Minä ja Rinna Saramäki eli miten se vaatesäilytys pitäisi hoitaa

Mulla on ollut näitä yleviä periaatteita että minkä mukaan vaatteita säilytetään ja sitten sain käteeni Minna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin:). Kirja on vielä kesken, mutta pää on jo ajatuksia täynnä - hyvä on välillä vähän ravistella että onkos ne omat periaatteet nyt niin loppuun asti harkittuja. Tässä mun periaatteita ja mitä Saramäki niistä sanoo:)

1) Mahdollisimman vähän kausivaatteita. Ja sittenkään kausivaatteita ei pakata puolivuosittain laatikoihin kausisäilytykseen. Eikä viedä varastoon. Huomasin, että vuodenaikojen vaihteessa meni aivan liikaa aikaa ja vaivaa siihen että vaihdoin vaatteita kausisäilytyksestä käyttöön ja takaisin. No koska on nyt niin lämmintä keväällä, että talvivaatteet voi pakata pois.? Tulee etelänreissu kesken talven - mistäs kaukaa kaivetaan kesävermeet? jne. No tämähän sitten johtaa siihen että koittaa ostaa niin monikäyttöisiä vaatteita, että käyvät joka säähän jopa näillä leveysasteilla - ei liian kesäisiä mekkoja kaskun kevyttäkin mekkoa voi käyttää marraskuussa töissä paksujen sukkahousujen ja neuleen kanssa, jne. No sittenhän kuljetaan samoissa kledjuissa kesät ja talvet. Taisiis ei kuljeta, kun en sitten kuitenkaan viitsi laittaa sitä kesämekkoa marraskuussa töihin. Siinä ne sitten vaan roikkuu muiden tiellä, talvella kesävaatteet...

Saramäki sanoo, että kun on karsinut vaatevarastojaan vähemmäksi, voi vaihtelua tehdä juuri sillä, että pistää välillä kausivaatteita pois näkösältä ja sitten puolen vuoden päästä voi taas fiilistellä kun kaivaa niitä esiin.

Joo, tosi hyvä pointti! Mutta...mä en tykkää tosta laatikoihin säilömisestä (vaatteet rypistyy ja lyttääntyy) enkä varsinkaan varastoon viemisestä, sillä olen huomannut kyllä edun siinä, että kaikki on erittäin helposti saatavilla. Siitä sitten huomaa nopsasti myös sen kun joku rätti alkaa jäädä käyttämättä, että olis aika laittaa kiertoon. Eikä löydy varastosta tai vaatehuoneesta niitä unohtuneita yksilöitä että oliko mulla vielä tämäkin... Vaatekaapista löytyy aina ylähyllyjä ja muita vaikeammin lähestyttäviä nurkkia, voisin laittaa niihin noita kausivaatteita, jotka eivät ole aktiivisessa käytössä. Yksi ammattijärjestäjäkaveri postasi joku kevät facebookissa että ilma tuntui jo niin lämpimältä että vaihtoi lyhythihaisten ja pitkähihaisten paitapinojen paikkaa kaapissaan - lyhythihaiset eteen - no noihan se käy!

2) Kaikki vaatteet mahtuvat vaatekaappiini ja ovat näkösällä.  Joo, viitaten myös edelliseen pointtiin. Mulla on iso vaatekaappi ja kuitenkin sitä käyttää vain aika pientä vaatepoolia. Tää on mun numero 1 mittari ettei vaatetta ala kertyä liikaa;  kaiken pitää mahtua samaan kaappiin; juhlavaatteet, työvaatteet, vapaa-ajan vaatteet, urheiluvaatteet, kaikki. (Ulkotakit, laukut ja kengät ovat toisaalla, kaikki muu vaatekaapissa).

Saramäellä ei tällaista periaatetta ole - mutta toisaalta kehottaa vähentämään vaatevaraston siihen mitä oikeasti käyttää eikä muuhun. Siinä mielessä samalla asialla ollaan:).

3) Huolto helpoksi kun varaosat on äärellä. Kun neuletakin tai paidan mukana tulee varanappipussi, olen laittanut sen kyseisen paidan henkariin. Näin, jos paidasta irtoaa nappi, varanappi löytyy helposti. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että useimmilla vaatekappaleilla on oma tietty paikkansa vaatekaapissa, jopa siis oma henkarinsa. No mutta en siis osta uusia vaatteita kovin usein, vakipaikat löytyy aika helposti;). (jos taas pakkaisi vaatteita väliajoin kausisäilytykseen...hmmm... sitten pitäisi nepparipussitkin säilytellä laatikoissa...)

Saramäki ei ehkä ihan tällaista neuvoa anna, mutta on sillä asialla että vaatteista pidetään sitten hyvä huoli ja ne korjataan nopsaan, jos tarvetta on. Hyvä me:).

4) Ennaltamietittyjä komboja.  Ja tää on niin älyttömän vaikeeta. Otin pari vuotta sitten  tavoitteeksi käyttää enemmän koruja ja asusteita muutenkin. En siis niin, että ostaisin uusia mutta että käyttäisin niitä mitä jo on. Kiireisinä työaamuina on kuitenkin aina helpompi valita se sama hopeanvärinen korustetti ja jättää ajatustyö "myöhemmäksi". Pidin itselleni parina iltana rättisulkeiset ja samalla sovittelin asusteita eri vaatteiden kanssa. Osa koruista/vöistä/huiveista löysi parinsa ja niitä on käytetty ja edelleen vaatekaapissa ja korurasioissa on niitä tosi kivoja yksilöitä, joille ei ole mitään paria eikä siis käyttöä.

Saramäki kannustaa tekemään valmiita asukokonaisuuksia pukeutumisen helpottamiseksi. Kannatan! Mutta se on vaikeeta, siihen kuluu aikaa ja hämmennys valtaa pienen mielen. Välillä tuntuu, että oma tyyli on tyystin kateissa, Saramäen listaamista tyyleistä mä en yhtään tiedä mitä voisin edustaa, ehkä en mitään. Mulle ei tule muotilehtiä, mulla ei ole vanhoja muotilehtiä ja että menisi kirjastoon selailemaan muotilehtiä vaatisi yhden vapaapäivän, ainakin . Tyyli-idoleita on sentään helpompi löytää. Ehdoton vaateblogaajasuosikkini on Xenia Andersson - sieltä pitäisi käydä taas hakemassa inspistä (tosin mun maku on aika roisisti halvempi kuin hänen:)). Ja löytyyhän  työpaikaltani tyyliä - parikin naispuolista kollegaa, jotka pukeutuvat juuri niinkuin minä haluaisin, naisellisesti ja elegantisti. Nyt vaan se kotelomekko sieltä naftaliinista, sille ON käyttöä toimistossa:).  Kai.

#287

Juuri kun sain vihdoin käsiini Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, myös YLE on vaateasialla Kuningaskuluttajan vaatehaasteella. Kaikki kohdillaan, täytyy kohdistaa pitkä ja analysoiva katse vaatekaappiin.

Vaatteiden laskeminen oli yllättävän nopea ja helppo homma: 287 kpl tuosta tuli. Luvussa ei ole mukana kenkiä, vöitä tai laukkuja ja sukat on laskettu niin, että yksi pari on yksi numero. Mutta esim. uikkarit ja bikinit on laskettu niin että yksi vaatekappale on yksi numero. Repikääs siitä:).

Vaatesäilytykseen jos mihin olen vuosien varrella käyttänyt tunteja ja ajatusta. Paljon on heitetty pois, mitään ei ole kaivattu jälkikäteen ja mulla muka oli jo melkein täydellisesti harkittu vaatekaappi paitsi että...

• usein aamuisin tuskailen kun ei ole mitään päällepantavaa
• läheskään kaikkea en käytä edelleenkään - silmät aukesi viimeistään siinä kohtaa kun putkiremonttievakkoon otin ehkä puolet vaatevarastostani - ja käytin siitä evakon aikana ehkä n. puolta - eli aktiivisessa käytössä noin neljäsosa vaatteista...
• olen vähentänyt vaateostoja kyllä mutta en silti osaa ostaa harkiten  - eli sitten kun ostan, ostos on helposti huti, jää käyttämättä ja päätyy kiertoon

Saramäki kehottaa karsimaan turhat pois ja korostaa sitä että mitä vaatteita ikinä omistatkin, niissä pitäisi aina olla hyvä mieli ja itsevarma olo. Voi olisiko tuo mahdollista??? Tällä hetkellä mun vaatevarastoni on varmaan...aika tylsä. Taisiis, käytän aina niitä samoja vaatteita, niin tylsältähän se sitten tuntuu. Tästä se lähtee, lähtisikö joku muu vaatehaasteeseen?

Putkiremontin pyörteissä

Terveisiä remontin keskeltä! Älkäätten uskoko kaikkiin
kauhutarinoihin - putkiremontin läpikäyminen voi olla ihan siedettävääkin! Oman asuntoni osalta on ollut valmista jo parin viikon ajan mutta muuten taloyhtiössä on vielä täysin remontti päällä. Rappukäytävä on kääritty suojauksiin (ja suojapahveissa  kukoistaa meidän asukkaiden iloinen remonttiviestintä)  ja meteli työmaalla alkaa joka arkiaamu siinä seiskan pintaan.  Vielähän paljon voi tapahtuakin, mutta jonkinsortin työvoitto oli kun juuri tarkalleen aikataulun mukaisesti pääsin muuttamaan takaisin kotiin.

Kesällä ennen urakan alkua urakoitsija Fira lähetti postissa infokansion, joka sisälsi kaiken tarvittavan tiedon. Kaikki yhteyshenkilöt, ohjeistukset, aikataulut, laatta- ja kalustevaihtoehdot, ihan kaiken. Tuli sellainen olo, että ne ovat tehneet näitä ennenkin:).

Remontti alkoi meidän osoitteessa juuri ilmoitettuna päivänä. Kävin ensimmäisenä evakkopäivänä raksalla katsomassa: koko kämppä oli kääritty muoviin, vessanpönttö oli siirtynyt keittiöön ikkunan eteen ja koko kylppäri oli purettu. Ja joka ikinen kerta kun kävin remonttikohteessa, aina jotain oli tehty. Muutaman viikon kohdalla alkoi jo tulla kylppäriin kaakeleita, sitten saumausta, sitten pyyhepatteri,...

Evakko alkaa; viimoinen kurkistus
käärittyyn makuuhuoneeseen

WC näköalalla :)

Urakoitsijan palveluinsinöörinä häärää tämäkkä ikäistäni nuorempi naisihminen, joka vastaa kaikkiin kysymyksiin, pieniin ja suuriin, todella nopsasti. Kysyin pari kertaa jotain vähän vaikeaakin (esim. laskutusepäselvyyksistä), hän soittaa samantien ja selittää asiaan juurta jaksain.

Vaikeinta putkiremontissa? Pakkaaminen, muutot, koti-ikävä ja huoli siitä että vieraat husaavat kodissani. Kämppä on mulle niin uusi, että vielä pari viikkoa ennen evakkoakin heräilin aamulla huokailemaan että on tää niin ihana paikka - siitä on tosi vaikea lähteä pois. Evakko osui vielä vuoden pimeimpään aikaan (marraskuun loppu- tammikuun loppu) eikä asunnossa ollut sähköjä remontin aikana. Harvoin pääsin käymään raksalla päiväsaikaan  eli sitten työpäivän jälkeen väsyneenä siellä muovisuojausten ja pölyn keskellä haahuilin taskulampun kanssa ja huokailin kun valokeilaan osui joku rakas nurkka tai ovenpieli.

Jihii ne laittaa jo kaakeleita...!
(ennen joulua)

Iik kalusteita tulee...!
(viimeisellä evakkoviikolla)

Kuvassa pelottava
vaaleanpunainen kumihanska

Muutaman muun asukkaan kanssa teetettiin makuuhuoneiden oviin lukot ennen remontin alkua - se vähensi huolta hieman. Siis siihen asti, kun vuodenvaihteen jälkeen ovet oli avattava sähkötöitä varten. Remontin horror-hetki oli se, kun löysin vaatehuoneen lattialta vaaleanpunaisen kumihanskan...ja lattialle jätettyä matkalaukkua oli siirretty hieman. Kun kyselin asiaa rakennuttajalta, he kertoivat että sähkömies oli edellisellä viikolla etsinyt johtojen paikaa vaatehuoneesta.

Ta-daa: valmis
 kylppäri

Vinkkini putkiremonttiin valmistuvalle: kun jätät remonttikohteen urakoitsijalle, ota paljon kuvia lähtötilanteesta; pinnoista, suojauksista, jne. Kuvista on todella paljon apua, kun raportoit remontin aiheuttamia pintavaurioita urakoitsijalle - ja tämäkin vaatehuonehomma selvisi nopeasti kun lähetin ennen- ja jälkeen-kuvat palveluinsinöörille:).

Ja miltä näytti kun muutin takaisin kotiin...? Kaikki mitä oli luvattu tehdä, oli tehty. Remontin aikana syntyneet kolhut seinissä oli paikattu ennen asunnon luotuvutusta. Olivat paikanneet pari vanhaakin kolhua:). Suojaukset olivat olleet riittävät ja siivooja oli tehnyt hyvää jälkeä, makuuhuoneisiin ei tullut käytännössä lainkaan pölyä (ehkä turhaan suojasin siellä kaiken!) ja remontin alla olleissa huoneissakin oli tosi siistiä kun asunto luovutettiin.

Se erilainen joulu (putkiremonttievakossa)

Vuosi 2014 on ollut Kotitontulle täynnä muutoksia. Siirtymävaiheita on alleviivattu ahkeralla sairastelulla.

Asuntokauppoja kähistiin huhtikuussa kipeällä kurkulla ja muuttoa tehtiin korkeassa kuumeessa. Putkiremonttievakon lähestyessä perhekuntaa vaivasi vatsatautiepidemia - juuri silloin kun postiluukusta sateli tiedotteita milloin vesikatkoista, milloin viemäreiden ehdottomista käyttökielloista.

Mutta nyt se on alkanut, se putkiremppa. Tiedoksi putkiremonttiin valmistautuville: evakkoa varten pakkaaminen vastaa muuttoa! Kaikki asuntoon jäävä pitää kääriä vähintään muoviin ja kyllä parin kuukauden evakkoonkin täytyy aika paljon muuttaa sitä tavaraa mukanaan.

Kokonaan tyhjennettäviä alueita oli kylppäri, eteinen ja keittiö - lisäksi pitkät seinät olohuoneesta ja makuuhuoneista sähkötöiden vuoksi. Kiroilin aika pitkät litaniat astioita pakatessa - jossain vaiheessa olin paketoinut jo laatikkokaupalla asitioita ja keittiö oli silti vielä täysin toimintakuntoinen. Voiskohan niitä astioita sittenkin vielä vähentää...

Evakkoelämää on nyt takana 5 viikkoa ja kyllä se tässä sujuu. Meillä kävi superhyvä tuuri kun päästiin ystävä-kollegan asuntoon evakon ajaksi - siellä oli tyhjillään iso makuuhuone. Näin evakkoon ei tarvinnut pakata yhtään astioita tai sellaista kun asumme täysin varustellussa asunnossa. Haasteellisinta on ollut aamujen ja iltapäivien logistiikka kun kuljetan evakosta lapsia päiväkotiin ja kouluun ja takaisin - ja siinä välissä pitäisi käydä töissäkin - matkaa kertyy noin jokunen kymmenen kilometria suuntaansa. Joulu ja lomat tuli kyllä aivan mielettömän hyvään saumaan, vaikka joulu siis kuluikin evakossa, saatiin taukoa tuohon kuljetusrumbaan.

Ja se joulu...no tulihan sekin vaikka keuhkoputken tulehdus vei maku- ja hajuaistin koko viikoksi. Lapset viettivät joulua isällään ja talon emäntä oli joulunvietossa kotimaassaan. Tonttu sai rauhassa kyykkiä evakkomajassa. "Kakkosjoulu" alkoi sitten sukulaisissa lasten kanssa heti Tapaninpäivänä. Ei joulusiivoa, ei raivokasta jouluruokien valmistelua vaan vain hiljaisuutta pitkän ja työntäyteisen syksyn päätteeksi. Ja silti... tuntui ihan joululta... se näköjään tulee hötkyämättäkin. Tästä todella pitää ottaa opiksi tulevia jouluja varten!

Työmaalla näyttää kaikki ainakin vielä menevän ihan suunnitelmien mukaan ja urakoitsijan palveluinsinööri vastaa nopsaan ja suoraan kaikkeen mitä keksii kysyä. Meidän uusittu kylppäri on jo laatoitettu ja saumattu ja se on ihana, käyn harva se päivä työmaalla taskulampun kanssa haikailemassa omaan kotiin... aikataulun mukaan evakkoelämä päättyy 23.1. pitääkäähän peukkuja että Kotitonttu voi silloin käpertyä jo oman tuvan lämpöön...

Muuton murjoma...

Kuten tuolla aikaisemmassa postissa mainitsinkin, tänä kesänä meillä muutettiin. Nyt on ollut reilu kuukausi aikaa sulatella sitä mikä olisi voinut mennä paremmin ja tuliko tuosta opittua mitään. Mitäs te olisitte tehneet toisin? Pistäkääs tuonne kommentteihin parhaat muuttovinkkinne.

Lähtötilanne = yltiöoptimismi

• Hei meillähän on vähennetty tavaraa tosi paljon ja nyt vielä lähtee kattilatkin jakoon eli kaikkea pitää muuttaa vain puolet – helppoa kuin heinänteko.
• Mähän säilön kaiken tavaran säilytyslaatikoissa  muutenkin ja pakkaan vain astiat matkalaukkuihin – eihän me tarvita kuin pari muuttolaatikkoa jos sitäkään.
• Aloitin pakkailun ja karsimisen jo hyvissä ajoin, viimeisellä viikolla saan keskittyä vaan sisustussuunnitelmiin ja uuden kodin fiilistelyyn.
• Ystävän tuttu hoitaa muuton, koska hänelle kelpaa 10 vuotta vanha pesutorni. Edes Kierrätyskeskuks ei olisi huolinut yli 5v vanhoja kodinkoneita. Tämän vuoksi en pyydä tarjouksia muuttofirmoilta.

Todellisuus muuttoviikolla

• Sählään alkuviikosta vielä aika mitättömien asioiden parissa, esim. keittelen pakastemarjoista mehua ja kuljettelen mehupulloja tulevan asunnon kylmäkellariin.
• Muuttomies soittaa muutama päivä ennen sovittua muuttopäivää ja sanoo joutuvansa oman eronsa ja lapsen huoltajuuskiistojen vuoksi juuri meidän muuttopäivänä käräjäoikeuteen. Koitan neuvotella asunnon myyjien kanssa muuttomahdollisuutta edellisenä päivänä, ei onnistu. Seuraava päivä ei sovi muuttomiehelle. Sovimme, että muutto aloitetaan illalla käräjäoikeuden päätyttyä.
• Vain aikuisten tavaroita lähti mukaan puolet – tähän tuli päälle kaikki lasten tavarat sillä lapset muuttavat minulle.
• Kaapeista löytyy erittäin paljon kaikkea sälää, jota ei ole järjestetty huolella laatikoihin. Varastossa on vielä paljon esim. pihakamoja, joita ei tulla kerrostalossa enää tarvitsemaan, kaikki varastokamat ovat irrallaan. 
• Muuttomies käy muuttoa edellisenä iltana väärässä osoitteessa muuttolaatikoiden kanssa ja sanojensa mukaan soitti minulle monta kertaa. Puhelin ei ole soinut koko iltana eikä puhelimessa näy vastaamattomia puheluita.
• Muuttolaatikoiden puutteessa alan pakata tavaroita jätesäkkeihin. Se on hyvä idea vain siihen asti, kunnes pakkaat jotain terävää (esim. kenkälaatikoita) ja koko säkki repeää.
• Alkuviikosta alkaa väsymys painaa ja pari päivää myöhemmin nousee kurkkukivun kaveriksi kova kuume. Puhti pakata tavaroita ystävän tuomiin banaanilaatikoihin on olematon.
• Ex on jo muuttanut kamansa ulos eikä hän osallistu esim. lasten tavaroiden pakkaamiseen tai meidän muuttoon muutenkaan. Saan maaniteltua hänet käymään irroittamassa kattovalaisimet. Taulukoukkuja varten hän jättää pöydälle pihdit ja kertoo miten koukut pitää vetää irti seinästä, mutta antaa ymmärtää että kattolamppujen irroitusta enempää hän ei tähän projektiin osallistu. Sulatan ja tyhjennän pakastimen korkeassa kuumeessa.
• Luojan kiitos lapset ovat viettämässä kesää isovanhemman mökillä!

Muuttopäivä

• Herään romukasojen keskeltä kuumeisena ja yskäisenä. Edellisenä iltana banaanilaatioiden kera paikalle tullut pelastava enkeli ystäväni katsoo minua lattialta patjaltaan ja sanoo miettineensä koko aamuyön, miten saisi minut pidettyä sängyssä koko päivän. Vastaan, ettei minulla ole edes sänkyä missä nukkua. Se on tottakin. Nousen.
• Saan avaimet klo 12 ja säntään heti uuteen asuntoon. Se on ihana. Fiilistelen tyhjissä siisteissä huoneissa ja otan selfieitä aurinkoista maisemaa vasten – takanani pilkottaa meri. Puhti riittää vain hetkeksi - pienetkin mukanani tuomat nyssykät ovat kuumeen ja yskän vuoksi tuskaisen raskaita kantaa.
• Iltapäivällä saan apuja kun kaksi hyvää ystävääni liittyvät autoineen muuttojoukkoihin. Siirrämme nyssyköitä 4 pikkuautolla kuorma kerrallaan.
• Muuttomiehet saapuvat klo 17 jälkeen; käräjäoikeudessa on ollut pitkä ja raskas päivä. Muuttomies on kärttyisä ja silminnähden rasittunut. Tavaroita kannetaan autoon rempseästi ja niitä pinotaan miten sattuu. Varastossa on vielä paljon irtotavaraa ja se sullotaan autoon muiden rojujen joukkoon. 
• Olen ensimmäisen kuorman jälkeen ottamassa kamoja vastaan uudessa asunnossa, mutta en juuri ehdi sanoa mikä voisi mennä minnekin – esim. rautalapiot ja lumentyöntimet töröttävät uudessa lastenhuoneessa polkupyörien ja hyppykeppien kera.
• Pölyn ja hiekan määrä lattioilla on valtava ja koko asunto on täynnä hirveitä roinakasoja, missään ei mahdu kulkemaan. Toinen muuttomiehistä taputtaa minua olkapäähän pihamaalla ja sanoo että ”kuitenkin sulla on paljon vähemmän tätä tavaraa kuin monella muulla”. Kun katson uutta asuntoani, sitä on todella vaikea uskoa.
• Muuttoauto lähtee pihasta vähän ilta kymmen jälkeen, sen jälkeen istumme vielä muutaman muuttoapulaisen kanssa pizzalla keittiössä. Ystäväni ovat laittaneet makuuhuoneeseen jätesäkkien keskelle lattialle vieraspatjan ja ohjaavat minut siihen. Yhtäkkiä talossa on hiljaista, olen romukasojen keskellä yksikseni. Koitan nukkua.

Ensimmäinen aamu

• Herään klo 6 nukuttuani vain pari tuntia tiheään yskien. Päässä on pyörinyt tavarakasat ja kurkkua kutittaa pöly ja hiekka.
• Päätän aloittaa tavaroiden paikalleenlaittamisen – hiljalleen ja rauhalliseen tahtiin, aloittaen niistä laatikoista ja nyssyköistä jotka haittaavat asunnossa kulkua eniten.
• Klo 12 mennessä käytännössä kaikki tavarat ovat paikoillaan ja asunnossa mahtuu imuroimaan. Petaan vieraspatjalle makuuhuoneen lattialle puhtaat lakanat.
• Käyn iltapäivällä sen verran kaupoilla, että haen hieman ruokaa ja siideriä kotiin. Vedän illalla kalsarikännit ja nukun erinomaisesti seuraavaan päivään.

Muuton jälkipyykki

1. Romppeet

Olen muuton jälkeen vienyt kierrätyskeskukseen/ huotoaseman ongelmajätteeseen, heittänyt roskiin  ja antanut pois:

• 2 vieraspatjaa
• mankelin
• lumentyöntimen
•  lumilapion 
• 2 rautalapioa
• 2 haravaa
• 2 terassiharjaa
• lasten puutarhakalusteet (pöytä ja 2 tuolia)
• kirjoja
• lastensängyn
• vanhan digiboksin
• muutossa rikkoontuneen jalkalampun
• moottoriöljyä
• hydrauliikkanestettä
• 2 tölkkiä edellisen kodin seinämaaleja
• 2 roskakoria
• 3 muovikassillista lastenvaatteita
• 1 muovikassillinen lasten kenkiä
• ...ehkä jotain muutakin, nämä tulevat nyt ensimmäisenä mieleen.

Ja erityisesti tulee mieleen että miksi nämä piti ylipäätään muuttaa uuteen asuntoon!

Lisäksi nyt pyörii vaatehuoneessa lastenhuoneen tauluja ja kattovalaisimia yms. sisustusroinaa, jotka näyttävät jääneen tarpeettomiksi. Näitä olisi voinut olla vaikea karsia pois ennen oikeasti uuteen asuntoon pääsemistä – sittenhän vasta alkaa sovitella tauluja tms. paikoilleen.

2. Siivoukset

Myyjät olivat siivonneet huolella asunnon ennen avainten luovutusta. Keittiönkaapitkin olivat niin puhtaat että vain lastasin astiat suoraan laatikoista kaappiin. Jos olisin ollut yhtään paremmassa fyysisessä kunnossa, olisin varmasti silti heilunut kaapissa luutun kanssa - ehkä turhaan.

Vanhan kämpän siivoaminen jäi myös. Muutin ulos perjantaina, uusille ostajille oli luvattu että asunto on tyhjänä seuraavana maanantaina; he kuitenkin toivoivat pääsevänsä asuntoon jo mahdollisimman pian. Kun muuttoauto lähti perjantaina yöllä, laitoin ostajille viestiä että huonekalut on nyt siirretty mutta kämpässä on kamala siivo ja että kuumeeni vuoksi jaksan tulla siivoamaan aikaisintaan sunnuntaina. He olivat niin innoissaan asuntoon pääsemisestä että lupasivat hoitaa siivouksen.

Eli luistin siivouksesta molemmissa päissä:). Omatunto melkein kolkuttaa...

3. Uudet ostokset

Uuteen kämppään on tähän mennessä ostettu 3 uutta sänkyä (meille tuli muutossa vain lastensänky, joka on jo viety pois) ja jalkalampun tilalle uusi samanlainen. Kaikki vanhat verhot, huonekalut, päiväpeitteet ja muut ovat solahtaneet uuteen kotiin kuin nenä päähän. Koitan pitääkin tämän näin, eli että tavaroiden suunta olisi enemmän ulos- kuin sisäänpäin.

Sillä syytä olisi - marraskuussa alkaa putkiremontti...:)

Tavoitefarkut? Lohtufarkut!

Onko sinulla kaapissasi tavoitevaatteita, joihin pitäisi vielä joskus mahtua? Mulla ei - mutta on lohtuvaatteita. Painoni heilahtaa joskus rajusti alaspäin ja kaikki vaatteet alkavat roikkua päällä kuin henkarissa. Viitisen vuotta sitten olin tuossa tilanteessa ja löysin pienen putiikin ale-korista ihanat Yanukin farkut - niitähän käytti silloin myös itse J'Lo;). Pakkohan ne oli ostaa. Vaikka eivät enää parin viikon päästä enää päälle mahtuneetkaan.

Yanukit jäivät kaappiin käyttämättöminä mutta ne oli niin ihanat ja niin hyvässä kunnossa että niitä ei vaan mitenkään voinut heittää pois. Ne jalostuivat lohtufarkuiksi - jos joskus vielä paino tippuu noille lukemille, ainakin tepastelen koreasti menemään kuin itse J'Lo.

Noh, tämän vuoden keväällä se sitten tapahtui - paino putosi. Ei ollut kovin lohtua siinä tilanteessa kun vedin lohtufarkut jalkaan ja totesin että ne sujahtivat päälle kuin vettä vaan, pahus että paino oli alhaalla:(. Eikä peilissäkään näyttänyt sen paremmalta - farkkujen malli on todellakin reilun viiden vuoden takaa kun vielä käytin leveälahkeisia housuja - lahje on sittemmin kaventunut reilusti. Lohtufarkuista oli tullutkin pellehousut.

Että näin, nyt lähtee kiertoon lähes käyttämättömät, auttamattoman vanhanaikaiset ja huolella kaapissa vuosia säilötyt J'Lo farkut. Muistutus itselleni: älä säilö vanhoja vaatteita kaapeissa koska ne näyttävät muutaman vuoden päästä - no, vanhoilta! Vaikka olisivatkin sopivat...

Digi luu digi lei ja tilaa tulee...!

Kaappeihin saa nopsasti lisätilaa digioimalla! Meillä on luovuttu esim. isosta osasta cd-levyjä sen jälkeen kun levyt siirrettiin koneelle tiedostomuotoon ja synkattiin koko perheen musasoittimiin. Aika harva levy muuten edes on niin harvinainen, etteikö biisejä kuulisi vaikka Spotifysta, jos tietokoneen digimuisti vai posahtaisi taivaan tuuliin.

Toista se on henkilökohtaisten muistojen kanssa - niitä ei oikein saa mistään takaisin, jos ne kerran hävittää. Vanhoille VHS-kaseteille ei oikein enää ole edes laitetta millä niitä katsella. Siispä digioimaan.

Vielä nykyinen kotikuntani Kirkkonummi tarjoaa asukkailleen mahtavat mahdollisuudet ilmaiseen digiointiin! Pääkirjastosta oli aikoja tarjolla reilusti jopa viikonlopuille ja henkilökunta opastaa digioinnin kädestä pitäen.

VHS-kasettien digiointia varten kirjastolla on kaikki laitteet ja muistakin formaateista voi digioida kunhan tuo laitteita itse - esim. vanhan videokameramme kasettien digiointiin tarvitaan se videokamera (kun kasetit on digioitu, koko härveli saa lähteä!)

Viereisen kuvan kasettipinot mahtuivat muutamalle DVD-levylle ja nämäkin aarteet ovat nyt jopa katsottavassa muodossa. Olemme viettäneet illaan jos toisenkin omien hauskojen kotivideoiden seurassa!


Itse digioiminen vaatii hyviä istumalihaksia ja pokkaa - kaikki nauhat pitää katsoa läpi ja koska digiointivälineet ovat Kirkkonummen maakunta-arkiston tiloissa, siellä ramppaa porukkaa etsimässä tietoja. Mulla esim. petti pokka kun huone tuli täyteen väkeä, kun konfirmaatiovidotani digioitiin - pitelin A4-liuskoja TV-ruudun edessä ja koitin näyttää juuri niin yrmeältä, että väki ymmärsi pitää silmänsä irti töllöstä. Ilmaistahan se itse digioiminen toki on. Maksullinen digiointipalvelu ei ollut vaihtoehto VHS-kasettien digioinnille sen vuoksi, että vanhoihin VHS-kasetteihin oli äänitetty väliin myös telkusta leffoja, joihin meillä ei toki ole tekijänoikeuksia (eikä mitään intoa katsoa vanhalle VHS-videolle telkusta ääniettyä suttua digioitunakaan).

Nyt kuitenkin painaa muutto päälle. Istumalihakset, pokeri ja hermot on käytetty loppuun ja loput vanhan videokameran kelat oli annettava asiaan erikoistuneen tahon digioitavaksi. Valitsin netistä täysin satunnaisesti Logidelive Oy:n, koska sen osoite (digitoi.fi) oli jotenkin niin mukaansatempaava ja tarjosivat ilmaisen postituksen vanhoille nauhoille. Tarjous tuli nopsaan ja nettisivuilta sai tulostettua vastauslähetyslapunkin kuoreen teipattavaksi. Jään seuraamaan mielenkiinnolla miten se digiointi sujuu näin:).