Mutta tätä voi vielä tarvita!

Mieheni sai joskus työpaikaltaan t-paidan, joka sanoma puhutteli:  "Wireless is less wire mess". Paita on jo hävitetty, mutta sen sanoma ei unohdu...

Osana konkreettista tavoitettani käyn läpi vaatehuoneessa olevia sekalaisia laatikoita. Tänään oli vuorossa 3 laatikollista johtoja. Työtä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa mieltäylentäväksi.  Ei auta muu kuin lajitella johdot jotenkin ryhmiin - yhden laitteen johdot yhteen. Samanlaisella pistokkeella varustetut puhelimen laturit omaan pinoonsa.

Huomasin sitten lajitelleeni yhteen nippuun 5 täysin identtistä scart-johtoa.


Alakerran tv-hässäkässä on tietenkin käytössä jo useampi scart-johto, joten huikkasin miehelleni että montako vara-scart-johtoa meillä tarvitaan. Mies puuskutti portaat ylös silmänräpäyksessä ja heilutti yhtä scart-johtoa silmieni edessä: "tajuutsä että nää maksaa viiskymppiä kappale?".

Tajuan toki - mutta kysymys olikin että miksi niitä pitää olla niin monta.Tuskin olemme investoineet scart-johtoihin sillä oletuksella että niiden arvo nousee ykskaks taivaisiin. Uskon, että joka ikinen johto on käyty hakemassa kaupasta erikseen kun on tultu siihen tulokseen että meillä ei ole yhtään ylimääräistä. Heitin pallon takaisin siipalle: mites voitaisiin välttää se että tarvitsee hakea kaupasta kuudes samanlainen...?.  Mies katseli hetken lattialle levittämääni johtokasaa ja mutisi, että jotekin näitä johtoja pitäisi saada vähennettyä...

Bingo:)

Lähteä saivat rikkinäiset puhelimet piuhoineen ja johdot joista ei tunnistettu enää mihin laitteisiin ne kuuluvat (itse laitteet ovat saaneet varmasti saaneet kyytiä jo aikaa sitten). Jäljellejääneet johdot lajiteltiin ja pussitettiin ja laatikoihin kirjattiin tarkasti mitä mikäkin laatikko sisältää. Noh, meillä on edelleen 5 vara-scart-johtoa.

Urakka kesti kolmisen tuntia mutta tulos puhuu puolestaan: vaatehuoneessa on nyt 1 tyhjä laatikko!

Yksi konkreettinen tavoite!

Yhden kodin raivaaminen roinasta on tuntuu loputtomalta urakalta. Yksi tilakaan ei tule kerralla valmiiksi vaan tuntuu että siihen joutuu palaamaan uudelleen ja uudelleen. Varastoa on tyhjätty nyt melkein puoli vuotta ainakin kerran kuussa ja yhä sieltä löytyy poisheitettävää. Viimeksi tänään:)

Yritän selkiyttää raivaamista asettamalla itselleni konreettisen tavoitteen. Yksinkertaisuudessaan tavoite on tämä: Jouluun liittyvät tavarat - koristeet, tonttulakit,jne., yhteensä 4 laatikollista -  pitää saada varastosta sisälle vaatehuoneeseen.

Aloitan jouluvalmistelut näin lokakuussa ja usein raahaan jo laatikon tai pari tarvikkeita sisälle eteiseen pyörimään. Viimeistään joulukuun alussa kaikki 4 laatikkoa ovat muutenkin ahtaassa lapsiperheen eteisessä härnäämässä meitä loppiaiseen asti. Tai pitempäänkin, siihen asti että tämä tonttu saa kerättyä joulun taas laatikoihinsa ja viitsii kylmää talvisäätä uhmaten viedä laatikot varastoon. Pahimmassa tapauksessa kompastelemme joululaatikoihin kokonaisen kvartaalin!

Varaston hyllyssä laatikot näyttävät niin viattomilta mutta eteisessä ne ovat katastrofi!

Vaatehuoneeseen on myös kertynyt jokunen pahvilaatikko. Niissä on piuhoja, koristeita, pöytäliinoja ja varmaan aika paljon sellaista tavaraa, jonka olemme jo unohtaneet.  Nyt on aika ottaa laatikot alas hyllystä ja katsoa miten tavaraa saa vähennettyä niin että joulukoristeet saavat täältä paikan. Arvioin, että jos saan tyhjennettyä 3 -4 vaatehuoneen pienempää laatikkoa, saan niihen mahtumaan ne joulutavarat, joita todella tarvitsemme.

Tavoite ei tule olemaan helppo, sillä olen tehnyt raivausta jo vuosia... ihan helposti poisheitettävää höttöä mikään laatikko ei sisällä. Mutta toimeen vain sillä toteutettu urakka vilkkuu silmissäni kirkkaana: tämän vuoden jälkeen meillä ei enää kompastella joululaatikoihin!!!

Mustasukkaista porukkaa

"isot asiat eivät saa ihmisiä sekopäisiksi vaan kiireessä katkeava kengännauha"

Kodin järjestykssä ihan pienestä asiasta voi todella mennä hermo. Meillä se pieni asia on nilkkasukat.

Nelihenkisessä huushollissa nilkkasukilla on joukkovoimaa. Lisäksi perheeseemme kuuluu ravinnokseen sukkia popsiva pesukone. Tästä huolimatta käytämme paljon tummia ja mustia sukkia, jotka on mahdollisimman vaikea erottaa toisistaan - varsinkin märkinä. Se on kuulkaa rankka paikka kun koitetaan päättää kenen vuoro on selvitellä pesukoneen pohjalle jäävä märkä sukkakasa. Pesuhuoneeseen on perustettu kohtauspaikka, jossa parittomat sukkaparat etsivät kumppania tositarkoituksella.

2 eksynyttä sukkaparkaa kohtauspaikalla

Onneksi älysin kerran avautua tästä ongelmasta ystävälle, sillä hänellä oli heti ratkaisu valmiina: supi eli sukkapidike.

En tajua miten tämä innovaatio oli jäänyt multa huomaamatta, sillä näitä saa ihan tavallisen ruokakaupan siivoushyllystäkin. Poikalapsille tämä sopii lisäksi erityisen hyvin sillä tämähän nyt muistuttaa jotain mielenkiintoista mekaanista pikku vempainta - sukat on ihan kiva tuoda pyykkikoriin kun ne voi supittaa ja jättää roikkumaan pyykkikorin reunaan. Pyykkivuorolainen nostelee sukat supeineen koneeseen ja sieltä narulle.

Supitetut sukat pyykkinarulla - mikä ihana näky:)

Toki pesukoneemme joskus nälkäänsä avaa yhden tai kaksi sukkaparia - mutta valtaosan saamme supitettuina takaisin.

Toinen hyvä pyykkärin apu on vaatteista irtoavaa väriä keräävä liina. Meillä tahtoo hienopesua vaativat pyykit jäädä pyykkikorin pohjalle koska niitä on niin vähän - näiden liinojen avulla saan yhdisteltyä muuten olemattomaksi jääviä koneellisia.

Kurssikaverini Katriina on koonnut kokonaisen listan vinkkejä pyykkikaaoksen helpottamiseksi:
http://www.onneksi.fi/15-tapaa-kesyttaa-pyykkikaaos/, poimipa sieltä myös mieleisesi!