On vaikea keksiä toista esinettä, johon liittyisi yhtä paljon merkityksiä omistajansa sivistyneisyydestä ja älykkyydestä kuin kirja. Kirjojen tärkeänä pitäminen ylittää valtioiden rajat heittämällä.
Kun on töissä kansainvälisessä yrityksessä, voi helposti verrata oman kulttuurin arvoja muihin. Se ken koittaa keventää kahvitaukoa kysenalaistamalla suurien kirjamäärien omistamisen, sohaisee roisisti ainakin suomalaista, turkkilaista ja unkarilaista muurahaispesää (nimim. "Kokemusta on").
Muurahaispesä olisi tarjolla kotonakin. Siippa haaveilee kirjojen täyttämästä kirjastohuoneesta. En ymärrä miksi meillä pitäisi olla kirjasto kotona. Ainahan sieltä puuttuisi joku uusi kirja, jonka tahtoo lukea. Paljonko niitä kirjoja sitten pitäisi olla, että olisi tarpeeksi? Mitenkäs löytäisin haluamani kirjan kun sitä etsin? Missä kohtaa kirjamäärä on sellainen, että ne pitää luetteloida ja kategorisoida kuin oikeassa kirjastossa? Kuinka vaivalloista se huone on siivota kunnolla? Ja edelleen: eikö kirjojen säilyttäminen ja luettelointi ole ihan ammattilaisten hommaa, joka Suomessa on annettu kirjastoille?
Kirjat ovat mulle yksi mieluisimmista raivauskohteista, nimittäin harvat muut esineet esittävät niin kovia vaatimuksia kuin ne - niiden lukemista! On niitä, jotka olen saanut lahjaksi ja joku muu odottaa minun lukevan. On niitä, jotka itse tahtoisin lukea, mutta en pysty en kykene. Näitä viimeksimainittuja ovat esimerkiksi italiankieliset romaanit ja dekkarit, joihin ruostunut kielitaitoni ei enää riitä. Se on armottoman vaikea myöntää! Tuntuu todella vapauttavalta kiikuttaa kirjoja pois, että lällällläää, haen mielummin kirjastosta jotain, jonka lukeminen tuo hyvää mieltä.
Kirjastot muuten ottavat ihan mielellään lahjoituksia. Aina kun raivaan kirjoja vähemmäksi, laitan kirjastoon meiliä ja listaan mitä olen poistamassa. Lähikirjastoni on ottanut ilomielin vastaan sekä italiankielistä kirjallisuutta että kotimaisia perusteoksia - korvaavat huonokuntoisia niteitä uudenveroisilla. Siellähän ne kirjani sitten ovat, kävelyetäisyydellä ja tarkasti luetteloituina jos tahdon ne lukea:).
Kirjahyllyjen kirous on perityt tietokirjasarjat - niiden tiedot ovat vanhentuneet mutta niihin on aikanaan käytetty tolkuttomasti rahaa. Mummikin keräsi useamman kirjasarjan pienestä eläkkeestään, joka kuukausi tuli uusi arvokas kirja postissa. Nuori kollegani, jonka vanhemmat ovat kirjahamstereita, totesi virnistäen että tietokirjasarjoissa on edes se hyvä puoli, että ne näyttävät hyvältä samanvärisinä siistissä rivissä.
Niinpä niin, yhdessä sun toisessa meistä asuu pieni ammattijärjestäjä:).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti