muista elämäni tärkeitä hetkiä ilman tavaroita, ei kai sen ole niin väliäkään.
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Se täydellinen säilytysjärjestelmä?
Uusi vuosi ja uudet kujeet - taas meille toitotetaan elämänmuutosta, uutta alkua ja pikaratkaisuja elämän muuttamiseen. Osta kuntosalikortti ja laihdut pysyvästi, osta uudet kaapit ja kotisi pysyy järjestyksessä,...
Näitä tulee nyt taas joka tuutista mutta Yhteishyvä-lehti osui mun silmään nyt ensimmäisenä. Lehti on allergisen asialla ja muistuttaa että koti pysyy siistinä kunhan säilitys on suunniteltu kokonaisvaltaisesti. Painavaa asiaa, mutta sen koristukseksi on lisätty taas näitä käsittämättömiä mainoksia, joilla annetaan ymmärtää että joku säilytysratkaisu ratkaisee kodin säilytyksen.
(http://www.digipaper.fi/yhteishyva/104759/ - sivu 61)
Kun noita kuvia katselee niin ensimmäsienä tulee mieleen että missäs loput tavarat ovat! Vaatteet ovat hyvin saman värisiä tai ainakin sävyltään yhteensopivia ja niitä on korostetun vähän - näin saadaan se vaikutelma että tilaa riittää. Samaan hyllykköön on saatu sopimaan kyllä aikamoinen määrä pyyhkeitä - nekin toki vain valkoisia ja vaaleankeltaisia niin että lähes hukkuvat pyökinsävyiseen hyllykköön:).
Olen jo pitkään karsinut tietoisesti vaatteitani ja väitän että kohtuu vähällä tässä pärjätään - mutta ei silti mun vaatekaappini sisältöä saisi tuollaiseksi mainoskuvan ihmemaaksi. Aika harva vaatekaappi muuten ikinä näyttää kovin harmoniselta kaikkine erivärisine vaatteineen - siksi niissä on usein ovet! Ei voi kuin kauhistella että kuinkahan paljon näitä kalliita hyllysysteemejä myydään sillä mielikuvalla että tällaiselta teidänkin vaatehuoneessa kohta näyttää.
Kodin järjestyksen kanssa pätee samat lainalaisuudet kuin muissakin elämänmuutoksissa - pienin askelin edetään kohti pysyvämpää uutta elämäntapaa. Kun tavaraa on kohtuullisesti, se on helppo järjestää vaikka vähän vaatimattomman näköiseen hyllyynkin. Pikaratkaisuja ei kertakaikkiaan ole olemassa.
Näitä tulee nyt taas joka tuutista mutta Yhteishyvä-lehti osui mun silmään nyt ensimmäisenä. Lehti on allergisen asialla ja muistuttaa että koti pysyy siistinä kunhan säilitys on suunniteltu kokonaisvaltaisesti. Painavaa asiaa, mutta sen koristukseksi on lisätty taas näitä käsittämättömiä mainoksia, joilla annetaan ymmärtää että joku säilytysratkaisu ratkaisee kodin säilytyksen.
(http://www.digipaper.fi/yhteishyva/104759/ - sivu 61)
Kun noita kuvia katselee niin ensimmäsienä tulee mieleen että missäs loput tavarat ovat! Vaatteet ovat hyvin saman värisiä tai ainakin sävyltään yhteensopivia ja niitä on korostetun vähän - näin saadaan se vaikutelma että tilaa riittää. Samaan hyllykköön on saatu sopimaan kyllä aikamoinen määrä pyyhkeitä - nekin toki vain valkoisia ja vaaleankeltaisia niin että lähes hukkuvat pyökinsävyiseen hyllykköön:).
Olen jo pitkään karsinut tietoisesti vaatteitani ja väitän että kohtuu vähällä tässä pärjätään - mutta ei silti mun vaatekaappini sisältöä saisi tuollaiseksi mainoskuvan ihmemaaksi. Aika harva vaatekaappi muuten ikinä näyttää kovin harmoniselta kaikkine erivärisine vaatteineen - siksi niissä on usein ovet! Ei voi kuin kauhistella että kuinkahan paljon näitä kalliita hyllysysteemejä myydään sillä mielikuvalla että tällaiselta teidänkin vaatehuoneessa kohta näyttää.
Kodin järjestyksen kanssa pätee samat lainalaisuudet kuin muissakin elämänmuutoksissa - pienin askelin edetään kohti pysyvämpää uutta elämäntapaa. Kun tavaraa on kohtuullisesti, se on helppo järjestää vaikka vähän vaatimattomman näköiseen hyllyynkin. Pikaratkaisuja ei kertakaikkiaan ole olemassa.
perjantai 4. tammikuuta 2013
Pinkat suorassa?
Ammattijärjestäjäkurssilla naurettiin vedet silmissä videolle, jolla Beverly Hills Organizer näyttää miten tangat taitellaan.
Pari kertaa on käynyt niin, että kun olen intopiukassa kertonut tutuile uudesta koulutuksestani, olen saanut aikaiseksi kauhistuneita kasvoja. Joillekin termi ammattijärjestäjä herättää sen mielikuvan, että on olemassa "ammattimainen järjestys", joka korvaa tavallisen maalaisjärjen . Ammattijärjestäjä on henkilö, joka tekee järjestämistä ammatikseen - mutta mistään hifistelystä ei ole kyse.
Meillä täällä kylmässä pohjolassa ei tangoilla nyt niin kovasti väliä ole:) - jokainen määrittelee itse sen kuinka "timmissä" järjestyksessä oma koti, varasto, mökki, jne. on oltava.Työkaveri määritteli oman mittapuunsa näin: tavara on saatava kaappiin ja kaapista pois yhdellä kädellä. Itselleni on tärkeää, että jotkut tavarat, kuten vaikka sukat, voi napata vaatekaapin vetolaatikosta vaikka pilkkopimeässä ja tietää että sieltä osuu käteen sopivanlainen sukkapari - se tarkoittaa että yhdessä laatikossa voi olla vain sukkia ja vain sellaisia sukkia jotka ovat käyttökelpoisia. Mutta ei kannata katsoa miltä laatikko näyttää päivänvalossa...
Ongelmasta on kyse siinä kohtaa jos tuntuu että ei itse pärjää oman tavarapaljoutensa kanssa - ei löydä etsimäänsä tai tavaroiden määrä ahdistaa. Joskus on hyvä kutsua tsemppariksi ammattijärjestäjä. Hän ei pyyhällä paikalle viivottimineen mittaamaan onko ne t-paitapinkat suorassa eikä kauhistele asuntoasi - hän on itse todennäköisesti käynyt läpi aika mittavan oman kodin raivauksen itsekin.
(Ammattijärjestäjämyyteistä kirjoitti taannoin myös kollegani Katriina: )
Pari kertaa on käynyt niin, että kun olen intopiukassa kertonut tutuile uudesta koulutuksestani, olen saanut aikaiseksi kauhistuneita kasvoja. Joillekin termi ammattijärjestäjä herättää sen mielikuvan, että on olemassa "ammattimainen järjestys", joka korvaa tavallisen maalaisjärjen . Ammattijärjestäjä on henkilö, joka tekee järjestämistä ammatikseen - mutta mistään hifistelystä ei ole kyse.
Meillä täällä kylmässä pohjolassa ei tangoilla nyt niin kovasti väliä ole:) - jokainen määrittelee itse sen kuinka "timmissä" järjestyksessä oma koti, varasto, mökki, jne. on oltava.Työkaveri määritteli oman mittapuunsa näin: tavara on saatava kaappiin ja kaapista pois yhdellä kädellä. Itselleni on tärkeää, että jotkut tavarat, kuten vaikka sukat, voi napata vaatekaapin vetolaatikosta vaikka pilkkopimeässä ja tietää että sieltä osuu käteen sopivanlainen sukkapari - se tarkoittaa että yhdessä laatikossa voi olla vain sukkia ja vain sellaisia sukkia jotka ovat käyttökelpoisia. Mutta ei kannata katsoa miltä laatikko näyttää päivänvalossa...
Ongelmasta on kyse siinä kohtaa jos tuntuu että ei itse pärjää oman tavarapaljoutensa kanssa - ei löydä etsimäänsä tai tavaroiden määrä ahdistaa. Joskus on hyvä kutsua tsemppariksi ammattijärjestäjä. Hän ei pyyhällä paikalle viivottimineen mittaamaan onko ne t-paitapinkat suorassa eikä kauhistele asuntoasi - hän on itse todennäköisesti käynyt läpi aika mittavan oman kodin raivauksen itsekin.
(Ammattijärjestäjämyyteistä kirjoitti taannoin myös kollegani Katriina: )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)