Lapset ja järjestys

Kahden vilkkaan pojan ja järjestelyintoisen äidin taloudessa on kerran jos toisenkin mietitty lastenhuoneen toimivutta järjestyksen tavoin - lähinnä siis sen järjestelystä innostuneen äidin toimesta. Mutta näin lasten kasvaessa olen ilokseni huomannut, että heitäkin kiinnostaa järjestys, erityisesti siitä näkökulmasta että järjestyksen vallitessa on helpompi löytää tavaroita.

Lastenhuoneen, lelujen, harrastustavarvikkeiden ja sensellaisten järjestystä on nyt mietitty meidän taloudessa se reilut 13 vuotta. Tässä meidän perheen ohjenuorat siitä miten homma pysyy jotakuinkin kuosissa.

Sääntö #1: Esille vain se mitä käytetään

Lähtökohtaisesti leluja on aina liikaa ja lastenhuoneeseen ei mahdu riittävästi säilytyskalusteita säilömään kaikkea sitä mitä sukulaiset ja joulupukki tupaan kantavat. Kokemus on osoittanut, että lapsilla on vahvasti kausia, jolloin joku tietty leikki, peli, lelu on mieleinen. Meillä on lastenhuoneessa edustettuna oikeastaan vain näitä juuri nyt kiinnostuksesta nauttivien leikkien/pelien/harrastusten tavaroita. Muut ovat säilöttynä vähän kauempana.

Sääntö #2: Kategorisoi

Jo pikku pilttikin oppii nopeasti mihin ryhmään mikäkin rompe kuuluu. Oppii ottamaan yhden ryhmän esille kerrallaan, ja pakkaamaan sen sitten pois paikalleen.  Meillä on esim. tällaisia ryhmiä:

• legot
• soittimet
• kitaratarvikkeet
• bleidit
• trashpackit
• monsunot
• roolivaatteet
• pikkuautot ja autorata
• junarata
• palapelit
• puuhakirjat
• askartelutarvikkeet
• hamahelmet

Kun lapsi tuo päiväkodista askartelujaan, ne sujahtavat usein näihin jo olemassaoleviin ryhmiin.

Esim. tekoparta --> roolivaatteet, vessapaperirulla-hernehelistin --> soittimet, jne. Samoin kaikki lahjaksi saatavat uudet lelut on aika nopea jakaa omiin ryhmiinsä. On meilläkin se sekalaiset lelut-kategoria.

Sääntö #3: jokaiselle kategorialle hyvä ja tarkoituksenmukainen säilytysratkaisu

Yhden ryhmän pitää mahtua yhteen säilytyslaatikkoon/kalusteeseen/paikkaan ja vielä mieluiten niin, että siinä on tilaa vielä uusille tulokkaillekin. Pikkutavarat mahtuvat meillä pieniin kangaspussukoihin, legoilla on edelleen sellainen joukkovoima, että ne tarvitsevat ison sängynaluslaatikon.

Olen erityisen innostunut tähän legojen säilyttämiseen isossa laakeassa laatikossa: muksu mahtuu itse sinne sekaan kauhomaan eikä jaksa kaataa laatikkoa sisältöineen pitkin lattiaa. Muuton yhteydessä lisäsin laatikkoon vielä vetoketjullisen sängynaluspussin, niin pysyivät hyvin kyydissä muuttomatkan - ja nyt ne eivät pölyynny niin äkäisesti.



Sääntö #4: usein tarvittavat lähelle, harvemmin tarvittavat kauas

Tavararyhmät, joille on käyttöä nyt usein, ovat lastenhuoneessa, muut voivat olla vähän kauempanakin tai vaikeammin saatavilla.

Meidän poikien huone on suuri mutta siellä ei ole mitään kiinteitä säilytyskalusteita - se on hyväkin niin jää enemmän tilaa sängyille, leikeille, oleilulle . Omassa makkarissani on kaksi isoa kaappia, joten olen voinut pyhittää vaatehuoneen melkein kokonaan poikien vaatteille ja tavaroille (myös koulukirjat ovat vaatehuoneessa). Poikien omassa huoneessa on siis todella tarkasti vain ne lelut ja tavarat, joita he käyttävät usein.

Tarvetta vähentää?

Leluista luopuminen ei ole muksuille helppo homma - vaikka itse leikki ei enää kiinnostaisikaan, kiintymys leluun voi olla todella vahva. Kun lapset olivat pieniä, karsin leluja heidän poissaollessaan; vein niitä jätesäkeissä varastoon ja jos niitä ei esim. puolen vuoden aikana kaivattu, laitoin kiertoon.

Isomman kanssa onnistuu myyminen yhdessä, esim. meidän menestyksekäs legokirppis, jossa isompi poika puuhasteli koko päivän ja jopa auttoi pienempiä kokoamaan settejä ja ukkeleita:).

Sitten toisaalta - lapset saattavat aika helpostikin tehdä luopumispäätöksen ja olen koittanut tukea näitä päätöksiä parhaani mukaan. En koskaan lahjoita leluja omalle päiväkodille tai paikkaan, jossa niihin voi törmätä myöhemmin enkä varsinkaan laittaisi kovin pientä lasta myymään itse vanhoja leluja esim. kirpparilla. Jos lapsi ilmoittaa luopuvansa lelusta, hoidan sen nopsasti pois näkösältä (jätesäkkiin varastoon) ja jonkun ajan kuluttua kiertoon.

Olen myös huomannut, että lasten prioriteetit ovat vähän erilaisia kuin meidän aikuisten. Heille ei ole niin väliä sillä oliko lelu kallis merkkilelu vai hampurilaisravintolan aterian kylkiäisenä saatu turhake. Jos se on mieleinen, se on, hinnasta viis. Huomaan itse aina vähän nieleskeleväni kun lapset sorttaavat leluja poistettaviin ja säästettäviin että ai näinkö päin ne pinot menee.. usein myös omat hyvät muistot pilttien varhaislapsuudesta puskevat päälle - mitä tämäkö ihana lelu, jonka kanssa kontattiin lattialla ja naurettiin yhdessä, tästäkö luovutaan? Tämä klassikkosarja, jota äiti pyysi mummuja ja kummeja keräämään joka synttäri ja joulu, eikö tämä olekaan mieleinen? Se näyttää hyllyssä niin hyvältä!  Täytyy luottaa siihen, että muistot sälyvät, vaikka tavara olisi jo poiskin. Jos lapsi itse sanoo että tämä pois, tällä en enää leiki, lelu todella kannattaa kierrättää.

Muualle huoneistoon eksyneet parat

Nuorimmainen on tuonut "levylle"
minecraft-lelut ja puhelimensa:)

Nythän on niin, että lelut ovat mobiilia sorttia ja välillä niitä näkyy myös muualla kuin lastenhuoneessa:). Meillä on olohuoneessa tietty paikka, iso puinen tarjotin (arkikielessä "levy"), jonne kerään aina lelut pöydiltä ja lattialta. Lapset osaavat hakea sieltä kateissa olevaa legoaan ja ovat alkaneet myös automattisesti laittaa siihen "paikalleen" leluja, jos leikkivät niillä muualla kuin omassa huoneessaan. Tarjotin on helppo kipata lastenhuoneeseen ja sanoa pojille, että pistäkääs nää paikoilleen. Ei tarvi mamman keräillä leluja pitkin kämppää.

Marien matkassa

Japanilainen järjestäjäkomeetta, Konmari-menetelmän kehittäjä, Marie Kondo ampaisi maailman tietoisuuteen viime vuonna ja sain vihdoin hyppysiini hänen kirjansa Siivouksen elämänmullistava taika. Kirjastossa teokselle oli satoja varauksia mutta onneksi sain järjestäjäkollegalta sen lainaksi (koitan sitkeästi välttää ostamasta uusia kirjoja:)).

Olen jo pari kuukautta kuulunut asiaan omistauneeseen Konmari Adventures-facebookryhmään jossa lähemmäs 16 tuhatta henkeä jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kyseisestä menetelmästä. Välillä meno kuulostaa jopa uskonnolliselta hurmokselta ("... I can’t possibly go back to how I used to be. I’m not that person anymore.") ja ihmiset todella tuntevat koko elämänsä muuttuneen.

Kirja tuli luettua lähes kertarytinällä ja ensimmäinen ajatus  oli se, että apua mulla on sieluntoveri Japanissa. Kondon tavoin olen itsekin jo pikkulikasta asti ollut nauttinut järjestämisestä. Marie on keskimmäinen kolmesta lapsesta ja kokenut jääneensä paljon yksin - minä olen perheen ainokainen mutta vanhemmat antoivat minun olla paljon omissa oloissani ja olen samoin tottunut olemaan tavaroineni paljon yksin. Kyllä varmaan jo 5-vuotiaana enemmän järjestelin lelujani kuin että olisin niillä leikkinyt.

Konmari-menetelmä pähkinänkuoressa:

• koko koti järjestetään kertaheitolla, yksi kategoria kerrallaan 
• kerätään kaikki yhteen kategoriaan kuuluvat tavarat yhteen ja yksi kerrallaan otetaan jokainen esine käteen, mietitään/tunnustellaan tuoko se iloa 
• tuottaa iloa: säästetään 
• ei tuota iloa:hankkiudutaan eroon. 
• kun yksi kategoria on käyty läpi, sille valitaan kodista paikka 

Menetelmään kuuluu, että kodin tavarat käydään läpi tietyssä järjestyksessä: ensin vaatteet, sitten kirjat, sitten cd-ja dvd-levyt, jne. Järjestyksellä on väliä, sillä ensin aloitetaan kategorioista joihin on vähiten tunnesiteitä ja harjoitellaan päätöksentekoa niiden kanssa, ja siirrytään asteittain vaikeampiin kategorioihin. Jokaiseen kategoriaan Kondo antaa lisäksi hyvin seikkaperäiset ohjeet, esim. vaatteet taitellaan niin, että ne pysyvät itse "pystyssä"eikä mitään koskaan pinota päällekkäin vaan kaikki laitetaan aina vierekkäin (perusteluna se, että pinon alimmaisia ei koskaan näe ja alimmaisen käyttöön ottaminen aiheuttaa usein sen, että koko pino lävähtää pitkin). 

Olen nyt tasan kahden päivän ajan toteuttanut Konmari-menetelmää ja käynyt läpi ohjeen mukaisesti vaatteet ja kirjat. No, lähtökohta on se, että olen raivannut kotia jo kolme vuotta, eli en mitään massiivisia poistoja kyllä nyt lähtenyt tavoittelemaankaan. Mutta täytyy sanoa, että ajatukset pysyvät kyllä hyvin selkeinä, kun ajattelee mitä tahtoo säästää eikä että mitä pitäisi poistaa. Yksi iso muovikassillinen vaatetta on nyt lähdössä Kierrätyskeskukseen ja kirjoista lähti puolet (eli 12 kpl, mulla oli enää 24 kirjaa muutenkaan). 

Silti, vaikka esim. vaatteitakaan ei ihan älyttömästi mulla ollutkaan niin kyllä se oli todella uuvuttavaa roudata koko satsi olohuoneen sohvalle ja lattialle ja nostaa jokainen vaatekappale käsiin ja mietiskellä. Ja sitten taitella ja viikata ja asetella kaappiin jokainen kerrallaan. Sellaiselle, jolla on paljon tavaraa, tämä on todella rankka rupeama - Kondo suosittelee käymään koko asunnon läpi puolen vuoden aikana. Mutta toisaalta, paljon tavaraa omistavat juuri sitten hehkuttavat koko elämänsä muuttuvan kun poistavat noin kolme neljännestä tavaroistaan. 

Itse rajaan Konmarin vain omiin vaatteisiini, omiin kirjoihini, jne. Lapsilla on muutenkin aika vähän vaatteita kerrallaan enkä kyllä ala heidän tavaroitakaan perkaamaan sen mukaan mikä tuottaa minulle iloa - nehän ovat heidän tavaroitaan! Samoin meillä tarvitaan kyllä keittiötarvikkeita ja muita ihan kodin pyörittämiseen, mutta eiköhän sielläkin keittiökaapin nurkassa lymyile jotain mikä lähtee. Marie Kondo perustaa oman raivaamiskokemuksensa lähinnä oman huoneensa järjestämiseen ajalle, jolloin hän vielä asui vanhempiensa luona - nythän hän on naimisissa ja odottaa ensimmäistä lastaan, mietin mahtaako ehdottomuus säilytettävien tavaroiden suhteen yhtään muuttua.. 

Mutta mutta; täytyy todeta, että onhan se Marie tähän pistänyt ajatuksen jos toisenkin. Mulle ei olisi ikimaailmassa tullut mieleen alkaa säilyttää vaatteita vierekkäin, mutta täytyy myöntää että näin kaikki on heti näkyvillä ja saatavilla.

Laatikoihin mahtuu paljon enemmän vaatteita kun ne latoo vierekkäin kuin päällekkäin pinotessa ja kappas kun neuleetkin näyttävät vievän niin hassun vähän tilaa rullattuina vierekkäin hyllyllä. Että toki tuolta lähti jotain vähän poiskin, mutta nythän tuonne jäi ihan tyhjä hyllykin ja kaappi näyttää kyllä ihan hassun siistiltä:D. Saas nähdä kuinka kauan...

Kerrostaloelämää... :)

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi muutosta ja koti tuntuu edelleen ihanalta ja niin mieleiseltä. Hyvä aikaa vähän fiilistellä...

Kerrostalokuume oli iskenyt jo vuosia sitten, ja varsinkin keväisin pitkän lumityösesongin jälkeen kiertelin lähiöissä katselemassa kerrostaloasuntoja. Viime vuoden maaliskuussa olin taas keväisellä kierroksellani Espoon kerrostalolähiöissä. Olin käynyt katsomassa jo kahta asuntoa ja kuume kasvoi kasvamistaan. Iltapäivä oli venynyt jo pitkäksi ja satoi räntää kun tulin parkkipaikalle. Tuuli oli paiskannut kiinteistövälittäjän kyltit pitkin pihaa. Kun välittäjä avasi oven, huomasin olevani toivottu vieras - olin ainoa kävijä sen päivän näytöllä. Putkiremonttiin valmistautuva kolmio 70-luvun kerrostalossa ei ehkä ole välittäjän lempparikohde mutta Kotitonttu huokaisi syvään jo eteisessä "tää on i-ha-na".

Mutta se kämppä: kaikki kohdallaan! Isot makuuhuoneet, iso olohuone, pieni kylppäri, tilava vaatehuone. Makuuhuoneet pohjoista kohti poissa kesän paahteelta; olohuone, parveke ja uusittu keittiö etelää ja merta kohti. Rakennus törötti kallion päällä  ja viidennen kerroksen asunto oli juuri puunlatvojen korkeudessa. Haikein mielin hyvästelin kiiteistövälittäjän ja pahoittelin aiheuttamaani vaivaa - eihän meillä ollut oikeasti asunnonvaihto mielessä.

Kuukautta myöhemmin alkoi tapahtua ja silloinen asunto, rivitaloneliö Espoon naapuruskunnassa, lähti pikavauhtia myyntiin. Vanhan kämpän myyntiaika oli neljä vuorokautta (sunnuntaista keskiviikkoon) ja sitten piti äkkiä löytää kattoa pään päälle. En meinannut todeksi uskoa, kun näin lemppariasuntoni vielä netissä myytävänä. Ylimääräinen näyttö, tarjous ja siihen vastauksen saaminen menivät sutkajaksti, jo lauantai-iltana tiesin olevani ihanaisen kerrostaloasunnon onnellinen omistaja.

Jostain syystä kaikki eivät ymmärrä tätä asunto-onneani, olen tainnut vuoden aikana saada jokusen säälivänkin katseen lähiöön muuttoni vuoksi. Mutta kuulkaa ihmiset näitä juttuja jotka mielestäni ovat ehdottomasti paremmin uudessa kodissani ja erityisen sopivia nykyiseen elämäntilanteeseeni:).

Uusi koti on huomattavasti pienempi ja yhdessä tasossa, joten
...tavaraa ei voi olla paljon, sopii mulle:)
...ei ole käytäviä tai portaita eikä siis niiden tuomia hukkaneliöitäkään.
...kaikki on ihan siinä äärellä. Jos ennen lastasin illalla tavaroita koriin alakerrassa viedäkseni ne sitten nukkumaanmennessä yläkertaan ja paikoilleen, nyt tuollaista rutiinia ei tarvita - tavarat saa laitettua paikalleen hyvin pienellä vaivalla.
...siivous sujuu käsittämättömän nopsasti.

Ja koska se on aito 70-luvun betonikerrostalo lähiössä niin...
...yhteiset tilat esim. kuivaushuone helpottaa arkea ihan älyttömästi - rivitalossa kuivattiin pyykkiä huoneissa. Kylmäkellarikin meillä on, sinne saa kaikki kesän mehut ja hillot.
...kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Bussipysäkki on ihan vieressä ja kyytejä tulee niin tiheään ettei tarvitse katsoa aikataulua - edes viikonloppuisin. Tämä on huikea ero aikaisempaan asuinpaikkaan, jossa piti lähteä autolla joka paikkaan. Nyt myös esikoinen on oppinut nopsasti itsenäistymään ja liikkumaan julkisilla yksin.
...ei tarvitse huolehtia piha- eikä lumitöistä
...asunnon hinta oli putkiremontin lähestyessä vähintään kohtuullinen ja ylläpitokulut pienenivät myös - ennen pelkät lattialämmitykset (eteinen, keittiö, 2 vessaa, kylpyhuone ja sauna) söivät sähkökuluina aikamoisen siivun. Ja niin, pienemmät velat tarkoittaa vähemmän ressiä.
...mökin omistajalle sopii että  oven voi vain kesäloman alussa sulkea ja jättää asunnon oman onnensa nojaan vaikka kuukaudeksi - rivitaloa ja erityisesti pihaa piti aina kesken loman käydä mökiltä huoltamassa.

Ja tämä asunto erityisesti koska
...mä en tykkää moderneista epäsymmetrisistä kerrostalotaideteoksista, mun silmää hivelee 70-luvun yksinkertainen suunnittelu. Varmaan mulla on vähän halpa makukin:D.
... se on aluella, jossa on ennenkin asuttu - raitilla tulee vastaan tuttuja vuosien takaa.
...edelliset omistajat ovat huomanneet jättää paikalleen keittiön ja olohuoneen väliset lasiovet, ne on mun lempparit!
...lähiömme on luonnonkauniilla alueella meren rannassa, parinsadan metrin päässä kallioilta on huikeat näkymät merelle.
... ne näkymät... asumme kirjaimellisesti puidenlatvojen tasalla ja lapset jaksavat vahdata elämää männynlatvoissa, siellä tapahtuu aina jotain oravabusineksiä ja harakkabusineksiä:D. Sillä välin kun äiti vahtaa sitä pilkottavaa merta  keittiön ikkunasta <3

Ja elämä on niin paljon helpompaa kun on helpommin hallittava asunto:).

Laiskuus vai itsekuri?

Joku aika sitten ammatijärjestäjien fb-keskusteluryhmään tuli yhteyenotto henkilöltä, joka pohti sitä miten ammattijärjestäjät ammattikuntana ehkä vahvistavat käsitystä, jonka mukaan kodin siisteydellä mitataan asujansa kunnollisuutta. Hän mainitsi olevan tutkimuksia, joiden perusteella lastensuojelussa kodin siisteys saattaa vaikuttaa johtopäätöksiin vanhempien kyvyistä huolehtia lapsestaan. Tuota pöyristyttävää tutkimustulosta hämmästellessä kyllä täytyy myöntää että ihan täällä omassa arjessakin korviin kuuluu välillä mielipiteitä, joiden perusteella siisti koti kertoo asujansa luonteesta jotain -  ehkä itsekurista ja vähintäänkin nyt sen, että hän arvostelee ankarasti niitä, joilla samaa itsekuria ei ole. "joo älä ainakaan meille sitten tuu käymään", on joku tokaissutkin kun olen kertonut ammattijärjestäjän koulutuksestani tai päästänyt puolitutun käymään kotiini eteistä pidemmälle.

Tuntuu että istuis AA-ryhmän kokouksessa mutta joo. Olen Kotitonttu, päivää, ja mulla on siisti koti. Itse laittaisin tuohon mielelläni jokusen lieventävän sanasen kuten että kotini on keskimäärin useimiten ihan siistikin joskus, mutta jos joku uusi suorasanainen ihminen pamahtaa meidän ovesta sisään niin ensimmäinen kommentti voi kyllä olla, että kuinka sä jaksat siivota näin kamalasti.

Enhän mä jaksakaan:).

Mun on armottoman vaikee tarttua siivoamiseen, mutta järjestäminenhän kyllä sujuu. Ja kun olen vuosikaupalla pistänyt aikaa ja ajatusta siihen, että mitä säilytän, missä, mitkä ovat tavaravirtojen reitit pitkin kämppää, minkä pitää olla helposti saatavilla ja mikä voi olla kauempanakin - niin kappas, kämpästä alkaa tulla myös helposti siivottava.

Tulin tästä entistä enemmän tietoiseksi, kun asuin putkiremonttievakkoa ystävän kämpillä. Hän on erittäin tarkka siisteydestä ja koti oli aina putipuhdas, mutta hän käyttää usein sellaisia ilmaisuja kuten "olen vaan liian laiska siivoamaan" tai "meillä ei mikään ole koskaan niin siistiä kuin sulla". Kun asuin reilut pari kuukautta hänen asunnossaan, huomasin että moni pikkujuttu, joka mun kämpässä onnistuu toisella kädellä, vaati hänen kotonaan paljon enemmän ryhtymistä. Kaapeissa oli sen verran täyttä, tai arkiastioiden säilytystä oli myös yläkaapeissa, että ei sinne juuri mitään noin vain laitettu, vaan paikalleen laittaminen vaati usein kahta kättä, astioiden sovittelua sisäkkäin, tai jakkaralle nousua. Kierrätettäviä materiaaleja varten oli paikkansa, mutta materiaalit piti vielä jaotella uudelleen ennen kierrätykseen viemistä, jne. Pölynimuri piti ottaa esille vaatehuoneesta ja vähän kootakin ennen käyttöä. Pidin pari kertaa hänelle ylistyspuheen hänen peräänantamattomasta tarmokkuudestaan, sillä mun käsissäni tuo asunto retkahti aina sekasotkun puolelle. Tavarat jäivät pöydille lojumaan ja stressasin siivouksen kanssa kun emäntä oli tulossa viikonloppureissulta takaisin kotiin.

Mun kodin siisteyden "salaisuus" on juuri se, että kaikki on niin helppoa että se tulee tehtyä heti:

• Ihan kaikelle on paikkansa. Mitään isompaa ei osteta, ellei tiedetä missä sen säilytyspaikka tulee olemaan.
• Kaapit pitää olla sen verran väljät ja arkikäytössä olevien tavaroiden säilytyspaikat niin hyvin ulottuvilla, että paikalleen laittamiseen ei vaadita juuri yhtään sen enempää vaivaa kuin tavaran jättämiseen pöydälle lojumaan. 
• Tavaraa ylipäänsä on vähemmän eli on vähemmän sitä mitä pitää laittaa paikalleen. 
• Pölynimuri vaihtui uuteen kun vanha meni rikki - nyt ei ole tarkoitus mainostaa tätä mun imuria minään takuuratkaisuna kodin siisteyteen mutta sanompa vaan että koko ajan huoneen nurkassa valmiina tönöttävä tehokas varsi-imuri kyllä varmistaa sen, että tulee imuroitua kun on tarvis.  Aikaisemmin tuli imuroitua tosi paljon harvemmin - ihan vaan siksi että ei jaksanu viittiä ottaa imuria esille:D. 

Eli summa summarum: meille laiskoille sopii helppo koti:). 

Hamaostoksia

Poistonyssyköitä

Hyvän mielen vaatekaapissa kehotetaan analysoimaan tarkasti poisheitettäviä vaatteita; mikä meni pieleen, miten voin välttää samanlaisen vikaostoksen jatkossa?

Että nyt sitten katse sinne jo porstuassa menossa oleviin nyssyköihin. No sieltähän niitä (vaatehuoneen lattialta) jo löytyykin!

Ylivoimaisesti suurin ryhmä on jo alunalkaen liian isot vaatteet. Oon lyhyt ja laiheliini, ja usein minkä tahansa kivan vaatteen kaupasta löydänkin, se on liian suuri. Joko kokoluokitus on vain niin reilu että pieninkin koko on liian iso. Tai sitten pieniä kokoja on tilattu vain pari kappaletta ja ne on myyty. Siitä huolimatta saatan kiintyä johonkin vaatekappaleeseen, sovittelen yhtä numeroa liian reilua kokoa ja päätän että näitä housuja käytetään sitten vaikka paksujen sukkahousujen kanssa niin eivät roiku päällä. Totuus on, että roikkuvat ne sittenkin, pidän vaatetta muutaman kerran ja kärsin honon istuvuuden aiheuttamasta mielipahasta. Ja kohtapuoliin muistan jo asian ja jätän kyseisen vaatteen käyttämättä.

Toinen ryhmä: vaatekaapissa on jo toinen vastaavaan tarkoitukseen sopiva vaate, joka on mieluisampi, istuvampi tai muuten vaan mukavampi ja tämä toinen jäi käyttämättä. Tämähän tarkoittaa sitä että järki ei ollut kädessä ostosreissulla. Saramäen toitottama vaatteen tarkoitus (mihin käyttöön se on tarkoitettu!) on kyllä hyvä ohjenuora tässä. Jos mulla on kaksi rentoa arkihametta (farkkua), niin todennäköisesti toista käytän usein ja toista en juuri ikinä. Tämän vuoksi olisi hyvä olla tarttumatta siihen (kolmanteen) ihanaan farkkuhameeseen, jonka näen kaupassa - vaikka se miten ihana olisikin, sillä oikeasti vaatekaapistani puuttuu jotain ihan muuta.

Kolmas ryhmä: kulahtaneet lempparivaatteet. Joskushan käy niin, että ostos osuu oikeaan, tulee löydettyä todellinen helmi - mutta kun ottaa huomioon vaateteollisuuden nykytason niin eiväthän ne kauaa kestä.

Ja sitten se viimeinen ryhmä: wannabe-kledjut. Ei ole mun tyyliä alun alkaenkaan, mutta halusin että olis ja ostin. Esim. jotkut kollegat vetää todella käytäväuskottavasti tällaisen casual lookin enkä mä tajua miten ne sen tekee. Mulla on kotoisa olla vähän siistimmissä asussa, mutta en haluaisi aina näyttää tällätyltä ja sitten ostan näitä muka rentoja arkivaatteita, joissa oloni on sitten...rähjäinen. Oon ehkä myös lukenut aika paljon näitä ohjeita että "jos alaosa on tiukka niin yläosan pitää olla löysä" ja sitten kun pääsääntöisesti aina käytän tiukkoja housuja ja hameita niin koitan väkisin löytää tasapainon vuoksi löysiä paitoja ja menee vikaan. Siis uskon edelleen, että tiukat housut ja reilu yläosa on hyvä kombo, mutta käsiin on sitten tarttunut näitä mudanvärisiä (=näytän ruumiilta) paitoja tai paita, jossa on tiukka resori helmassa ja näytän taas linnunpelätiltä. Tänne kategoriaan taitaa sujahtaa myös duunin lukuisiin kesä- ja pikkujouluihin hankitut rytkyt, joille ei ikinä oo ollu käyttöä kyseisten bileiden jälkeen (meillä on usein bileissä joku teema, ja jos koittaa sen mukaan pukeutua niin ei se yleensä sitten sen oman tyylin kanssa natsaa...).

Että kyllä pitäis vielä treenata. Sitä oikein ostamista. Ja ostamatta jättämistä.

Minä ja Rinna Saramäki eli miten se vaatesäilytys pitäisi hoitaa

Mulla on ollut näitä yleviä periaatteita että minkä mukaan vaatteita säilytetään ja sitten sain käteeni Minna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin:). Kirja on vielä kesken, mutta pää on jo ajatuksia täynnä - hyvä on välillä vähän ravistella että onkos ne omat periaatteet nyt niin loppuun asti harkittuja. Tässä mun periaatteita ja mitä Saramäki niistä sanoo:)

1) Mahdollisimman vähän kausivaatteita. Ja sittenkään kausivaatteita ei pakata puolivuosittain laatikoihin kausisäilytykseen. Eikä viedä varastoon. Huomasin, että vuodenaikojen vaihteessa meni aivan liikaa aikaa ja vaivaa siihen että vaihdoin vaatteita kausisäilytyksestä käyttöön ja takaisin. No koska on nyt niin lämmintä keväällä, että talvivaatteet voi pakata pois.? Tulee etelänreissu kesken talven - mistäs kaukaa kaivetaan kesävermeet? jne. No tämähän sitten johtaa siihen että koittaa ostaa niin monikäyttöisiä vaatteita, että käyvät joka säähän jopa näillä leveysasteilla - ei liian kesäisiä mekkoja kaskun kevyttäkin mekkoa voi käyttää marraskuussa töissä paksujen sukkahousujen ja neuleen kanssa, jne. No sittenhän kuljetaan samoissa kledjuissa kesät ja talvet. Taisiis ei kuljeta, kun en sitten kuitenkaan viitsi laittaa sitä kesämekkoa marraskuussa töihin. Siinä ne sitten vaan roikkuu muiden tiellä, talvella kesävaatteet...

Saramäki sanoo, että kun on karsinut vaatevarastojaan vähemmäksi, voi vaihtelua tehdä juuri sillä, että pistää välillä kausivaatteita pois näkösältä ja sitten puolen vuoden päästä voi taas fiilistellä kun kaivaa niitä esiin.

Joo, tosi hyvä pointti! Mutta...mä en tykkää tosta laatikoihin säilömisestä (vaatteet rypistyy ja lyttääntyy) enkä varsinkaan varastoon viemisestä, sillä olen huomannut kyllä edun siinä, että kaikki on erittäin helposti saatavilla. Siitä sitten huomaa nopsasti myös sen kun joku rätti alkaa jäädä käyttämättä, että olis aika laittaa kiertoon. Eikä löydy varastosta tai vaatehuoneesta niitä unohtuneita yksilöitä että oliko mulla vielä tämäkin... Vaatekaapista löytyy aina ylähyllyjä ja muita vaikeammin lähestyttäviä nurkkia, voisin laittaa niihin noita kausivaatteita, jotka eivät ole aktiivisessa käytössä. Yksi ammattijärjestäjäkaveri postasi joku kevät facebookissa että ilma tuntui jo niin lämpimältä että vaihtoi lyhythihaisten ja pitkähihaisten paitapinojen paikkaa kaapissaan - lyhythihaiset eteen - no noihan se käy!

2) Kaikki vaatteet mahtuvat vaatekaappiini ja ovat näkösällä.  Joo, viitaten myös edelliseen pointtiin. Mulla on iso vaatekaappi ja kuitenkin sitä käyttää vain aika pientä vaatepoolia. Tää on mun numero 1 mittari ettei vaatetta ala kertyä liikaa;  kaiken pitää mahtua samaan kaappiin; juhlavaatteet, työvaatteet, vapaa-ajan vaatteet, urheiluvaatteet, kaikki. (Ulkotakit, laukut ja kengät ovat toisaalla, kaikki muu vaatekaapissa).

Saramäellä ei tällaista periaatetta ole - mutta toisaalta kehottaa vähentämään vaatevaraston siihen mitä oikeasti käyttää eikä muuhun. Siinä mielessä samalla asialla ollaan:).

3) Huolto helpoksi kun varaosat on äärellä. Kun neuletakin tai paidan mukana tulee varanappipussi, olen laittanut sen kyseisen paidan henkariin. Näin, jos paidasta irtoaa nappi, varanappi löytyy helposti. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että useimmilla vaatekappaleilla on oma tietty paikkansa vaatekaapissa, jopa siis oma henkarinsa. No mutta en siis osta uusia vaatteita kovin usein, vakipaikat löytyy aika helposti;). (jos taas pakkaisi vaatteita väliajoin kausisäilytykseen...hmmm... sitten pitäisi nepparipussitkin säilytellä laatikoissa...)

Saramäki ei ehkä ihan tällaista neuvoa anna, mutta on sillä asialla että vaatteista pidetään sitten hyvä huoli ja ne korjataan nopsaan, jos tarvetta on. Hyvä me:).

4) Ennaltamietittyjä komboja.  Ja tää on niin älyttömän vaikeeta. Otin pari vuotta sitten  tavoitteeksi käyttää enemmän koruja ja asusteita muutenkin. En siis niin, että ostaisin uusia mutta että käyttäisin niitä mitä jo on. Kiireisinä työaamuina on kuitenkin aina helpompi valita se sama hopeanvärinen korustetti ja jättää ajatustyö "myöhemmäksi". Pidin itselleni parina iltana rättisulkeiset ja samalla sovittelin asusteita eri vaatteiden kanssa. Osa koruista/vöistä/huiveista löysi parinsa ja niitä on käytetty ja edelleen vaatekaapissa ja korurasioissa on niitä tosi kivoja yksilöitä, joille ei ole mitään paria eikä siis käyttöä.

Saramäki kannustaa tekemään valmiita asukokonaisuuksia pukeutumisen helpottamiseksi. Kannatan! Mutta se on vaikeeta, siihen kuluu aikaa ja hämmennys valtaa pienen mielen. Välillä tuntuu, että oma tyyli on tyystin kateissa, Saramäen listaamista tyyleistä mä en yhtään tiedä mitä voisin edustaa, ehkä en mitään. Mulle ei tule muotilehtiä, mulla ei ole vanhoja muotilehtiä ja että menisi kirjastoon selailemaan muotilehtiä vaatisi yhden vapaapäivän, ainakin . Tyyli-idoleita on sentään helpompi löytää. Ehdoton vaateblogaajasuosikkini on Xenia Andersson - sieltä pitäisi käydä taas hakemassa inspistä (tosin mun maku on aika roisisti halvempi kuin hänen:)). Ja löytyyhän  työpaikaltani tyyliä - parikin naispuolista kollegaa, jotka pukeutuvat juuri niinkuin minä haluaisin, naisellisesti ja elegantisti. Nyt vaan se kotelomekko sieltä naftaliinista, sille ON käyttöä toimistossa:).  Kai.

#287

Juuri kun sain vihdoin käsiini Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, myös YLE on vaateasialla Kuningaskuluttajan vaatehaasteella. Kaikki kohdillaan, täytyy kohdistaa pitkä ja analysoiva katse vaatekaappiin.

Vaatteiden laskeminen oli yllättävän nopea ja helppo homma: 287 kpl tuosta tuli. Luvussa ei ole mukana kenkiä, vöitä tai laukkuja ja sukat on laskettu niin, että yksi pari on yksi numero. Mutta esim. uikkarit ja bikinit on laskettu niin että yksi vaatekappale on yksi numero. Repikääs siitä:).

Vaatesäilytykseen jos mihin olen vuosien varrella käyttänyt tunteja ja ajatusta. Paljon on heitetty pois, mitään ei ole kaivattu jälkikäteen ja mulla muka oli jo melkein täydellisesti harkittu vaatekaappi paitsi että...

• usein aamuisin tuskailen kun ei ole mitään päällepantavaa
• läheskään kaikkea en käytä edelleenkään - silmät aukesi viimeistään siinä kohtaa kun putkiremonttievakkoon otin ehkä puolet vaatevarastostani - ja käytin siitä evakon aikana ehkä n. puolta - eli aktiivisessa käytössä noin neljäsosa vaatteista...
• olen vähentänyt vaateostoja kyllä mutta en silti osaa ostaa harkiten  - eli sitten kun ostan, ostos on helposti huti, jää käyttämättä ja päätyy kiertoon

Saramäki kehottaa karsimaan turhat pois ja korostaa sitä että mitä vaatteita ikinä omistatkin, niissä pitäisi aina olla hyvä mieli ja itsevarma olo. Voi olisiko tuo mahdollista??? Tällä hetkellä mun vaatevarastoni on varmaan...aika tylsä. Taisiis, käytän aina niitä samoja vaatteita, niin tylsältähän se sitten tuntuu. Tästä se lähtee, lähtisikö joku muu vaatehaasteeseen?

Putkiremontin pyörteissä

Terveisiä remontin keskeltä! Älkäätten uskoko kaikkiin
kauhutarinoihin - putkiremontin läpikäyminen voi olla ihan siedettävääkin! Oman asuntoni osalta on ollut valmista jo parin viikon ajan mutta muuten taloyhtiössä on vielä täysin remontti päällä. Rappukäytävä on kääritty suojauksiin (ja suojapahveissa  kukoistaa meidän asukkaiden iloinen remonttiviestintä)  ja meteli työmaalla alkaa joka arkiaamu siinä seiskan pintaan.  Vielähän paljon voi tapahtuakin, mutta jonkinsortin työvoitto oli kun juuri tarkalleen aikataulun mukaisesti pääsin muuttamaan takaisin kotiin.

Kesällä ennen urakan alkua urakoitsija Fira lähetti postissa infokansion, joka sisälsi kaiken tarvittavan tiedon. Kaikki yhteyshenkilöt, ohjeistukset, aikataulut, laatta- ja kalustevaihtoehdot, ihan kaiken. Tuli sellainen olo, että ne ovat tehneet näitä ennenkin:).

Remontti alkoi meidän osoitteessa juuri ilmoitettuna päivänä. Kävin ensimmäisenä evakkopäivänä raksalla katsomassa: koko kämppä oli kääritty muoviin, vessanpönttö oli siirtynyt keittiöön ikkunan eteen ja koko kylppäri oli purettu. Ja joka ikinen kerta kun kävin remonttikohteessa, aina jotain oli tehty. Muutaman viikon kohdalla alkoi jo tulla kylppäriin kaakeleita, sitten saumausta, sitten pyyhepatteri,...

Evakko alkaa; viimoinen kurkistus
käärittyyn makuuhuoneeseen

WC näköalalla :)

Urakoitsijan palveluinsinöörinä häärää tämäkkä ikäistäni nuorempi naisihminen, joka vastaa kaikkiin kysymyksiin, pieniin ja suuriin, todella nopsasti. Kysyin pari kertaa jotain vähän vaikeaakin (esim. laskutusepäselvyyksistä), hän soittaa samantien ja selittää asiaan juurta jaksain.

Vaikeinta putkiremontissa? Pakkaaminen, muutot, koti-ikävä ja huoli siitä että vieraat husaavat kodissani. Kämppä on mulle niin uusi, että vielä pari viikkoa ennen evakkoakin heräilin aamulla huokailemaan että on tää niin ihana paikka - siitä on tosi vaikea lähteä pois. Evakko osui vielä vuoden pimeimpään aikaan (marraskuun loppu- tammikuun loppu) eikä asunnossa ollut sähköjä remontin aikana. Harvoin pääsin käymään raksalla päiväsaikaan  eli sitten työpäivän jälkeen väsyneenä siellä muovisuojausten ja pölyn keskellä haahuilin taskulampun kanssa ja huokailin kun valokeilaan osui joku rakas nurkka tai ovenpieli.

Jihii ne laittaa jo kaakeleita...!
(ennen joulua)

Iik kalusteita tulee...!
(viimeisellä evakkoviikolla)

Kuvassa pelottava
vaaleanpunainen kumihanska

Muutaman muun asukkaan kanssa teetettiin makuuhuoneiden oviin lukot ennen remontin alkua - se vähensi huolta hieman. Siis siihen asti, kun vuodenvaihteen jälkeen ovet oli avattava sähkötöitä varten. Remontin horror-hetki oli se, kun löysin vaatehuoneen lattialta vaaleanpunaisen kumihanskan...ja lattialle jätettyä matkalaukkua oli siirretty hieman. Kun kyselin asiaa rakennuttajalta, he kertoivat että sähkömies oli edellisellä viikolla etsinyt johtojen paikaa vaatehuoneesta.

Ta-daa: valmis
 kylppäri

Vinkkini putkiremonttiin valmistuvalle: kun jätät remonttikohteen urakoitsijalle, ota paljon kuvia lähtötilanteesta; pinnoista, suojauksista, jne. Kuvista on todella paljon apua, kun raportoit remontin aiheuttamia pintavaurioita urakoitsijalle - ja tämäkin vaatehuonehomma selvisi nopeasti kun lähetin ennen- ja jälkeen-kuvat palveluinsinöörille:).

Ja miltä näytti kun muutin takaisin kotiin...? Kaikki mitä oli luvattu tehdä, oli tehty. Remontin aikana syntyneet kolhut seinissä oli paikattu ennen asunnon luotuvutusta. Olivat paikanneet pari vanhaakin kolhua:). Suojaukset olivat olleet riittävät ja siivooja oli tehnyt hyvää jälkeä, makuuhuoneisiin ei tullut käytännössä lainkaan pölyä (ehkä turhaan suojasin siellä kaiken!) ja remontin alla olleissa huoneissakin oli tosi siistiä kun asunto luovutettiin.