tag:blogger.com,1999:blog-70795155678146381762024-02-19T06:45:20.387+02:00Roinavapaa kotiniTavoitteena tavaran vähentäminen - mutta miten se oikeasti tehdään?Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.comBlogger44125tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-80755595892021886242016-07-19T15:33:00.000+03:002016-07-19T15:33:18.094+03:00Väripaletti valittu!Isovelivetoinen poikaraati valitsi tulevan työtilansa väripaletin eikä jälkikasvua sovi hillityiksi haukkua. <br />
<br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_7tlTkVrItuCm8G6Xizs_M1wBgZDkVvmlHEHEwwMb84cXVkyZ321kCFgS8iOdSAzw6oIUGHTWinygIePyFzXLHKfQeotc_ktbXop02oJdwqROnP0Snp8W0aWHvAtioHQfzssznKY5_P0/s1600/WP_20160719_006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_7tlTkVrItuCm8G6Xizs_M1wBgZDkVvmlHEHEwwMb84cXVkyZ321kCFgS8iOdSAzw6oIUGHTWinygIePyFzXLHKfQeotc_ktbXop02oJdwqROnP0Snp8W0aWHvAtioHQfzssznKY5_P0/s320/WP_20160719_006.jpg" width="320" /></a></div>
<br /><br />
Seinien värit tulevat listan ääripäistä - vaaleampi harmaa (joka äidin mielestä ei ole kylläkään hirveän vaalea:)) tulee kolmeen seinään ja työpöydän takainen seinä tulee reunimmaisella punaisella. Työtuolit ovat sävyltään about tuota vaaleanpunaista ilman kiiltoa. Seinille on päätetty teettää canvas-tauluja kesäkuun lomareissulta. <br />
<br /><br />
Nyt sitten vaan pensselit käteen...Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-21329345515367452792016-06-21T15:10:00.000+03:002016-06-22T15:01:35.013+03:00Ja nyt se etenee...meidän vaatehuoneprojekti. <br />
<br />
<br />
Viivästys johtuu lähinnä allekirjoittaneesta, eihän sitä aina elämältä kerkiä. Jonkun aikaa odoteltiin lisähyllyjä eteisen kaappiin, että poikien vaatteet sai siirrettyä sinne. Sitten vasta uskalsin purkaa kiinteät hyllyt vaatehuoneesta. Ja sitten odoteltiin sähkömiestä. Ja sitten alkoi kesälomat. <br />
<br />
<br />
Mutta on tässä vähän edistystäkin tapahtunut. Poikien vaatteet sujahtivat eteisen kaappiin tosi näppärästi - ylähyllyille mahtui ihan pikkuveljen tulevia perintövaatteitakin säilytykseen. Keskellä on melkein kaikki sisävaatteet, jotain on myös vasemmanpuoleisessa osiossa. Ulkovaatteet ja kengät ovat lähinnä eteistä oikeanpuoleisessa siivussa (paitsi kumpparit vasemmalla ylhäällä siellä missä ne ovat aina olleet:)). Siivousvälineet siirtyivät pääosin keittiön alakaappiin, mutta pyykkihuolto mahtui vielä paraatipaikalle:)<br />
<div class="separator" style="border-image: none; clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;">. <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg18KVWoiHKcAENZvhewbdFxu0Ig5iHbcYk48PUIKIaIXSSlv9pv2hLoSWnw3pKZCLhnaNLShig90iui229EdDkFV8ECZDUy14RJWGTjdHdG6d8cpGo683t07sIjSW_fXm9qhvjRH_aJQA/s1600/Snap1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg18KVWoiHKcAENZvhewbdFxu0Ig5iHbcYk48PUIKIaIXSSlv9pv2hLoSWnw3pKZCLhnaNLShig90iui229EdDkFV8ECZDUy14RJWGTjdHdG6d8cpGo683t07sIjSW_fXm9qhvjRH_aJQA/s320/Snap1.jpg" width="307" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Poikien vaatesäilytys nyt</td></tr>
</tbody></table>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<div style="border-image: none;">
Ja mä rakastan sitä, että kämpässä on kerroksia! Vaatehuoneen hyllyjen välissä oli korkea kapea rako ja eihän voi olla niin ettei joku sinne olisi jotain pudottanut kuluneen 40 vuoden aikana! Sieltä lötyi melkein uudenkarhea musiikin kirja suoraan 80-luvulta:). Poikien koulu on alueen vanhin koulu ja ainoa, joka on ollut toiminnassa 80-luvulla. Koulun aulassa on vitriineissä näyttely, jossa on koulutarvikkeita menneiltä vuosikymmeniltä - toivottavasti tämä kirja saa paikan sieltä vitriinistä niin saadaan kirja palautettua oikeaan kouluunsa.</div>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjkaNRqhbgoXPLArLpo_H55H4QAak9IfxrCCLCyIEUKsW09-dOB66U6H82wpcmsBJnbd9zqC0Zkl5nkkqQ7hfByAu8_CeZQqvHhhBotIz9JJaqa1fOpl1qVKStpqSjY-ZULp12xN5aHVI/s1600/Snap2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjkaNRqhbgoXPLArLpo_H55H4QAak9IfxrCCLCyIEUKsW09-dOB66U6H82wpcmsBJnbd9zqC0Zkl5nkkqQ7hfByAu8_CeZQqvHhhBotIz9JJaqa1fOpl1qVKStpqSjY-ZULp12xN5aHVI/s320/Snap2.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Terveisiä Noralle, me löydettiin sun kirja! Tuolla se oli!<br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
<div style="border-image: none;">
Sähkömiehen käytyä kopperossa on maalattu seinät valkoisella ja vanhaan ylähyllyyn pistettiin jalat alle, siitä kun sai just mittoihin sopivan pöydän. Vanha muovimatto on hinkattu puhtaaksi karhunkielellä enkä nyt juuri edes suunnittele tuohon uudempaa lattiaa kun huone on muodostumassa työhuoneeksi - tuolit vaatisivat kuitenkin jonkun muovisuojan alleen. Martela outletista löydettiin kierrätystuolit, joissa on tosi hyvä istua...</div>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh__fmseKMNxmylXMZxyTnfCx__GdQSwTR7Lp59DQ6me2UHeg_8Eh9DtSmlVcaVuE54wn3x7jiHlgRVgDlEsTTs5jOjfZrrKg6MChfsoLAODnPoxiZVpzt2JPH0dm7EfwsRO_kJ8sW2Ak8/s1600/WP_20160621_002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh__fmseKMNxmylXMZxyTnfCx__GdQSwTR7Lp59DQ6me2UHeg_8Eh9DtSmlVcaVuE54wn3x7jiHlgRVgDlEsTTs5jOjfZrrKg6MChfsoLAODnPoxiZVpzt2JPH0dm7EfwsRO_kJ8sW2Ak8/s320/WP_20160621_002.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kovasti kesken, mutta lapset<br />
viihtyvät täällä jo nyt:)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<div style="border-image: none;">
Yllättävää kyllä nuorisolle tuolien vaaleanpunainen väri on ihan ookoo, mutta pikkuisen tulee haastetta valita seinien värit niin että sopii tuoleihin mutta että huoneen ilme olisi miehekäs. Tässä kohtaa on siis jämähdyksissä meidän projekti. Jotain värikarttoja on haettu ja esikoinen on jo tykästynyt muutamaan todella tummaan lilan sävyyn:). Joku juliste tuonne olisi kiva laittaa, ja sekin ehkä vähän määrittelee väritystä. </div>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<div style="border-image: none;">
Niin että väri-ideoita otetaan ilolla vastaan...</div>
Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-38754531378984822292016-03-28T18:01:00.000+03:002016-04-07T23:14:31.726+03:00Paljonko on tarpeeksi (lapsille vaatteita...ja missä ne kuuluu säilyttää)?<div style="border-image: none;">
"Paljolla pärjää aina", totesi usein ääneen eräs hyvä ystäväni kun osti useammat samanlaiset housut kerralla. </div>
<br />
<br />
<div style="border-image: none;">
Toinen ääripää on ammattijärjestäjäkollegani, jolla on lasten vaatteille tällainen näppärä <a href="http://www.elokuuntilanideat.blogspot.fi/2012/08/lastenvaatevarustelua.html" target="_blank">kahden hyllyn systeemi</a>. Nostan hattua korkealle! Mutta ei tuo määrä meille ihan riitä...</div>
<div style="border-image: none;">
<br />
<br />
<div style="border-image: none;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeW_dFDLIMKTRLVvpiSrmqsMpPA0FGuw2b4VmOmTCEuV_SqsW29YdFrbcLrh7nEsQx8Wji7e1s7fnOoF6e4FNePoZ2krgz9Ql4GAplLJwjVa0kmjz5lj82lGJchBCRFa4OYz0DAhfNoe4/s1600/WP_20160307_008.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeW_dFDLIMKTRLVvpiSrmqsMpPA0FGuw2b4VmOmTCEuV_SqsW29YdFrbcLrh7nEsQx8Wji7e1s7fnOoF6e4FNePoZ2krgz9Ql4GAplLJwjVa0kmjz5lj82lGJchBCRFa4OYz0DAhfNoe4/s200/WP_20160307_008.jpg" width="112" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtGDNMeS3nnW4L7qcw7GgfdSF7lVHW5SWSmISGMED35kJo5l4k8KfI0pyNLoOrH5x_-4PBZXH79dJVUOE7RjnI7FwPN9MhXfxnAEMxBaA6BhoAVkQWyHVBg5qBSa7REqkJ437Ar_wENJM/s1600/PoikienVaatteet1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtGDNMeS3nnW4L7qcw7GgfdSF7lVHW5SWSmISGMED35kJo5l4k8KfI0pyNLoOrH5x_-4PBZXH79dJVUOE7RjnI7FwPN9MhXfxnAEMxBaA6BhoAVkQWyHVBg5qBSa7REqkJ437Ar_wENJM/s200/PoikienVaatteet1.jpg" width="149" /></a>Meilläkin on lastenvaatteita aika maltillisesti. KonMarie-tekniikan mukaan t-paidat ja alusvaatteet ovat pystyyn rullattuina kangaslaatikoissa. Housut rullattiin vaatehuoneen kiinteisiin mataliin hyllyväleihin. Henkareissa roikkuu pitkähihaiset paidat, mutta ongelma on että pienempi ei vielä moneen vuoteen ylety niihin.</div>
</div>
<div style="border-image: none;">
</div>
Nyt kun meillä ollaan vakavasti harkitsemassa - taas kerran - vaatehuoneen muuttamista huonetilaksi, ollaan sen kysymyksen äärellä että paljonko mitäkin pitää olla ja miten sen mahdollisimman tehokkaasti saisi säilöttyä. <br />
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<br />
<br />
<div style="border-image: none;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuv0bSa2nJBrjJzk5_AokAfh7ATfokFkTOqNMIkbEIKVOLXhgYNZTan-npskrgoTyAvKHyPKbgFZiVpu24GlBn6luzz9OqAKvaieEc-vG9tNpZpMm8ZTuRt2ZSvairhPKSntvqLuabcxk/s1600/WP_20160303_001.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuv0bSa2nJBrjJzk5_AokAfh7ATfokFkTOqNMIkbEIKVOLXhgYNZTan-npskrgoTyAvKHyPKbgFZiVpu24GlBn6luzz9OqAKvaieEc-vG9tNpZpMm8ZTuRt2ZSvairhPKSntvqLuabcxk/s200/WP_20160303_001.jpg" width="112" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tässäkö uusi paikka jäkkikasvun<br />
sisävaatteille...?</td></tr>
</tbody></table>
<div style="border-image: none;">
Heitin poitsuille kysymyksen että voisiko teidän sisävaatteet olla eteisen kaapissa. Esikoinen innostui, kaapisto on pienellä käytävänpätkällä vessaa vastapäätä ja siinä on jo pyykkikori, johon heitetään likaiset vaatteet suihkuunmennessä. "mä voisin tästä vaan sit ottaa puhtaat vaatteet kylppäriin ku meen suihkuun", teini innostui ja huiteli käsillään tilaa vessan ja kaapin välillä:). </div>
</div>
<br />
<br />
<div style="border-image: none;">
<div style="border-image: none;">
Hm. voishan tuo onnistua. Tosin äiteen pitäisi osallistua talkoisin just sen verran että siivousvälineitä olisi vähemmän ja ne olisi sijoitettu esim. keittiön allaskaappiin. Kaapissa on väljyyttä eli ehkä yksi hylly tarvitaan lisää. Onneksi tämä kaappi on muunneltavissa, toisin kuin vaatehuoneen hyllystö... Lienee tehtävissä...;)</div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="border-image: none; clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-81013397591199248212016-03-13T20:06:00.001+02:002016-03-13T20:06:28.863+02:00"mä kyllä niinku kannatan tätä ajatusta..." (eli miten meillä taas ehkä alkaa megalomaaninen vaatehuoneprojekti...)Perheen teini myhäili otsikossa mainitulla tavalla, kun ensimmäistä kertaa esittelin asiani vaatehuoneen muuttamisesta huonekäyttöön. Kyllähän se toinen lasten tila kiinnostaisi, vaikka sopuisasti pikkuveljen kanssa jakavatkin 4,3 x 3,6 m kokoista huonettaan. Äidin syyt tälle ajatukselle:<br />
<br />
<br />
<ul>
<li>Kun huoneessa pelataan ja soitetaan kitaraa, meteli yltyy ja erityisesti kitaransoitto häiritsee kaikkea muuta huoneessa samaan aikaan tehtävää toimintaa</li>
<li>Teini menee nukkumaan n. tunnin pikkuveljensä jälkeen ja harhailee asunnossa etsien omaa tilaa, useinmiten päätyy äidin makuuhuoneeseen tabletteineen (sekin on tosin mulle ihan ok)</li>
<li>Kun molemmilla pojilla on kavereita kylässä, tuntuu että olisi hyvä saada jaettua porukkaa kahteen tilaan - toiset tietokoneelle (kun siinä *aina* joku porukka on) ja toiset sitten muihin puuhiin. Huomaan että lapset eivät mieluusti äidin makkarissa kavereiden kanssa hengaa, enkä minäkään oikein sitä halua</li>
<li>Tiedostan että esikoinen kasvaa ja tulee tarvitsemaan omaa tilaa, ja tarvisi jo nytkin opiskelua ja kokeisiin lukua varten. </li>
</ul>
<br />
<br />
Ja katse kääntyy taas vaatehuoneeseen:). Meillä on 2 isoa makuuhuonetta, mutta niissä on aika pienet ikkunat, joten huoneen jakaminen tarkoittaa, että toiselle puolelle ei riitä ikkunaa. Eikä keinotekoisesti huonekaluilla jakamisessa kuitenkaan tule oikeasti omaa tilaa, jossa olisi ns. äänieristys toisesta tilasta. (noh, ihan oikeasti äänieristystä ei tässä meidän kerrostalossa edes ole...)<br />
<br />
<br />
Olin jo mielessäni suostunut luopumaan omasta makuuhuoneestani ja muuttamaan vaatehuoneeseen, mutta sinne ei mahdu minkäänlaista sänkyä (tai menisi liian kalliiksi kun pitäisi mittatilaustyönä teettää sänky, jossa voi nukkua vain juuri kaltaiseni kevyt kääpiö). Ja vaatehuone on niin pieni tila, että en kyllä sinne omia lapsiani laita nukkumaan. Mutta... kyllähän siellä pari neliötä on, omassa rauhassaan, oven takana, omalla lämpöpatterilla ja ilmastoinnilla varustettuna... pienen vetäytymistilan sinne saisi.<br />
<br />
<br />
Projekti eroaa aikaisemmasta <a href="http://roinavapaakotini.blogspot.fi/2013/01/haaste-ja-vastaus.html" target="_blank">vaatehuoneprojektista</a> siinä mielessä, että isommassa asunnossa oli paljon enemmän myös muuta säilytystilaa. Kerrostalokolmiossamme meillä on vain mun makuuhuoneeni vaatekaapit (2 kpl) ja eteisen kaappi. Koska haluan pitää jatkossakin lastenhuoneen about väljänä, se tarkoittaa että uusia vaatekaappeja ei hankita. Eli nyt ollaan todellisen haasteen äärellä...<br />
<br />
<br />
Mutta tästä se lähtee, vaatehuone huoneeksi projekti #2. Ainakin suunnitelmatasolla....<br />
<br />
<div>
</div>
Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-67457322671186808912016-02-25T17:04:00.000+02:002016-02-25T17:04:50.374+02:00PAPERIT...ne saa mut!?Mun KonMari-projekti alkoi kovalla tohinalla kesällä ja on jumittunut vaiheeseen paperit.Siis oikeesti tää on sota. Paperisota!<br />
<br />
<br />
Päätin käydä nopsaan läpi yhden kuukauden aikana taloon tulleet paperit. Ei oo nopsa homma tää. Kuukauden aikana on asioitu KELAn, pankkien, autohuollon ja lukuisten lääkärien kanssa. Vakuutusyhtiöön pitäisi tilittää sairaskuluja ja takuuajalla hajonneen kodinkoneen korjauskuluja, joita takuu ei korvannut (!). Esikoisen rippikoulusäännöt siirtyvät paikasta toiseen kun niille ei ole omaa lokeroa. Meille ei tule ilmaisjakeluita, ei lehtiä eikä meillä harrasteta mitään mistä tulisi papereita. Ja silti näitä on ihan järkyttävät määrät...<br />
<br />
<br />
Sitten kaapeissa on ne toiset paperit, ne tarkkaan säilötyt ja arkistoidut. Harvoin tulee tarvittua sieltä yhtään mitään. Mutta mitä saattaisi tarvita tulevaisuudessa eli mitä pitäisi oikeasti säästää? <br />
<br />
<br />
VEROTUSTA varten tositteita pitää säilyttää 6v.<br />
Mulla oli tapana säilöä ihan kaikki kuitit ja maksetut laskut juuri tuon 6 vuoden ajalta, kunnes totesin että ei oo mitään järkee. Kävin sitten tuossa joulukuussa läpi kuitit viimeisen 6 vuoden ajalta ja säästin sieltä vain sellaiset kuitit, jolla on jotain tekemistä verotuksen kanssa ja hävitin loput. Isoista hankinnoista on kuitenkin ne takuukuitit toisaalla. Nyt kuittiarkisto on vain edellinen kalenterivuosi. <br />
<br />
<br />
TERVEYTEEN JA SAIRASTAMISEEN LIITTYVÄT PAPERIT<br />
Ja näitä riittää. Omani sain karsittua kesällä KonMari-tohinassa. Lasten sairaspaperit on paljon vaikeampi nakki. Mitä pitää säästää jälkikasvun sairashistoriasta - joku aikajana kai pitäisi olla että mitä on sairastettu, kun aikaisempia sairauksia ja oireita aika usein lääkärissä kysytään? <br />
Kysyin asiaa vakuutusyhtiöstä ja he vaativat kuittien säilytystä vuoden ajan siitä kun on tehnyt korvaushakemuksen. Heiltä ei saa mitään yhteenvetoa haetuista korvauksista per sairaus - harmi koska siitä olisi voinut olla hyötyä.<br />
Tää on raskas nakki erityisesti henkisesti. Kuopus sairasti ensimmäisinä vuosinaan paljon ja siitä tietysti kertoo myös papereiden määrä. Esikoisen (14v) paperit mahtuvat yhteen mappiin, eikä se ole vielä edes täynnä. Kuopus on vasta 7 ja hänen papereitaan on jo kaksi mapillista. Ensimmäinen (osuvsti musta) mappi on vain hänen ensimmäisen elinvuotensa sairastamiset. Kun ajattelee kuinka ankea oli käydä viime vuosien ja erityisesti avioeroajan kuitteja läpi niin tässä on sitten kyllä toinen raskas suma - enhän mä haluisi tuota aikaa edes muistaa:(. Toisaalta, jos tuolta jotain pitäisi löytää niin kyllä se tosi vaikeaa on... <br />
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpmFB4WmgxXMuKOAfqmAK1bNYNhbluFfDXG6FdRqj9a8-xGrSSE-EFhnJ6x6JULETVYm2ZkNihGHSMnyE1ZnonEYEn0CPneKyjEuj_R69BBYxD5gd2YOftiBKK8pg0hKYo1o5Wzg-vnWU/s1600/WP_20160225_004.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpmFB4WmgxXMuKOAfqmAK1bNYNhbluFfDXG6FdRqj9a8-xGrSSE-EFhnJ6x6JULETVYm2ZkNihGHSMnyE1ZnonEYEn0CPneKyjEuj_R69BBYxD5gd2YOftiBKK8pg0hKYo1o5Wzg-vnWU/s400/WP_20160225_004.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pikkuveikan vs. isoveikan sairaspaperit...<br />
<div align="left">
<br /></div>
<div align="left">
</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<div class="separator" style="border-image: none; clear: both; text-align: left;">
Kaikelle muille papereille alkaa olla jo systeemi mutta oonhan mä tätä jo vuosia hinkannutkin:</div>
<ul>
<li>Vakuutuspaperit - säästän vain uusimman vakuutuskirjan ja viimeiset laskut vuoden ajan</li>
<li>Auto - huoltoraportit yhdessä kansiossa aikajärjestyksessä</li>
<li>Takuukuitit - ostojärjestyksessä, tätä pinoa tulee käytyä läpi kun uusi takuukuitti tulee</li>
<li>Sopimukset pankkien, sähköyhtiöiden, puheliyhtiöiden jne. kanssa, säilytän yhdessä paikassa</li>
<li>Taloyhtiön paperit ja kodinkoneiden käyttöohjeet yhdessä paikassa, myös mahdollista seuraavaa asukastta varten</li>
</ul>
Miten hei te hoidatte paperikaaoksenne? Vinkkejä pliis...?<br />
<div class="separator" style="border-image: none; clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div>
</div>
<div class="separator" style="border-image: none; clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="border-image: none; clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="border-image: none; clear: both; text-align: center;">
</div>
Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-3120569558872364242015-08-03T17:20:00.000+03:002015-08-03T17:20:01.862+03:00Lapset ja järjestysKahden vilkkaan pojan ja järjestelyintoisen äidin taloudessa on kerran jos toisenkin mietitty lastenhuoneen toimivutta järjestyksen tavoin - lähinnä siis sen järjestelystä innostuneen äidin toimesta. Mutta näin lasten kasvaessa olen ilokseni huomannut, että heitäkin kiinnostaa järjestys, erityisesti siitä näkökulmasta että järjestyksen vallitessa on helpompi löytää tavaroita.<br />
<br />
Lastenhuoneen, lelujen, harrastustavarvikkeiden ja sensellaisten järjestystä on nyt mietitty meidän taloudessa se reilut 13 vuotta. Tässä meidän perheen ohjenuorat siitä miten homma pysyy jotakuinkin kuosissa.<br />
<br />
<b>Sääntö #1: Esille vain se mitä käytetään</b><br />
<b><br /></b>
Lähtökohtaisesti leluja on aina liikaa ja lastenhuoneeseen ei mahdu riittävästi säilytyskalusteita säilömään kaikkea sitä mitä sukulaiset ja joulupukki tupaan kantavat. Kokemus on osoittanut, että lapsilla on vahvasti kausia, jolloin joku tietty leikki, peli, lelu on mieleinen. Meillä on lastenhuoneessa edustettuna oikeastaan vain näitä juuri nyt kiinnostuksesta nauttivien leikkien/pelien/harrastusten tavaroita. Muut ovat säilöttynä vähän kauempana.<br />
<br />
<b>Sääntö #2: Kategorisoi</b><br />
<b><br /></b>
Jo pikku pilttikin oppii nopeasti mihin ryhmään mikäkin rompe kuuluu. Oppii ottamaan yhden ryhmän esille kerrallaan, ja pakkaamaan sen sitten pois paikalleen. Meillä on esim. tällaisia ryhmiä:<br />
<ul>
<li>legot</li>
<li>soittimet</li>
<li>kitaratarvikkeet</li>
<li>bleidit</li>
<li>trashpackit</li>
<li>monsunot</li>
<li>roolivaatteet</li>
<li>pikkuautot ja autorata</li>
<li>junarata</li>
<li>palapelit</li>
<li>puuhakirjat</li>
<li>askartelutarvikkeet</li>
<li>hamahelmet</li>
</ul>
<br />
Kun lapsi tuo päiväkodista askartelujaan, ne sujahtavat usein näihin jo olemassaoleviin ryhmiin.<br />
<div>
Esim. tekoparta --> roolivaatteet, vessapaperirulla-hernehelistin --> soittimet, jne. Samoin kaikki lahjaksi saatavat uudet lelut on aika nopea jakaa omiin ryhmiinsä. On meilläkin se sekalaiset lelut-kategoria.<br />
<br />
<b>Sääntö #3: jokaiselle kategorialle hyvä ja tarkoituksenmukainen säilytysratkaisu</b></div>
<br />
Yhden ryhmän pitää mahtua yhteen säilytyslaatikkoon/kalusteeseen/paikkaan ja vielä mieluiten niin, että siinä on tilaa vielä uusille tulokkaillekin. Pikkutavarat mahtuvat meillä pieniin kangaspussukoihin, legoilla on edelleen sellainen joukkovoima, että ne tarvitsevat ison sängynaluslaatikon.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJGgM0IDgOQK8OlRr1kB0fz8neyibBd97Akg_gwZe6l2xQ9immOrqoFpan1fsfPSI8Gg9CsE3HftHRwTRNtByZtPRNHePXb5dFzoOlpOqcuPPuflpL2BXtdJTV7W3NDa7qJWgY18Mggj8/s1600/WP_20150803_002.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="112" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJGgM0IDgOQK8OlRr1kB0fz8neyibBd97Akg_gwZe6l2xQ9immOrqoFpan1fsfPSI8Gg9CsE3HftHRwTRNtByZtPRNHePXb5dFzoOlpOqcuPPuflpL2BXtdJTV7W3NDa7qJWgY18Mggj8/s200/WP_20150803_002.jpg" width="200" /></a>Olen erityisen innostunut tähän legojen säilyttämiseen isossa laakeassa laatikossa: muksu mahtuu itse sinne sekaan kauhomaan eikä jaksa kaataa laatikkoa sisältöineen pitkin lattiaa. Muuton yhteydessä lisäsin laatikkoon vielä vetoketjullisen sängynaluspussin, niin pysyivät hyvin kyydissä muuttomatkan - ja nyt ne eivät pölyynny niin äkäisesti.<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Sääntö #4: usein tarvittavat lähelle, harvemmin tarvittavat kauas</b><br />
<br />
Tavararyhmät, joille on käyttöä nyt usein, ovat lastenhuoneessa, muut voivat olla vähän kauempanakin tai vaikeammin saatavilla.<br />
<br />
Meidän poikien huone on suuri mutta siellä ei ole mitään kiinteitä säilytyskalusteita - se on hyväkin niin jää enemmän tilaa sängyille, leikeille, oleilulle . Omassa makkarissani on kaksi isoa kaappia, joten olen voinut pyhittää vaatehuoneen melkein kokonaan poikien vaatteille ja tavaroille (myös koulukirjat ovat vaatehuoneessa). Poikien omassa huoneessa on siis todella tarkasti vain ne lelut ja tavarat, joita he käyttävät usein.<br />
<br />
<b>Tarvetta vähentää?</b><br />
<br />
Leluista luopuminen ei ole muksuille helppo homma - vaikka itse leikki ei enää kiinnostaisikaan, kiintymys leluun voi olla todella vahva. Kun lapset olivat pieniä, karsin leluja heidän poissaollessaan; vein niitä jätesäkeissä varastoon ja jos niitä ei esim. puolen vuoden aikana kaivattu, laitoin kiertoon.<br />
<br />
Isomman kanssa onnistuu myyminen yhdessä, esim. meidän menestyksekäs legokirppis, jossa isompi poika puuhasteli koko päivän ja jopa auttoi pienempiä kokoamaan settejä ja ukkeleita:).<br />
<br />
Sitten toisaalta - lapset saattavat aika helpostikin tehdä luopumispäätöksen ja olen koittanut tukea näitä päätöksiä parhaani mukaan. En koskaan lahjoita leluja omalle päiväkodille tai paikkaan, jossa niihin voi törmätä myöhemmin enkä varsinkaan laittaisi kovin pientä lasta myymään itse vanhoja leluja esim. kirpparilla. Jos lapsi ilmoittaa luopuvansa lelusta, hoidan sen nopsasti pois näkösältä (jätesäkkiin varastoon) ja jonkun ajan kuluttua kiertoon.<br />
<br />
Olen myös huomannut, että lasten prioriteetit ovat vähän erilaisia kuin meidän aikuisten. Heille ei ole niin väliä sillä oliko lelu kallis merkkilelu vai hampurilaisravintolan aterian kylkiäisenä saatu turhake. Jos se on mieleinen, se on, hinnasta viis. Huomaan itse aina vähän nieleskeleväni kun lapset sorttaavat leluja poistettaviin ja säästettäviin että ai näinkö päin ne pinot menee.. usein myös omat hyvät muistot pilttien varhaislapsuudesta puskevat päälle - <i>mitä tämäkö ihana lelu, jonka kanssa kontattiin lattialla ja naurettiin yhdessä, tästäkö luovutaan? Tämä klassikkosarja, jota äiti pyysi mummuja ja kummeja keräämään joka synttäri ja joulu, eikö tämä olekaan mieleinen? Se näyttää hyllyssä niin hyvältä! </i> Täytyy luottaa siihen, että muistot sälyvät, vaikka tavara olisi jo poiskin. Jos lapsi itse sanoo että tämä pois, tällä en enää leiki, lelu todella kannattaa kierrättää.<br />
<br />
<b>Muualle huoneistoon eksyneet parat</b><br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq20lpsPcJ_j1hebch8tTxA292fiaTqPpW4zATkrvEIQogT1F1NSq1MIGaKTCfv-8Jv5MGhX_HlzSQ_O3IBye1tkToMYzKQN1_wehSambu8AiW49BHvrqvBl_rw1UR1Uh-Jgex4tM40lk/s1600/WP_20150226_004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="112" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiq20lpsPcJ_j1hebch8tTxA292fiaTqPpW4zATkrvEIQogT1F1NSq1MIGaKTCfv-8Jv5MGhX_HlzSQ_O3IBye1tkToMYzKQN1_wehSambu8AiW49BHvrqvBl_rw1UR1Uh-Jgex4tM40lk/s1600/WP_20150226_004.jpg" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nuorimmainen on tuonut "levylle"<br />
minecraft-lelut ja puhelimensa:)</td></tr>
</tbody></table>
Nythän on niin, että lelut ovat mobiilia sorttia ja välillä niitä näkyy myös muualla kuin lastenhuoneessa:). Meillä on olohuoneessa tietty paikka, iso puinen tarjotin (arkikielessä "levy"), jonne kerään aina lelut pöydiltä ja lattialta. Lapset osaavat hakea sieltä kateissa olevaa legoaan ja ovat alkaneet myös automattisesti laittaa siihen "paikalleen" leluja, jos leikkivät niillä muualla kuin omassa huoneessaan. Tarjotin on helppo kipata lastenhuoneeseen ja sanoa pojille, että pistäkääs nää paikoilleen. Ei tarvi mamman keräillä leluja pitkin kämppää.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-56234767569525399532015-07-07T18:46:00.000+03:002015-07-07T18:46:02.596+03:00Marien matkassaJapanilainen järjestäjäkomeetta, Konmari-menetelmän kehittäjä, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Marie_Kondo" target="_blank">Marie Kondo</a> ampaisi maailman tietoisuuteen viime vuonna ja sain vihdoin hyppysiini hänen kirjansa <i>Siivouksen elämänmullistava taika. </i>Kirjastossa teokselle oli satoja varauksia mutta onneksi sain järjestäjäkollegalta sen lainaksi (koitan sitkeästi välttää ostamasta uusia kirjoja:)).<br />
<br />
Olen jo pari kuukautta kuulunut asiaan omistauneeseen Konmari Adventures-facebookryhmään jossa lähemmäs 16 tuhatta henkeä jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan kyseisestä menetelmästä. Välillä meno kuulostaa jopa uskonnolliselta hurmokselta ("... I can’t possibly go back to how I used to be. I’m not that person anymore.") ja ihmiset todella tuntevat koko elämänsä muuttuneen.<br />
<br />
Kirja tuli luettua lähes kertarytinällä ja ensimmäinen ajatus oli se, että apua mulla on sieluntoveri Japanissa. Kondon tavoin olen itsekin jo pikkulikasta asti ollut nauttinut järjestämisestä. Marie on keskimmäinen kolmesta lapsesta ja kokenut jääneensä paljon yksin - minä olen perheen ainokainen mutta vanhemmat antoivat minun olla paljon omissa oloissani ja olen samoin tottunut olemaan tavaroineni paljon yksin. Kyllä varmaan jo 5-vuotiaana enemmän järjestelin lelujani kuin että olisin niillä leikkinyt.<br />
<br />
Konmari-menetelmä pähkinänkuoressa:<br />
<ul>
<li>koko koti järjestetään kertaheitolla, yksi kategoria kerrallaan </li>
<li>kerätään kaikki yhteen kategoriaan kuuluvat tavarat yhteen ja yksi kerrallaan otetaan jokainen esine käteen, mietitään/tunnustellaan tuoko se iloa </li>
<ul>
<li>tuottaa iloa: säästetään </li>
<li>ei tuota iloa:hankkiudutaan eroon. </li>
</ul>
<li>kun yksi kategoria on käyty läpi, sille valitaan kodista paikka </li>
</ul>
<div>
Menetelmään kuuluu, että kodin tavarat käydään läpi tietyssä järjestyksessä: ensin vaatteet, sitten kirjat, sitten cd-ja dvd-levyt, jne. Järjestyksellä on väliä, sillä ensin aloitetaan kategorioista joihin on vähiten tunnesiteitä ja harjoitellaan päätöksentekoa niiden kanssa, ja siirrytään asteittain vaikeampiin kategorioihin. Jokaiseen kategoriaan Kondo antaa lisäksi hyvin seikkaperäiset ohjeet, esim. vaatteet taitellaan niin, että ne pysyvät itse "pystyssä"eikä mitään koskaan pinota päällekkäin vaan kaikki laitetaan aina vierekkäin (perusteluna se, että pinon alimmaisia ei koskaan näe ja alimmaisen käyttöön ottaminen aiheuttaa usein sen, että koko pino lävähtää pitkin). </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen nyt tasan kahden päivän ajan toteuttanut Konmari-menetelmää ja käynyt läpi ohjeen mukaisesti vaatteet ja kirjat. No, lähtökohta on se, että olen raivannut kotia jo kolme vuotta, eli en mitään massiivisia poistoja kyllä nyt lähtenyt tavoittelemaankaan. Mutta täytyy sanoa, että ajatukset pysyvät kyllä hyvin selkeinä, kun ajattelee mitä tahtoo säästää eikä että mitä pitäisi poistaa. Yksi iso muovikassillinen vaatetta on nyt lähdössä Kierrätyskeskukseen ja kirjoista lähti puolet (eli 12 kpl, mulla oli enää 24 kirjaa muutenkaan). </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Silti, vaikka esim. vaatteitakaan ei ihan älyttömästi mulla ollutkaan niin kyllä se oli todella uuvuttavaa roudata koko satsi olohuoneen sohvalle ja lattialle ja nostaa jokainen vaatekappale käsiin ja mietiskellä. Ja sitten taitella ja viikata ja asetella kaappiin jokainen kerrallaan. Sellaiselle, jolla on paljon tavaraa, tämä on todella rankka rupeama - Kondo suosittelee käymään koko asunnon läpi puolen vuoden aikana. Mutta toisaalta, paljon tavaraa omistavat juuri sitten hehkuttavat koko elämänsä muuttuvan kun poistavat noin kolme neljännestä tavaroistaan. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Itse rajaan Konmarin vain omiin vaatteisiini, omiin kirjoihini, jne. Lapsilla on muutenkin aika vähän vaatteita kerrallaan enkä kyllä ala heidän tavaroitakaan perkaamaan sen mukaan mikä tuottaa minulle iloa - nehän ovat heidän tavaroitaan! Samoin meillä tarvitaan kyllä keittiötarvikkeita ja muita ihan kodin pyörittämiseen, mutta eiköhän sielläkin keittiökaapin nurkassa lymyile jotain mikä lähtee. Marie Kondo perustaa oman raivaamiskokemuksensa lähinnä oman huoneensa järjestämiseen ajalle, jolloin hän vielä asui vanhempiensa luona - nythän hän on naimisissa ja odottaa ensimmäistä lastaan, mietin mahtaako ehdottomuus säilytettävien tavaroiden suhteen yhtään muuttua.. </div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMuPhbCZg4EHL8t4ojofQ_E5bASUlybHmAleviY9CSlAWz8YHSAgalnRkdl7iVPs7bp2-PekhkTnhLGkqVbwuuJxxA6F3SLJgS6OfhWyiUbgcpcCTmH5b0AZKzE2d4EXOJpMGqbsWouGY/s1600/WP_20150706_009.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMuPhbCZg4EHL8t4ojofQ_E5bASUlybHmAleviY9CSlAWz8YHSAgalnRkdl7iVPs7bp2-PekhkTnhLGkqVbwuuJxxA6F3SLJgS6OfhWyiUbgcpcCTmH5b0AZKzE2d4EXOJpMGqbsWouGY/s400/WP_20150706_009.jpg" width="225" /></a>Mutta mutta; täytyy todeta, että onhan se Marie tähän pistänyt ajatuksen jos toisenkin. Mulle ei olisi ikimaailmassa tullut mieleen alkaa säilyttää vaatteita vierekkäin, mutta täytyy myöntää että näin kaikki on heti näkyvillä ja saatavilla.<br />
<br />
Laatikoihin mahtuu paljon enemmän vaatteita kun ne latoo vierekkäin kuin päällekkäin pinotessa ja kappas kun neuleetkin näyttävät vievän niin hassun vähän tilaa rullattuina vierekkäin hyllyllä. Että toki tuolta lähti jotain vähän poiskin, mutta nythän tuonne jäi ihan tyhjä hyllykin ja kaappi näyttää kyllä ihan hassun siistiltä:D. Saas nähdä kuinka kauan...<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-50766820336719262642015-06-26T20:51:00.002+03:002015-06-26T20:51:54.252+03:00Kerrostaloelämää... :)Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi muutosta ja koti tuntuu edelleen ihanalta ja niin mieleiseltä. Hyvä aikaa vähän fiilistellä...<br />
<br />
Kerrostalokuume oli iskenyt jo vuosia sitten, ja varsinkin keväisin pitkän lumityösesongin jälkeen kiertelin lähiöissä katselemassa kerrostaloasuntoja. Viime vuoden maaliskuussa olin taas keväisellä kierroksellani Espoon kerrostalolähiöissä. Olin käynyt katsomassa jo kahta asuntoa ja kuume kasvoi kasvamistaan. Iltapäivä oli venynyt jo pitkäksi ja satoi räntää kun tulin parkkipaikalle. Tuuli oli paiskannut kiinteistövälittäjän kyltit pitkin pihaa. Kun välittäjä avasi oven, huomasin olevani toivottu vieras - olin ainoa kävijä sen päivän näytöllä. Putkiremonttiin valmistautuva kolmio 70-luvun kerrostalossa ei ehkä ole välittäjän lempparikohde mutta Kotitonttu huokaisi syvään jo eteisessä "tää on i-ha-na".<br />
<br />
Mutta se kämppä: kaikki kohdallaan! Isot makuuhuoneet, iso olohuone, pieni kylppäri, tilava vaatehuone. Makuuhuoneet pohjoista kohti poissa kesän paahteelta; olohuone, parveke ja uusittu keittiö etelää ja merta kohti. Rakennus törötti kallion päällä ja viidennen kerroksen asunto oli juuri puunlatvojen korkeudessa. Haikein mielin hyvästelin kiiteistövälittäjän ja pahoittelin aiheuttamaani vaivaa - eihän meillä ollut oikeasti asunnonvaihto mielessä.<br />
<br />
Kuukautta myöhemmin alkoi tapahtua ja silloinen asunto, rivitaloneliö Espoon naapuruskunnassa, lähti pikavauhtia myyntiin. Vanhan kämpän myyntiaika oli neljä vuorokautta (sunnuntaista keskiviikkoon) ja sitten piti äkkiä löytää kattoa pään päälle. En meinannut todeksi uskoa, kun näin lemppariasuntoni vielä netissä myytävänä. Ylimääräinen näyttö, tarjous ja siihen vastauksen saaminen menivät sutkajaksti, jo lauantai-iltana tiesin olevani ihanaisen kerrostaloasunnon onnellinen omistaja.<br />
<br />
Jostain syystä kaikki eivät ymmärrä tätä asunto-onneani, olen tainnut vuoden aikana saada jokusen säälivänkin katseen lähiöön muuttoni vuoksi. Mutta kuulkaa ihmiset näitä juttuja jotka mielestäni ovat ehdottomasti paremmin uudessa kodissani ja erityisen sopivia nykyiseen elämäntilanteeseeni:).<br />
<br />
Uusi koti on huomattavasti pienempi ja yhdessä tasossa, joten<br />
...tavaraa ei voi olla paljon, sopii mulle:)<br />
...ei ole käytäviä tai portaita eikä siis niiden tuomia hukkaneliöitäkään.<br />
...kaikki on ihan siinä äärellä. Jos ennen lastasin illalla tavaroita koriin alakerrassa viedäkseni ne sitten nukkumaanmennessä yläkertaan ja paikoilleen, nyt tuollaista rutiinia ei tarvita - tavarat saa laitettua paikalleen hyvin pienellä vaivalla.<br />
...siivous sujuu käsittämättömän nopsasti.<br />
<br />
Ja koska se on aito 70-luvun betonikerrostalo lähiössä niin...<br />
...yhteiset tilat esim. kuivaushuone helpottaa arkea ihan älyttömästi - rivitalossa kuivattiin pyykkiä huoneissa. Kylmäkellarikin meillä on, sinne saa kaikki kesän mehut ja hillot.<br />
...kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Bussipysäkki on ihan vieressä ja kyytejä tulee niin tiheään ettei tarvitse katsoa aikataulua - edes viikonloppuisin. Tämä on huikea ero aikaisempaan asuinpaikkaan, jossa piti lähteä autolla joka paikkaan. Nyt myös esikoinen on oppinut nopsasti itsenäistymään ja liikkumaan julkisilla yksin.<br />
...ei tarvitse huolehtia piha- eikä lumitöistä<br />
...asunnon hinta oli putkiremontin lähestyessä vähintään kohtuullinen ja ylläpitokulut pienenivät myös - ennen pelkät lattialämmitykset (eteinen, keittiö, 2 vessaa, kylpyhuone ja sauna) söivät sähkökuluina aikamoisen siivun. Ja niin, pienemmät velat tarkoittaa vähemmän ressiä.<br />
...mökin omistajalle sopii että oven voi vain kesäloman alussa sulkea ja jättää asunnon oman onnensa nojaan vaikka kuukaudeksi - rivitaloa ja erityisesti pihaa piti aina kesken loman käydä mökiltä huoltamassa.<br />
<br />
Ja tämä asunto erityisesti koska<br />
...mä en tykkää moderneista epäsymmetrisistä kerrostalotaideteoksista, mun silmää hivelee 70-luvun yksinkertainen suunnittelu. Varmaan mulla on vähän halpa makukin:D.<br />
... se on aluella, jossa on ennenkin asuttu - raitilla tulee vastaan tuttuja vuosien takaa.<br />
...edelliset omistajat ovat huomanneet jättää paikalleen keittiön ja olohuoneen väliset lasiovet, ne on mun lempparit!<br />
...lähiömme on luonnonkauniilla alueella meren rannassa, parinsadan metrin päässä kallioilta on huikeat näkymät merelle.<br />
... ne näkymät... asumme kirjaimellisesti puidenlatvojen tasalla ja lapset jaksavat vahdata elämää männynlatvoissa, siellä tapahtuu aina jotain oravabusineksiä ja harakkabusineksiä:D. Sillä välin kun äiti vahtaa sitä pilkottavaa merta keittiön ikkunasta <3<br />
<br />
Ja elämä on niin paljon helpompaa kun on helpommin hallittava asunto:).<br />
<br />Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-30583935193934984832015-04-19T20:44:00.001+03:002015-04-19T20:44:23.527+03:00Laiskuus vai itsekuri?Joku aika sitten ammatijärjestäjien fb-keskusteluryhmään tuli yhteyenotto henkilöltä, joka pohti sitä miten ammattijärjestäjät ammattikuntana ehkä vahvistavat käsitystä, jonka mukaan kodin siisteydellä mitataan asujansa kunnollisuutta. Hän mainitsi olevan tutkimuksia, joiden perusteella lastensuojelussa kodin siisteys saattaa vaikuttaa johtopäätöksiin vanhempien kyvyistä huolehtia lapsestaan. Tuota pöyristyttävää tutkimustulosta hämmästellessä kyllä täytyy myöntää että ihan täällä omassa arjessakin korviin kuuluu välillä mielipiteitä, joiden perusteella siisti koti kertoo asujansa luonteesta jotain - ehkä itsekurista ja vähintäänkin nyt sen, että hän arvostelee ankarasti niitä, joilla samaa itsekuria ei ole. "joo älä ainakaan meille sitten tuu käymään", on joku tokaissutkin kun olen kertonut ammattijärjestäjän koulutuksestani tai päästänyt puolitutun käymään kotiini eteistä pidemmälle.<br />
<br />
Tuntuu että istuis AA-ryhmän kokouksessa mutta joo. Olen Kotitonttu, päivää, ja mulla on siisti koti. Itse laittaisin tuohon mielelläni jokusen lieventävän sanasen kuten että kotini on keskimäärin useimiten ihan siistikin joskus, mutta jos joku uusi suorasanainen ihminen pamahtaa meidän ovesta sisään niin ensimmäinen kommentti voi kyllä olla, että kuinka sä jaksat siivota näin kamalasti.<br />
<br />
Enhän mä jaksakaan:).<br />
<br />
Mun on armottoman vaikee tarttua siivoamiseen, mutta järjestäminenhän kyllä sujuu. Ja kun olen vuosikaupalla pistänyt aikaa ja ajatusta siihen, että mitä säilytän, missä, mitkä ovat tavaravirtojen reitit pitkin kämppää, minkä pitää olla helposti saatavilla ja mikä voi olla kauempanakin - niin kappas, kämpästä alkaa tulla myös helposti siivottava.<br />
<br />
Tulin tästä entistä enemmän tietoiseksi, kun asuin putkiremonttievakkoa ystävän kämpillä. Hän on erittäin tarkka siisteydestä ja koti oli aina putipuhdas, mutta hän käyttää usein sellaisia ilmaisuja kuten "olen vaan liian laiska siivoamaan" tai "meillä ei mikään ole koskaan niin siistiä kuin sulla". Kun asuin reilut pari kuukautta hänen asunnossaan, huomasin että moni pikkujuttu, joka mun kämpässä onnistuu toisella kädellä, vaati hänen kotonaan paljon enemmän ryhtymistä. Kaapeissa oli sen verran täyttä, tai arkiastioiden säilytystä oli myös yläkaapeissa, että ei sinne juuri mitään noin vain laitettu, vaan paikalleen laittaminen vaati usein kahta kättä, astioiden sovittelua sisäkkäin, tai jakkaralle nousua. Kierrätettäviä materiaaleja varten oli paikkansa, mutta materiaalit piti vielä jaotella uudelleen ennen kierrätykseen viemistä, jne. Pölynimuri piti ottaa esille vaatehuoneesta ja vähän kootakin ennen käyttöä. Pidin pari kertaa hänelle ylistyspuheen hänen peräänantamattomasta tarmokkuudestaan, sillä mun käsissäni tuo asunto retkahti aina sekasotkun puolelle. Tavarat jäivät pöydille lojumaan ja stressasin siivouksen kanssa kun emäntä oli tulossa viikonloppureissulta takaisin kotiin.<br />
<br />
Mun kodin siisteyden "salaisuus" on juuri se, että kaikki on niin helppoa että se tulee tehtyä heti:<br />
<ul>
<li>Ihan kaikelle on paikkansa. Mitään isompaa ei osteta, ellei tiedetä missä sen säilytyspaikka tulee olemaan.</li>
<li>Kaapit pitää olla sen verran väljät ja arkikäytössä olevien tavaroiden säilytyspaikat niin hyvin ulottuvilla, että paikalleen laittamiseen ei vaadita juuri yhtään sen enempää vaivaa kuin tavaran jättämiseen pöydälle lojumaan. </li>
<li>Tavaraa ylipäänsä on vähemmän eli on vähemmän sitä mitä pitää laittaa paikalleen. </li>
<li>Pölynimuri vaihtui uuteen kun vanha meni rikki - nyt ei ole tarkoitus mainostaa tätä mun imuria minään takuuratkaisuna kodin siisteyteen mutta sanompa vaan että koko ajan huoneen nurkassa valmiina tönöttävä tehokas varsi-imuri kyllä varmistaa sen, että tulee imuroitua kun on tarvis. Aikaisemmin tuli imuroitua tosi paljon harvemmin - ihan vaan siksi että ei jaksanu viittiä ottaa imuria esille:D. </li>
</ul>
<div>
Eli summa summarum: meille laiskoille sopii helppo koti:). </div>
Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-65430951849020144212015-03-01T22:08:00.001+02:002015-03-01T22:08:36.640+02:00Hamaostoksia<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht2iFRKRPtPqeIh8ysjyubDwZPbuojMS4YaqTdwKyc-tb96spe_swxtq2aJqZU38yqwWzmF7w8LUCc-MgrTF6hLPQzHEf9wQ8OI5XXspMMgwyfLkXpvdsRCx30a-wdn1_pxkoS-_ygw9o/s1600/WP_20150226_001.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht2iFRKRPtPqeIh8ysjyubDwZPbuojMS4YaqTdwKyc-tb96spe_swxtq2aJqZU38yqwWzmF7w8LUCc-MgrTF6hLPQzHEf9wQ8OI5XXspMMgwyfLkXpvdsRCx30a-wdn1_pxkoS-_ygw9o/s1600/WP_20150226_001.jpg" height="200" width="112" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Poistonyssyköitä</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<i>Hyvän mielen vaatekaapissa</i> kehotetaan analysoimaan tarkasti poisheitettäviä vaatteita; mikä meni pieleen, miten voin välttää samanlaisen vikaostoksen jatkossa?</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Että nyt sitten katse sinne jo porstuassa menossa oleviin nyssyköihin. No sieltähän niitä (vaatehuoneen lattialta) jo löytyykin!</div>
<br />
Ylivoimaisesti suurin ryhmä on <b>jo alunalkaen liian isot </b>vaatteet. Oon lyhyt ja laiheliini, ja usein minkä tahansa kivan vaatteen kaupasta löydänkin, se on liian suuri. Joko kokoluokitus on vain niin reilu että pieninkin koko on liian iso. Tai sitten pieniä kokoja on tilattu vain pari kappaletta ja ne on myyty. Siitä huolimatta saatan kiintyä johonkin vaatekappaleeseen, sovittelen yhtä numeroa liian reilua kokoa ja päätän että näitä housuja käytetään sitten vaikka paksujen sukkahousujen kanssa niin eivät roiku päällä. Totuus on, että roikkuvat ne sittenkin, pidän vaatetta muutaman kerran ja kärsin honon istuvuuden aiheuttamasta mielipahasta. Ja kohtapuoliin muistan jo asian ja jätän kyseisen vaatteen käyttämättä.<br />
<br />
Toinen ryhmä: vaatekaapissa <b>on jo toinen vastaavaan tarkoitukseen sopiva</b> vaate, joka on mieluisampi, istuvampi tai muuten vaan mukavampi ja tämä toinen jäi käyttämättä. Tämähän tarkoittaa sitä että järki ei ollut kädessä ostosreissulla. Saramäen toitottama vaatteen tarkoitus (mihin käyttöön se on tarkoitettu!) on kyllä hyvä ohjenuora tässä. Jos mulla on kaksi rentoa arkihametta (farkkua), niin todennäköisesti toista käytän usein ja toista en juuri ikinä. Tämän vuoksi olisi hyvä olla tarttumatta siihen (kolmanteen) ihanaan farkkuhameeseen, jonka näen kaupassa - vaikka se miten ihana olisikin, sillä oikeasti vaatekaapistani puuttuu jotain ihan muuta.<br />
<br />
Kolmas ryhmä: <b>kulahtaneet lempparivaatteet</b>. Joskushan käy niin, että ostos osuu oikeaan, tulee löydettyä todellinen helmi - mutta kun ottaa huomioon vaateteollisuuden nykytason niin eiväthän ne kauaa kestä.<br />
<br />
Ja sitten se viimeinen ryhmä: <b>wannabe-kledjut</b>. Ei ole mun tyyliä alun alkaenkaan, mutta halusin että olis ja ostin. Esim. jotkut kollegat vetää todella käytäväuskottavasti tällaisen casual lookin enkä mä tajua miten ne sen tekee. Mulla on kotoisa olla vähän siistimmissä asussa, mutta en haluaisi aina näyttää tällätyltä ja sitten ostan näitä muka rentoja arkivaatteita, joissa oloni on sitten...rähjäinen. Oon ehkä myös lukenut aika paljon näitä ohjeita että "jos alaosa on tiukka niin yläosan pitää olla löysä" ja sitten kun pääsääntöisesti aina käytän tiukkoja housuja ja hameita niin koitan väkisin löytää tasapainon vuoksi löysiä paitoja ja menee vikaan. Siis uskon edelleen, että tiukat housut ja reilu yläosa on hyvä kombo, mutta käsiin on sitten tarttunut näitä mudanvärisiä (=näytän ruumiilta) paitoja tai paita, jossa on tiukka resori helmassa ja näytän taas linnunpelätiltä. Tänne kategoriaan taitaa sujahtaa myös duunin lukuisiin kesä- ja pikkujouluihin hankitut rytkyt, joille ei ikinä oo ollu käyttöä kyseisten bileiden jälkeen (meillä on usein bileissä joku teema, ja jos koittaa sen mukaan pukeutua niin ei se yleensä sitten sen oman tyylin kanssa natsaa...).<br />
<br />
Että kyllä pitäis vielä treenata. Sitä oikein ostamista. Ja ostamatta jättämistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-10391819261160847542015-02-25T22:17:00.001+02:002015-02-25T22:17:47.023+02:00Minä ja Rinna Saramäki eli miten se vaatesäilytys pitäisi hoitaaMulla on ollut näitä yleviä periaatteita että minkä mukaan vaatteita säilytetään ja sitten sain käteeni Minna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin:). Kirja on vielä kesken, mutta pää on jo ajatuksia täynnä - hyvä on välillä vähän ravistella että onkos ne omat periaatteet nyt niin loppuun asti harkittuja. Tässä mun periaatteita ja mitä Saramäki niistä sanoo:)<br />
<br />
<b>1) Mahdollisimman vähän kausivaatteita. Ja sittenkään kausivaatteita ei pakata puolivuosittain laatikoihin kausisäilytykseen. Eikä viedä varastoon.</b> Huomasin, että vuodenaikojen vaihteessa meni aivan liikaa aikaa ja vaivaa siihen että vaihdoin vaatteita kausisäilytyksestä käyttöön ja takaisin. No koska on nyt niin lämmintä keväällä, että talvivaatteet voi pakata pois.? Tulee etelänreissu kesken talven - mistäs kaukaa kaivetaan kesävermeet? jne. No tämähän sitten johtaa siihen että koittaa ostaa niin monikäyttöisiä vaatteita, että käyvät joka säähän jopa näillä leveysasteilla - ei liian kesäisiä mekkoja kaskun kevyttäkin mekkoa voi käyttää marraskuussa töissä paksujen sukkahousujen ja neuleen kanssa, jne. No sittenhän kuljetaan samoissa kledjuissa kesät ja talvet. Taisiis ei kuljeta, kun en sitten kuitenkaan viitsi laittaa sitä kesämekkoa marraskuussa töihin. Siinä ne sitten vaan roikkuu muiden tiellä, talvella kesävaatteet...<br />
<br />
<b>Saramäki sanoo</b>, että kun on karsinut vaatevarastojaan vähemmäksi, voi vaihtelua tehdä juuri sillä, että pistää välillä kausivaatteita pois näkösältä ja sitten puolen vuoden päästä voi taas fiilistellä kun kaivaa niitä esiin.<br />
<br />
Joo, tosi hyvä pointti! Mutta...mä en tykkää tosta laatikoihin säilömisestä (vaatteet rypistyy ja lyttääntyy) enkä varsinkaan varastoon viemisestä, sillä olen huomannut kyllä edun siinä, että kaikki on erittäin helposti saatavilla. Siitä sitten huomaa nopsasti myös sen kun joku rätti alkaa jäädä käyttämättä, että olis aika laittaa kiertoon. Eikä löydy varastosta tai vaatehuoneesta niitä unohtuneita yksilöitä että oliko mulla vielä tämäkin... Vaatekaapista löytyy aina ylähyllyjä ja muita vaikeammin lähestyttäviä nurkkia, voisin laittaa niihin noita kausivaatteita, jotka eivät ole aktiivisessa käytössä. Yksi ammattijärjestäjäkaveri postasi joku kevät facebookissa että ilma tuntui jo niin lämpimältä että vaihtoi lyhythihaisten ja pitkähihaisten paitapinojen paikkaa kaapissaan - lyhythihaiset eteen - no noihan se käy!<br />
<br />
<b>2) Kaikki vaatteet mahtuvat vaatekaappiini ja ovat näkösällä.</b> Joo, viitaten myös edelliseen pointtiin. Mulla on iso vaatekaappi ja kuitenkin sitä käyttää vain aika pientä vaatepoolia. Tää on mun numero 1 mittari ettei vaatetta ala kertyä liikaa; kaiken pitää mahtua samaan kaappiin; juhlavaatteet, työvaatteet, vapaa-ajan vaatteet, urheiluvaatteet, kaikki. (Ulkotakit, laukut ja kengät ovat toisaalla, kaikki muu vaatekaapissa).<br />
<br />
<b>Saramäellä</b> ei tällaista periaatetta ole - mutta toisaalta kehottaa vähentämään vaatevaraston siihen mitä oikeasti käyttää eikä muuhun. Siinä mielessä samalla asialla ollaan:).<br />
<br />
<b>3) Huolto helpoksi kun varaosat on äärellä. </b>Kun neuletakin tai paidan mukana tulee varanappipussi, olen laittanut sen kyseisen paidan henkariin. Näin, jos paidasta irtoaa nappi, varanappi löytyy helposti. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että useimmilla vaatekappaleilla on oma tietty paikkansa vaatekaapissa, jopa siis oma henkarinsa. No mutta en siis osta uusia vaatteita kovin usein, vakipaikat löytyy aika helposti;). (jos taas pakkaisi vaatteita väliajoin kausisäilytykseen...hmmm... sitten pitäisi nepparipussitkin säilytellä laatikoissa...)<br />
<br />
<b>Saramäki </b>ei ehkä ihan tällaista neuvoa anna, mutta on sillä asialla että vaatteista pidetään sitten hyvä huoli ja ne korjataan nopsaan, jos tarvetta on. Hyvä me:).<br />
<br />
<b>4) Ennaltamietittyjä komboja.</b> Ja tää on niin älyttömän vaikeeta. Otin pari vuotta sitten tavoitteeksi käyttää enemmän koruja ja asusteita muutenkin. En siis niin, että ostaisin uusia mutta että käyttäisin niitä mitä jo on. Kiireisinä työaamuina on kuitenkin aina helpompi valita se sama hopeanvärinen korustetti ja jättää ajatustyö "myöhemmäksi". Pidin itselleni parina iltana rättisulkeiset ja samalla sovittelin asusteita eri vaatteiden kanssa. Osa koruista/vöistä/huiveista löysi parinsa ja niitä on käytetty ja edelleen vaatekaapissa ja korurasioissa on niitä tosi kivoja yksilöitä, joille ei ole mitään paria eikä siis käyttöä.<br />
<br />
<b>Saramäki </b>kannustaa tekemään valmiita asukokonaisuuksia pukeutumisen helpottamiseksi. Kannatan! Mutta se on vaikeeta, siihen kuluu aikaa ja hämmennys valtaa pienen mielen. Välillä tuntuu, että oma tyyli on tyystin kateissa, Saramäen listaamista tyyleistä mä en yhtään tiedä mitä voisin edustaa, ehkä en mitään. Mulle ei tule muotilehtiä, mulla ei ole vanhoja muotilehtiä ja että menisi kirjastoon selailemaan muotilehtiä vaatisi yhden vapaapäivän, ainakin . Tyyli-idoleita on sentään helpompi löytää. Ehdoton vaateblogaajasuosikkini on Xenia Andersson - sieltä pitäisi käydä taas hakemassa inspistä (tosin mun maku on aika roisisti halvempi kuin hänen:)). Ja löytyyhän työpaikaltani tyyliä - parikin naispuolista kollegaa, jotka pukeutuvat juuri niinkuin minä haluaisin, naisellisesti ja elegantisti. Nyt vaan se kotelomekko sieltä naftaliinista, sille ON käyttöä toimistossa:). Kai.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-60607850413791832132015-02-20T16:29:00.002+02:002015-02-20T16:29:51.775+02:00#287Juuri kun sain vihdoin käsiini Rinna Saramäen kirjan <i>Hyvän mielen vaatekaappi</i>, myös YLE on vaateasialla Kuningaskuluttajan <a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/11/kuningaskuluttajan-toimittajat-avaavat-vaatekaappinsa-taalta-tulee-vaatehaaste" target="_blank">vaatehaasteella</a>. Kaikki kohdillaan, täytyy kohdistaa pitkä ja analysoiva katse vaatekaappiin.<br />
<br />
Vaatteiden laskeminen oli yllättävän nopea ja helppo homma: 287 kpl tuosta tuli. Luvussa ei ole mukana kenkiä, vöitä tai laukkuja ja sukat on laskettu niin, että yksi pari on yksi numero. Mutta esim. uikkarit ja bikinit on laskettu niin että yksi vaatekappale on yksi numero. Repikääs siitä:).<br />
<br />
Vaatesäilytykseen jos mihin olen vuosien varrella käyttänyt tunteja ja ajatusta. Paljon on heitetty pois, mitään ei ole kaivattu jälkikäteen ja mulla muka oli jo melkein täydellisesti harkittu vaatekaappi paitsi että...<br />
<ul>
<li>usein aamuisin tuskailen kun ei ole mitään päällepantavaa</li>
<li>läheskään kaikkea en käytä edelleenkään - silmät aukesi viimeistään siinä kohtaa kun putkiremonttievakkoon otin ehkä puolet vaatevarastostani - ja käytin siitä evakon aikana ehkä n. puolta - eli aktiivisessa käytössä noin neljäsosa vaatteista...</li>
<li>olen vähentänyt vaateostoja kyllä mutta en silti osaa ostaa harkiten - eli sitten kun ostan, ostos on helposti huti, jää käyttämättä ja päätyy kiertoon</li>
</ul>
<div>
Saramäki kehottaa karsimaan turhat pois ja korostaa sitä että mitä vaatteita ikinä omistatkin, niissä pitäisi aina olla hyvä mieli ja itsevarma olo. Voi olisiko tuo mahdollista??? Tällä hetkellä mun vaatevarastoni on varmaan...aika tylsä. Taisiis, käytän aina niitä samoja vaatteita, niin tylsältähän se sitten tuntuu. Tästä se lähtee, lähtisikö joku muu vaatehaasteeseen?</div>
Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-17700676116922763592015-02-11T19:03:00.000+02:002015-02-12T13:51:48.441+02:00Putkiremontin pyörteissä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMLu8XSD-jT_6WiwEBQHIGl00YkX94-q6I4cdYBK2L4nWLGsmcWNf36d7ctA_LU-44K3vIEAeMrDlXXhgw3iNc9a4y_1CQOkYCtH_Cc_BOUV2BAk9uo-QydE8Il82tyvrGYLzSuRdDk2k/s1600/WP_20150208_001.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMLu8XSD-jT_6WiwEBQHIGl00YkX94-q6I4cdYBK2L4nWLGsmcWNf36d7ctA_LU-44K3vIEAeMrDlXXhgw3iNc9a4y_1CQOkYCtH_Cc_BOUV2BAk9uo-QydE8Il82tyvrGYLzSuRdDk2k/s1600/WP_20150208_001.jpg" height="320" width="180" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGtSR0Bj1sm3GOKGEDZkTMnKBh4W02_W52XZY4N071AYiEpbq_aoB3qkD0IIm7dC8he3uGmzOlx5uGfvSGgXSn9e1il09WzPuesgQRpnytUyqv3y7GP2TjlA9yD6h0kbc8_SUFmigsjno/s1600/WP_20150208_002.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGtSR0Bj1sm3GOKGEDZkTMnKBh4W02_W52XZY4N071AYiEpbq_aoB3qkD0IIm7dC8he3uGmzOlx5uGfvSGgXSn9e1il09WzPuesgQRpnytUyqv3y7GP2TjlA9yD6h0kbc8_SUFmigsjno/s1600/WP_20150208_002.jpg" height="320" width="180" /></a>Terveisiä remontin keskeltä! Älkäätten uskoko kaikkiin <br />
kauhutarinoihin - putkiremontin läpikäyminen voi olla ihan siedettävääkin! Oman asuntoni osalta on ollut valmista jo parin viikon ajan mutta muuten taloyhtiössä on vielä täysin remontti päällä. Rappukäytävä on kääritty suojauksiin (ja suojapahveissa kukoistaa meidän asukkaiden iloinen remonttiviestintä) ja meteli työmaalla alkaa joka arkiaamu siinä seiskan pintaan. Vielähän paljon voi tapahtuakin, mutta jonkinsortin työvoitto oli kun juuri tarkalleen aikataulun mukaisesti pääsin muuttamaan takaisin kotiin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Kesällä ennen urakan alkua urakoitsija Fira lähetti postissa infokansion, joka sisälsi kaiken tarvittavan tiedon. Kaikki yhteyshenkilöt, ohjeistukset, aikataulut, laatta- ja kalustevaihtoehdot, ihan kaiken. Tuli sellainen olo, että ne ovat tehneet näitä ennenkin:).<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic5o8U2EusVsgEFXI8dPYpVc_YOQ-heDius5MsIl9XoyOdyN9uiKKpxhcIUx1sF1oyKwU7U3lDtOHE6s46JwWtbt9uysrf7jr7_trEO4Y8SLBaZ-89uIhaiFa7A7uHDmW1l1IC9RMvwCQ/s1600/WP_20150126_002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic5o8U2EusVsgEFXI8dPYpVc_YOQ-heDius5MsIl9XoyOdyN9uiKKpxhcIUx1sF1oyKwU7U3lDtOHE6s46JwWtbt9uysrf7jr7_trEO4Y8SLBaZ-89uIhaiFa7A7uHDmW1l1IC9RMvwCQ/s1600/WP_20150126_002.jpg" height="360" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Remontti alkoi meidän osoitteessa juuri ilmoitettuna päivänä. Kävin ensimmäisenä evakkopäivänä raksalla katsomassa: koko kämppä oli kääritty muoviin, vessanpönttö oli siirtynyt keittiöön ikkunan eteen ja koko kylppäri oli purettu. Ja joka ikinen kerta kun kävin remonttikohteessa, aina jotain oli tehty. Muutaman viikon kohdalla alkoi jo tulla kylppäriin kaakeleita, sitten saumausta, sitten pyyhepatteri,...<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGNUgkhWR7dopd7J9r0cRuiAXb76pPQ5eFLtuwSOfMA7zpgSml0-0euncgiS077msvXDwRxhYGRrwdSpdE7Qxgo00m7VDjXAent7F_5JtWV3nDvrEFQWGKty1oIKGnRYkBi0Gjp7FvEEQ/s1600/WP_20141123_030.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGNUgkhWR7dopd7J9r0cRuiAXb76pPQ5eFLtuwSOfMA7zpgSml0-0euncgiS077msvXDwRxhYGRrwdSpdE7Qxgo00m7VDjXAent7F_5JtWV3nDvrEFQWGKty1oIKGnRYkBi0Gjp7FvEEQ/s1600/WP_20141123_030.jpg" height="320" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Evakko alkaa; viimoinen kurkistus <br />
käärittyyn makuuhuoneeseen</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsTWrg378628YBwWS-VYionkiErloZF8wVFrbxvAemYLm-RFBdtrh2eLgB_Ge-hli5QJhy1gQ783j182jRkLPcm87Al1OKdL54oPYVRyDpj2-Y9Zv8koPg869aGpegNooCtQAbUGC8-gA/s1600/WP_20150110_012.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsTWrg378628YBwWS-VYionkiErloZF8wVFrbxvAemYLm-RFBdtrh2eLgB_Ge-hli5QJhy1gQ783j182jRkLPcm87Al1OKdL54oPYVRyDpj2-Y9Zv8koPg869aGpegNooCtQAbUGC8-gA/s1600/WP_20150110_012.jpg" height="223" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">WC näköalalla :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Urakoitsijan palveluinsinöörinä häärää tämäkkä ikäistäni nuorempi naisihminen, joka vastaa kaikkiin kysymyksiin, pieniin ja suuriin, todella nopsasti. Kysyin pari kertaa jotain vähän vaikeaakin (esim. laskutusepäselvyyksistä), hän soittaa samantien ja selittää asiaan juurta jaksain.<br />
<br />
Vaikeinta putkiremontissa? Pakkaaminen, muutot, koti-ikävä ja huoli siitä että vieraat husaavat kodissani. Kämppä on mulle niin uusi, että vielä pari viikkoa ennen evakkoakin heräilin aamulla huokailemaan että on tää niin ihana paikka - siitä on tosi vaikea lähteä pois. Evakko osui vielä vuoden pimeimpään aikaan (marraskuun loppu- tammikuun loppu) eikä asunnossa ollut sähköjä remontin aikana. Harvoin pääsin käymään raksalla päiväsaikaan eli sitten työpäivän jälkeen väsyneenä siellä muovisuojausten ja pölyn keskellä haahuilin taskulampun kanssa ja huokailin kun valokeilaan osui joku rakas nurkka tai ovenpieli.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXwWwYm_rPkEyh3C_GAITHTFirbPyrrWVKGg0EBlR04K8-O0x9xol0vXycW5VvBoGVF4EckZGHfwCG_lmejYOMncmoWZsrSvl1c9ukY_YCwHIRyZUr_ulECa9cc1BKQ6XXs8k6dlKrPsc/s1600/WP_20141211_002.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXwWwYm_rPkEyh3C_GAITHTFirbPyrrWVKGg0EBlR04K8-O0x9xol0vXycW5VvBoGVF4EckZGHfwCG_lmejYOMncmoWZsrSvl1c9ukY_YCwHIRyZUr_ulECa9cc1BKQ6XXs8k6dlKrPsc/s1600/WP_20141211_002.jpg" height="320" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jihii ne laittaa jo kaakeleita...! <br />
(ennen joulua)</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigJ7cqmwLne1yMBZNq5wokZszY7JGBPacg9M16oRqN6bb6IR0pIXeFA76BKb2Ld-tqhYDOicHovxgr2l1La9Z8SMzTnXsmKKjDd0eNVo4ZoxOfC3JGeqoSx6dKxCdv756006A06Yv7E9o/s1600/WP_20150119_006.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigJ7cqmwLne1yMBZNq5wokZszY7JGBPacg9M16oRqN6bb6IR0pIXeFA76BKb2Ld-tqhYDOicHovxgr2l1La9Z8SMzTnXsmKKjDd0eNVo4ZoxOfC3JGeqoSx6dKxCdv756006A06Yv7E9o/s1600/WP_20150119_006.jpg" height="320" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iik kalusteita tulee...!<br />
(viimeisellä evakkoviikolla)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtjbPSZnSqj5J8U8ylv9eGXgB1219HK83fBh9l9jJd-fk7muUR1D2r05jOQZqjvaysXx-zPsvLxS0zdQLz5AGSKFLHjBKX4xzEHMknrv9vk1WW2sBjFKFevyazYzap75qm9WyDjxaFkwk/s1600/Vaatehuone_23joulu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtjbPSZnSqj5J8U8ylv9eGXgB1219HK83fBh9l9jJd-fk7muUR1D2r05jOQZqjvaysXx-zPsvLxS0zdQLz5AGSKFLHjBKX4xzEHMknrv9vk1WW2sBjFKFevyazYzap75qm9WyDjxaFkwk/s1600/Vaatehuone_23joulu.jpg" height="200" width="111" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvassa pelottava <br />
vaaleanpunainen kumihanska</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Muutaman muun asukkaan kanssa teetettiin makuuhuoneiden oviin lukot ennen remontin alkua - se vähensi huolta hieman. Siis siihen asti, kun vuodenvaihteen jälkeen ovet oli avattava sähkötöitä varten. Remontin horror-hetki oli se, kun löysin vaatehuoneen lattialta vaaleanpunaisen kumihanskan...ja lattialle jätettyä matkalaukkua oli siirretty hieman. Kun kyselin asiaa rakennuttajalta, he kertoivat että sähkömies oli edellisellä viikolla etsinyt johtojen paikaa vaatehuoneesta.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPGMjr4jyMCNn_IFEgcDtqVPflzp3R6YTz1kLp-TBQPxhSIgPrVv7SqUsXyNPcl3ph-4LHet5e8t3F9L2gfkMt5qqMGwVGLGlvkmI1tASOJ1gQvJ_llcS-1YJFY-2-s76JfgaeWaD2Wn4/s1600/WP_20150130_003.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPGMjr4jyMCNn_IFEgcDtqVPflzp3R6YTz1kLp-TBQPxhSIgPrVv7SqUsXyNPcl3ph-4LHet5e8t3F9L2gfkMt5qqMGwVGLGlvkmI1tASOJ1gQvJ_llcS-1YJFY-2-s76JfgaeWaD2Wn4/s1600/WP_20150130_003.jpg" height="320" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ta-daa: valmis<br />
kylppäri</td></tr>
</tbody></table>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b><br />
<b></b>
<b><br /></b><br />
<b>Vinkkini putkiremonttiin valmistuvalle: kun jätät remonttikohteen urakoitsijalle, ota paljon kuvia lähtötilanteesta; pinnoista, suojauksista, jne. </b>Kuvista on todella paljon apua, kun raportoit remontin aiheuttamia pintavaurioita urakoitsijalle - ja tämäkin<b> </b>vaatehuonehomma selvisi nopeasti kun lähetin ennen- ja jälkeen-kuvat palveluinsinöörille:).<br />
<br />
Ja miltä näytti kun muutin takaisin kotiin...? Kaikki mitä oli luvattu tehdä, oli tehty. Remontin aikana syntyneet kolhut seinissä oli paikattu ennen asunnon luotuvutusta. Olivat paikanneet pari vanhaakin kolhua:). Suojaukset olivat olleet riittävät ja siivooja oli tehnyt hyvää jälkeä, makuuhuoneisiin ei tullut käytännössä lainkaan pölyä (ehkä turhaan suojasin siellä kaiken!) ja remontin alla olleissa huoneissakin oli tosi siistiä kun asunto luovutettiin.<br />
<br />
<br />
<br />Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-15415665221646791542014-12-29T15:13:00.000+02:002015-02-12T13:53:00.889+02:00Se erilainen joulu (putkiremonttievakossa)Vuosi 2014 on ollut Kotitontulle täynnä muutoksia. Siirtymävaiheita on alleviivattu ahkeralla sairastelulla.<br />
<br />
Asuntokauppoja kähistiin huhtikuussa kipeällä kurkulla ja muuttoa tehtiin korkeassa kuumeessa. Putkiremonttievakon lähestyessä perhekuntaa vaivasi vatsatautiepidemia - juuri silloin kun postiluukusta sateli tiedotteita milloin vesikatkoista, milloin viemäreiden ehdottomista käyttökielloista.<br />
<br />
Mutta nyt se on alkanut, se putkiremppa. Tiedoksi putkiremonttiin valmistautuville: evakkoa varten pakkaaminen vastaa muuttoa! Kaikki asuntoon jäävä pitää kääriä vähintään muoviin ja kyllä parin kuukauden evakkoonkin täytyy aika paljon muuttaa sitä tavaraa mukanaan.<br />
<br />
Kokonaan tyhjennettäviä alueita oli kylppäri, eteinen ja keittiö - lisäksi pitkät seinät olohuoneesta ja makuuhuoneista sähkötöiden vuoksi. Kiroilin aika pitkät litaniat astioita pakatessa - jossain vaiheessa olin paketoinut jo laatikkokaupalla asitioita ja keittiö oli silti vielä täysin toimintakuntoinen. Voiskohan niitä astioita sittenkin vielä vähentää...<br />
<br />
Evakkoelämää on nyt takana 5 viikkoa ja kyllä se tässä sujuu. Meillä kävi superhyvä tuuri kun päästiin ystävä-kollegan asuntoon evakon ajaksi - siellä oli tyhjillään iso makuuhuone. Näin evakkoon ei tarvinnut pakata yhtään astioita tai sellaista kun asumme täysin varustellussa asunnossa. Haasteellisinta on ollut aamujen ja iltapäivien logistiikka kun kuljetan evakosta lapsia päiväkotiin ja kouluun ja takaisin - ja siinä välissä pitäisi käydä töissäkin - matkaa kertyy noin jokunen kymmenen kilometria suuntaansa. Joulu ja lomat tuli kyllä aivan mielettömän hyvään saumaan, vaikka joulu siis kuluikin evakossa, saatiin taukoa tuohon kuljetusrumbaan.<br />
<br />
Ja se joulu...no tulihan sekin vaikka keuhkoputken tulehdus vei maku- ja hajuaistin koko viikoksi. Lapset viettivät joulua isällään ja talon emäntä oli joulunvietossa kotimaassaan. Tonttu sai rauhassa kyykkiä evakkomajassa. "Kakkosjoulu" alkoi sitten sukulaisissa lasten kanssa heti Tapaninpäivänä. Ei joulusiivoa, ei raivokasta jouluruokien valmistelua vaan vain hiljaisuutta pitkän ja työntäyteisen syksyn päätteeksi. Ja silti... tuntui ihan joululta... se näköjään tulee hötkyämättäkin. Tästä todella pitää ottaa opiksi tulevia jouluja varten!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieEhbVSqmKihD_oiqO609ah0WAz5koFHOutJwaUZd8jYzdORym6DKsNiwWqoqH7EZDvOalz02biKZbkAryhY9WR3rEbwVTh2bNy9O42-Rpk9s5z-phE_KCG6o9xzbikZhtaE75I5T6YvI/s1600/WP_20141224_006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieEhbVSqmKihD_oiqO609ah0WAz5koFHOutJwaUZd8jYzdORym6DKsNiwWqoqH7EZDvOalz02biKZbkAryhY9WR3rEbwVTh2bNy9O42-Rpk9s5z-phE_KCG6o9xzbikZhtaE75I5T6YvI/s1600/WP_20141224_006.jpg" height="180" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Työmaalla näyttää kaikki ainakin vielä menevän ihan suunnitelmien mukaan ja urakoitsijan palveluinsinööri vastaa nopsaan ja suoraan kaikkeen mitä keksii kysyä. Meidän uusittu kylppäri on jo laatoitettu ja saumattu ja se on ihana, käyn harva se päivä työmaalla taskulampun kanssa haikailemassa omaan kotiin... aikataulun mukaan evakkoelämä päättyy 23.1. pitääkäähän peukkuja että Kotitonttu voi silloin käpertyä jo oman tuvan lämpöön...<br />
<br />
<br />Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-76307386559000716162014-08-24T14:56:00.001+03:002014-08-24T14:56:11.650+03:00Muuton murjoma...Kuten tuolla aikaisemmassa postissa mainitsinkin, tänä kesänä meillä muutettiin. Nyt on ollut reilu kuukausi aikaa sulatella sitä mikä olisi voinut mennä paremmin ja tuliko tuosta opittua mitään. Mitäs te olisitte tehneet toisin? Pistäkääs tuonne kommentteihin parhaat muuttovinkkinne.<br />
<br />
Lähtötilanne = yltiöoptimismi<br />
<br />
<ul>
<li>Hei meillähän on vähennetty tavaraa tosi paljon ja nyt vielä lähtee kattilatkin jakoon eli kaikkea pitää muuttaa vain puolet – helppoa kuin heinänteko.</li>
<li>Mähän säilön kaiken tavaran säilytyslaatikoissa muutenkin ja pakkaan vain astiat matkalaukkuihin – eihän me tarvita kuin pari muuttolaatikkoa jos sitäkään.</li>
<li>Aloitin pakkailun ja karsimisen jo hyvissä ajoin, viimeisellä viikolla saan keskittyä vaan sisustussuunnitelmiin ja uuden kodin fiilistelyyn.</li>
<li>Ystävän tuttu hoitaa muuton, koska hänelle kelpaa 10 vuotta vanha pesutorni. Edes Kierrätyskeskuks ei olisi huolinut yli 5v vanhoja kodinkoneita. Tämän vuoksi en pyydä tarjouksia muuttofirmoilta.</li>
</ul>
<br />
<br />
Todellisuus muuttoviikolla<br />
<br />
<ul>
<li>Sählään alkuviikosta vielä aika mitättömien asioiden parissa, esim. keittelen pakastemarjoista mehua ja kuljettelen mehupulloja tulevan asunnon kylmäkellariin.</li>
<li>Muuttomies soittaa muutama päivä ennen sovittua muuttopäivää ja sanoo joutuvansa oman eronsa ja lapsen huoltajuuskiistojen vuoksi juuri meidän muuttopäivänä käräjäoikeuteen. Koitan neuvotella asunnon myyjien kanssa muuttomahdollisuutta edellisenä päivänä, ei onnistu. Seuraava päivä ei sovi muuttomiehelle. Sovimme, että muutto aloitetaan illalla käräjäoikeuden päätyttyä.</li>
<li>Vain aikuisten tavaroita lähti mukaan puolet – tähän tuli päälle kaikki lasten tavarat sillä lapset muuttavat minulle.</li>
<li>Kaapeista löytyy erittäin paljon kaikkea sälää, jota ei ole järjestetty huolella laatikoihin. Varastossa on vielä paljon esim. pihakamoja, joita ei tulla kerrostalossa enää tarvitsemaan, kaikki varastokamat ovat irrallaan. </li>
<li>Muuttomies käy muuttoa edellisenä iltana väärässä osoitteessa muuttolaatikoiden kanssa ja sanojensa mukaan soitti minulle monta kertaa. Puhelin ei ole soinut koko iltana eikä puhelimessa näy vastaamattomia puheluita.</li>
<li>Muuttolaatikoiden puutteessa alan pakata tavaroita jätesäkkeihin. Se on hyvä idea vain siihen asti, kunnes pakkaat jotain terävää (esim. kenkälaatikoita) ja koko säkki repeää.</li>
<li>Alkuviikosta alkaa väsymys painaa ja pari päivää myöhemmin nousee kurkkukivun kaveriksi kova kuume. Puhti pakata tavaroita ystävän tuomiin banaanilaatikoihin on olematon.</li>
<li>Ex on jo muuttanut kamansa ulos eikä hän osallistu esim. lasten tavaroiden pakkaamiseen tai meidän muuttoon muutenkaan. Saan maaniteltua hänet käymään irroittamassa kattovalaisimet. Taulukoukkuja varten hän jättää pöydälle pihdit ja kertoo miten koukut pitää vetää irti seinästä, mutta antaa ymmärtää että kattolamppujen irroitusta enempää hän ei tähän projektiin osallistu. Sulatan ja tyhjennän pakastimen korkeassa kuumeessa.</li>
<li>Luojan kiitos lapset ovat viettämässä kesää isovanhemman mökillä!</li>
</ul>
<br />
<br />
Muuttopäivä<br />
<br />
<ul>
<li>Herään romukasojen keskeltä kuumeisena ja yskäisenä. Edellisenä iltana banaanilaatioiden kera paikalle tullut pelastava enkeli ystäväni katsoo minua lattialta patjaltaan ja sanoo miettineensä koko aamuyön, miten saisi minut pidettyä sängyssä koko päivän. Vastaan, ettei minulla ole edes sänkyä missä nukkua. Se on tottakin. Nousen.</li>
<li>Saan avaimet klo 12 ja säntään heti uuteen asuntoon. Se on ihana. Fiilistelen tyhjissä siisteissä huoneissa ja otan selfieitä aurinkoista maisemaa vasten – takanani pilkottaa meri. Puhti riittää vain hetkeksi - pienetkin mukanani tuomat nyssykät ovat kuumeen ja yskän vuoksi tuskaisen raskaita kantaa.</li>
<li>Iltapäivällä saan apuja kun kaksi hyvää ystävääni liittyvät autoineen muuttojoukkoihin. Siirrämme nyssyköitä 4 pikkuautolla kuorma kerrallaan.</li>
<li>Muuttomiehet saapuvat klo 17 jälkeen; käräjäoikeudessa on ollut pitkä ja raskas päivä. Muuttomies on kärttyisä ja silminnähden rasittunut. Tavaroita kannetaan autoon rempseästi ja niitä pinotaan miten sattuu. Varastossa on vielä paljon irtotavaraa ja se sullotaan autoon muiden rojujen joukkoon. </li>
<li>Olen ensimmäisen kuorman jälkeen ottamassa kamoja vastaan uudessa asunnossa, mutta en juuri ehdi sanoa mikä voisi mennä minnekin – esim. rautalapiot ja lumentyöntimet töröttävät uudessa lastenhuoneessa polkupyörien ja hyppykeppien kera.</li>
<li>Pölyn ja hiekan määrä lattioilla on valtava ja koko asunto on täynnä hirveitä roinakasoja, missään ei mahdu kulkemaan. Toinen muuttomiehistä taputtaa minua olkapäähän pihamaalla ja sanoo että ”kuitenkin sulla on paljon vähemmän tätä tavaraa kuin monella muulla”. Kun katson uutta asuntoani, sitä on todella vaikea uskoa.</li>
<li>Muuttoauto lähtee pihasta vähän ilta kymmen jälkeen, sen jälkeen istumme vielä muutaman muuttoapulaisen kanssa pizzalla keittiössä. Ystäväni ovat laittaneet makuuhuoneeseen jätesäkkien keskelle lattialle vieraspatjan ja ohjaavat minut siihen. Yhtäkkiä talossa on hiljaista, olen romukasojen keskellä yksikseni. Koitan nukkua.</li>
</ul>
<br />
<br />
Ensimmäinen aamu<br />
<br />
<ul>
<li>Herään klo 6 nukuttuani vain pari tuntia tiheään yskien. Päässä on pyörinyt tavarakasat ja kurkkua kutittaa pöly ja hiekka.</li>
<li>Päätän aloittaa tavaroiden paikalleenlaittamisen – hiljalleen ja rauhalliseen tahtiin, aloittaen niistä laatikoista ja nyssyköistä jotka haittaavat asunnossa kulkua eniten.</li>
<li>Klo 12 mennessä käytännössä kaikki tavarat ovat paikoillaan ja asunnossa mahtuu imuroimaan. Petaan vieraspatjalle makuuhuoneen lattialle puhtaat lakanat.</li>
<li>Käyn iltapäivällä sen verran kaupoilla, että haen hieman ruokaa ja siideriä kotiin. Vedän illalla kalsarikännit ja nukun erinomaisesti seuraavaan päivään.</li>
</ul>
<br />
Muuton jälkipyykki<br />
<br />
1. Romppeet<br />
<br />
Olen muuton jälkeen vienyt kierrätyskeskukseen/ huotoaseman ongelmajätteeseen, heittänyt roskiin ja antanut pois:<br />
<ul>
<li>2 vieraspatjaa</li>
<li>mankelin</li>
<li>lumentyöntimen</li>
<li> lumilapion </li>
<li>2 rautalapioa</li>
<li>2 haravaa</li>
<li>2 terassiharjaa</li>
<li>lasten puutarhakalusteet (pöytä ja 2 tuolia)</li>
<li>kirjoja</li>
<li>lastensängyn</li>
<li>vanhan digiboksin</li>
<li>muutossa rikkoontuneen jalkalampun</li>
<li>moottoriöljyä</li>
<li>hydrauliikkanestettä</li>
<li>2 tölkkiä edellisen kodin seinämaaleja</li>
<li>2 roskakoria</li>
<li>3 muovikassillista lastenvaatteita</li>
<li>1 muovikassillinen lasten kenkiä</li>
<li>...ehkä jotain muutakin, nämä tulevat nyt ensimmäisenä mieleen.</li>
</ul>
<div>
Ja erityisesti tulee mieleen että miksi nämä piti ylipäätään muuttaa uuteen asuntoon!</div>
<br />
Lisäksi nyt pyörii vaatehuoneessa lastenhuoneen tauluja ja kattovalaisimia yms. sisustusroinaa, jotka näyttävät jääneen tarpeettomiksi. Näitä olisi voinut olla vaikea karsia pois ennen oikeasti uuteen asuntoon pääsemistä – sittenhän vasta alkaa sovitella tauluja tms. paikoilleen.<br />
<br />
2. Siivoukset<br />
<br />
Myyjät olivat siivonneet huolella asunnon ennen avainten luovutusta. Keittiönkaapitkin olivat niin puhtaat että vain lastasin astiat suoraan laatikoista kaappiin. Jos olisin ollut yhtään paremmassa fyysisessä kunnossa, olisin varmasti silti heilunut kaapissa luutun kanssa - ehkä turhaan.<br />
<br />
Vanhan kämpän siivoaminen jäi myös. Muutin ulos perjantaina, uusille ostajille oli luvattu että asunto on tyhjänä seuraavana maanantaina; he kuitenkin toivoivat pääsevänsä asuntoon jo mahdollisimman pian. Kun muuttoauto lähti perjantaina yöllä, laitoin ostajille viestiä että huonekalut on nyt siirretty mutta kämpässä on kamala siivo ja että kuumeeni vuoksi jaksan tulla siivoamaan aikaisintaan sunnuntaina. He olivat niin innoissaan asuntoon pääsemisestä että lupasivat hoitaa siivouksen.<br />
<br />
Eli luistin siivouksesta molemmissa päissä:). Omatunto melkein kolkuttaa...<br />
<br />
3. Uudet ostokset<br />
<br />
Uuteen kämppään on tähän mennessä ostettu 3 uutta sänkyä (meille tuli muutossa vain lastensänky, joka on jo viety pois) ja jalkalampun tilalle uusi samanlainen. Kaikki vanhat verhot, huonekalut, päiväpeitteet ja muut ovat solahtaneet uuteen kotiin kuin nenä päähän. Koitan pitääkin tämän näin, eli että tavaroiden suunta olisi enemmän ulos- kuin sisäänpäin.<br />
<br />
Sillä syytä olisi - marraskuussa alkaa putkiremontti...:)Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-54392543984851057612014-07-15T23:03:00.000+03:002014-07-15T23:03:52.531+03:00Tavoitefarkut? Lohtufarkut!Onko sinulla kaapissasi tavoitevaatteita, joihin pitäisi vielä joskus mahtua? Mulla ei - mutta on lohtuvaatteita. Painoni heilahtaa joskus rajusti alaspäin ja kaikki vaatteet alkavat roikkua päällä kuin henkarissa. Viitisen vuotta sitten olin tuossa tilanteessa ja löysin pienen putiikin ale-korista ihanat Yanukin farkut - niitähän käytti silloin myös itse J'Lo;). Pakkohan ne oli ostaa. Vaikka eivät enää parin viikon päästä enää päälle mahtuneetkaan.<br />
<br />
Yanukit jäivät kaappiin käyttämättöminä mutta ne oli niin ihanat ja niin hyvässä kunnossa että niitä ei vaan mitenkään voinut heittää pois. Ne jalostuivat lohtufarkuiksi - jos joskus vielä paino tippuu noille lukemille, ainakin tepastelen koreasti menemään kuin itse J'Lo.<br />
<br />
Noh, tämän vuoden keväällä se sitten tapahtui - paino putosi. Ei ollut kovin lohtua siinä tilanteessa kun vedin lohtufarkut jalkaan ja totesin että ne sujahtivat päälle kuin vettä vaan, pahus että paino oli alhaalla:(. Eikä peilissäkään näyttänyt sen paremmalta - farkkujen malli on todellakin reilun viiden vuoden takaa kun vielä käytin leveälahkeisia housuja - lahje on sittemmin kaventunut reilusti. Lohtufarkuista oli tullutkin pellehousut.<br />
<br />
Että näin, nyt lähtee kiertoon lähes käyttämättömät, auttamattoman vanhanaikaiset ja huolella kaapissa vuosia säilötyt J'Lo farkut. Muistutus itselleni: älä säilö vanhoja vaatteita kaapeissa koska ne näyttävät muutaman vuoden päästä - no, vanhoilta! Vaikka olisivatkin sopivat...<br />
<br />
<br />
<br />Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-38499117722282329582014-06-18T20:46:00.002+03:002014-06-18T20:46:42.400+03:00Digi luu digi lei ja tilaa tulee...!Kaappeihin saa nopsasti lisätilaa digioimalla! Meillä on luovuttu esim. isosta osasta cd-levyjä sen jälkeen kun levyt siirrettiin koneelle tiedostomuotoon ja synkattiin koko perheen musasoittimiin. Aika harva levy muuten edes on niin harvinainen, etteikö biisejä kuulisi vaikka Spotifysta, jos tietokoneen digimuisti vai posahtaisi taivaan tuuliin.<br />
<br />
Toista se on henkilökohtaisten muistojen kanssa - niitä ei oikein saa mistään takaisin, jos ne kerran hävittää. Vanhoille VHS-kaseteille ei oikein enää ole edes laitetta millä niitä katsella. Siispä digioimaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR_97677EOw24UTwEW8XHj-FD2xitEqcKh9Xg0MbWOhedEbe8k1otse9pYitorusf6mY8sHiQH7Js2MdkmTmsK3nTsL-c74i6tjoLfzF2stGuSlg0cmOUS4twtpZp95ByhaKYyWBLycP0/s1600/IMAG0317.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR_97677EOw24UTwEW8XHj-FD2xitEqcKh9Xg0MbWOhedEbe8k1otse9pYitorusf6mY8sHiQH7Js2MdkmTmsK3nTsL-c74i6tjoLfzF2stGuSlg0cmOUS4twtpZp95ByhaKYyWBLycP0/s1600/IMAG0317.jpg" height="191" width="320" /></a></div>
Vielä nykyinen kotikuntani Kirkkonummi tarjoaa asukkailleen mahtavat mahdollisuudet ilmaiseen digiointiin! Pääkirjastosta oli aikoja tarjolla reilusti jopa viikonlopuille ja henkilökunta opastaa digioinnin kädestä pitäen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2fI5iitTj-vHYj9MuYZW386m285qPVtZHHKIS49IvQsXrNc6212MLctez3fWISIWqA8Sm-PykXcMNKa10VAQfxCelmox8QjGkH_evau4hep6TvHG-vxv9e9tBbs_ujEDKVu7dsnv9Q6I/s1600/IMG_5605.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2fI5iitTj-vHYj9MuYZW386m285qPVtZHHKIS49IvQsXrNc6212MLctez3fWISIWqA8Sm-PykXcMNKa10VAQfxCelmox8QjGkH_evau4hep6TvHG-vxv9e9tBbs_ujEDKVu7dsnv9Q6I/s1600/IMG_5605.JPG" height="200" width="150" /></a></div>
<br />
VHS-kasettien digiointia varten kirjastolla on kaikki laitteet ja muistakin formaateista voi digioida kunhan tuo laitteita itse - esim. vanhan videokameramme kasettien digiointiin tarvitaan se videokamera (kun kasetit on digioitu, koko härveli saa lähteä!)<br />
<br />
Viereisen kuvan kasettipinot mahtuivat muutamalle DVD-levylle ja nämäkin aarteet ovat nyt jopa katsottavassa muodossa. Olemme viettäneet illaan jos toisenkin omien hauskojen kotivideoiden seurassa!<br />
<br />
<br />
Itse digioiminen vaatii hyviä istumalihaksia ja pokkaa - kaikki nauhat pitää katsoa läpi ja koska digiointivälineet ovat Kirkkonummen maakunta-arkiston tiloissa, siellä ramppaa porukkaa etsimässä tietoja. Mulla esim. petti pokka kun huone tuli täyteen väkeä, kun konfirmaatiovidotani digioitiin - pitelin A4-liuskoja TV-ruudun edessä ja koitin näyttää juuri niin yrmeältä, että väki ymmärsi pitää silmänsä irti töllöstä. Ilmaistahan se itse digioiminen toki on. Maksullinen digiointipalvelu ei ollut vaihtoehto VHS-kasettien digioinnille sen vuoksi, että vanhoihin VHS-kasetteihin oli äänitetty väliin myös telkusta leffoja, joihin meillä ei toki ole tekijänoikeuksia (eikä mitään intoa katsoa vanhalle VHS-videolle telkusta ääniettyä suttua digioitunakaan).<br />
<br />
Nyt kuitenkin painaa muutto päälle. Istumalihakset, pokeri ja hermot on käytetty loppuun ja loput vanhan videokameran kelat oli annettava asiaan erikoistuneen tahon digioitavaksi. Valitsin netistä täysin satunnaisesti Logidelive Oy:n, koska sen osoite (digitoi.fi) oli jotenkin niin mukaansatempaava ja tarjosivat ilmaisen postituksen vanhoille nauhoille. Tarjous tuli nopsaan ja nettisivuilta sai tulostettua vastauslähetyslapunkin kuoreen teipattavaksi. Jään seuraamaan mielenkiinnolla miten se digiointi sujuu näin:).<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-27111557705851062192014-04-06T16:33:00.000+03:002014-04-06T16:33:01.821+03:00JääkaappijärkkäilyäParisen vuotta sitten uutiset suomalaisten roskiin heittämistä ruokamääristä kirpaisivat julmetusti. Tänään kun pyöräytin aamiassämpylät jääkaappiin jääneistä puurontähteistä, ei kirpaise enää yhtään niin paljon.<br />
<br />
Meillä on todella opittu käyttämään ruuantähteet hyväksi, mutta siihen tarvittiin paljon harjoitusta ja kokeiluja. Tällainen on meidän perheen ruokasysteemi nykyisin:<br />
<br />
Viikonloppuisin syödään kokolihaa, broileria ja kalaa erilaisten kasvislisukkeiden kera. Valmistan lihoja hieman reiluja annoksia ja pilkon jääneet lihat pieniksi paloiksi ja pakastan ne. Arkipäivinä pakastetuista lihoista saa keittoja, laatikoita ja risottoja naurettavan nopeasti kun ei tarvitse odotella pitkiä kypsymisaikoja. Kahden allergisen lapsen perheessä ei ole opittu syömään eineksiä, eikä osata sitä vieläkään vaikka allergiat ovat jo helpottaneet.<br />
<br />
Tässä listani meidän lemppari-arkiruuista:<br />
<br />
possu/nauta --> (lisäksi chorizoa ja/tai katkarapuja ja pakastevihanneksia) --> risotto tai paella, esim Nigellan <a href="http://www.nigella.com/recipes/view/spanish-paella-3514" target="_blank">ohjeella</a>.<br />
kana --> (lisäksi pakastevihanneksia, linssejä, papuja) --> <a href="http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/125500-mulligatawny-eli-mausteinen-broilerikeitto" target="_blank">mulligatawny</a>-keitto (tai tom kha keitto tai mikä tahansa kookosmaitoon tehty mausteinen keitto)<br />
palvikinkku--> (paljon eri vihanneksia ja monenlaisia papuja) --> italialaistyylinen minestrone-keitto<br />
<br />
Jauheliha on nopsa ruskistaa mutta tavallisesti sitäkin on vähän pakkasessa ruskistettuna, ettei tarvi syöksyä joka välissä ruokakauppaan. Ultimate-kiireruoka on valmis sipulikeitto (pussista) jauhelihalla jatkettuna (ja jos esikoiselta kysytään niin paahtolevällä ja juustolla uunissa kuorrutettuna).<br />
<br />
Pastakastike tai kypsennetyt vihannekset päällystävät bruschettoja, joita tarjotaan nopsatekoisen kasvissosekeiton kanssa. (esim. <a href="http://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/reseptit/kukkakaali-pekonikeitto/01375" target="_blank">Kukkakaalikeitto</a> tai maa-artisokkakeitto). Jos kasviksia edes jää...esikoinen popsii niitä mielellään aamupalaksi ja me vanhemmat otamme evääksi. Jos aamiaiselta jää keitettyjä kananmunia, niistä tulee usein pieni nizzan salaatti:).<br />
<br />
Systeemi ei toimisi ilman tenavia, joille maistuu kasvikset ja mausteet laidasta laitaan mutta harvoin eilinen ruoka sellaisenaan. Poikkeuksen tekee vain makaronilaatikko (se kelpaa aina) ja keitot, nehän vain paranee ajan kanssa. Keittoakin voi tuunata seuraavaan päivään esim. nuudeleilla. En mielelläni lämmittele toistamiseen maitoon keitettyä keittoa ja niinpä käytän paljon kookosmaitoa ja esim. lohikeittoon lisätään kermat vasta lautasella. Ja noin ylipäätään keitot ovat meidän arkipäivien pelastus. Viikolla ruuanlaittoon ei juuri kulu aikaa, viikonloppuisin kyllä.<br />
<br />
Tämän systeemin yksi suuri etu on, että jääkaapissa ei loju epämääräisiä tähteitä kun pakastan ne heti valmistuksen jälkeen. Jääkaappi pysyy siistinä ja sieltä näkee heti mitä siellä on:). En säiliö tähteitä pakkasessakaan kauaa vaan tavallisesti jo viikonlopun kauppareissua suunnitellessa päätän mitä viikolla syödään ja teemme ostokset sen mukaan, tähteet tulee usein käytettyä viikon sisään.Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-30534268275247858512013-12-19T23:10:00.000+02:002013-12-19T23:10:32.732+02:00ProjektihommissaJouluvalmisteluprojekti kaikkine pienine osaprojekteineen (joulukortit, lahjat, lahjojen paketointi, lahjojen toimittaminen saajilleen, jne jne) on pikkuhiljaa saapumassa päätökseen. Toistan saman projektin joka vuosi siitä suuresti nauttien, onhan se osa joulunodotusta. Mutta samalla joka vuosi huokaisen syvästä helpotuksesta kun projekti lähenee valmistumistaan ja alkaa joulunajan projektirauha. Tai siihen ainakin pyrin.<br />
<br />
Työprojektit ovat tietysti oma lukunsa, mutta ne pysyvät visusti työpaikalla (yleensä). Kotiprojekti ilmenee jonkinlaisena nyssykkänä tai pinona nurkassa, kaapissa tai hyllyllä jonne sen jotenkuten saa tungettua mutta josta se väistämättä pomppaa silmille. "käy läpi", "vie pois", "tee valmiiksi".<br />
<br />
On aika mahdoton rentoutua, jos joka asia mitä ympärilläsi näet, lähettää vaatimuksia siitä mitä pitäisi tehdä. Suuri syy <a href="http://roinavapaakotini.blogspot.fi/2013/12/kasilla-tekemisesta.html" target="_blank">käsityöangstiini </a>on juurikin se, että niin moni aloittamani työ jäi projektiasteelle ja olen aikoinaan rääkännyt itseäni näillä keskeneräisillä tekeleillä vain säilyttämällä niitä liian pitkään. Ihan turhaan, roskiin ne meni lopulta kaikki. <a href="http://roinavapaakotini.blogspot.fi/2013/03/sinustako-kirjastonhoitaja.html" target="_blank">Kirjojen </a>kanssa meinasi käydä vähän sama juttu, joten vähensin niitäkin rajusti. Kodinraivaus on mitä suurimmassa määrin projektien karsimista. Aika usein se tarkoittaa luovuttamista; tätä en ehdi enkä jaksa tehdä nyt enkä aio muuten tehdäkään - olkoon tekemättä!<br />
<br />
Siitä raivaamisestakin tulee helposti projekti; maailma tulee harvoin valmiiksi kerralla ja sen sivutuotteena syntyy usein "pyörähdä kierrätyskeskuksessa" tai "mene kirppikselle"-tyyppisiä uusia projekteja. Ja nyssyköitä eteiseen ja varastoon. Vinkkini kodinraivausta aloittelevalle: aloita pienin askelin ja tee suunnitelma varmasti eteen tuleville sivuprojekteille. Päätä minne säilöt kirppikselle tai kierrätyskeskukseen menevät tavarat ja koska aiot nämä asiat hoitaa.<br />
<br />
Kotitonttu toivottelee rentouttavaa joulunaikaa. Vältelkää projekteja:).Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-7077197663847667962013-12-08T22:06:00.000+02:002013-12-08T22:06:12.767+02:00Käsillä tekemisestäEilisiltana löysin itseni tekemästä käsitoitä. Tätä ei tapahdu usein. Jos nimilappujen ompelemista lasten vaatteisiin ei lasketa, voin ihan käsi sydämmellä sanoa etten ole tehnyt käsitöitä vuosiin.<br />
<br />
Ihan puskista ei eilisiltainenkaan tullut - onhan materiaali (lasten huoneen verhokankaat) ollut valmiina ja tarve (pienemmän pojan lelusäilytys) tiedostettuna jo puolisen vuotta. Projekti vaatii myös paikan (jossa on ompelukone), ja siksipä kankaat matkasivat kesälomakasseissamme vanhempieni kodin ja mökin väliä viikkokausia. Otollinen tilanne (sadepäivä eikä mitään muuta tekemistä) ei kuitenkaan toteutunut, joten kesäloman loputtua viikkasin kankaat takaisin säilytyspaikalleen tyytyväisenä siitä että lomalla riitti paistetta. 5-vuotias jäi odottamaan lelupussukoitaan.<br />
<br />
Pakotin itseni toimeen siis eilisiltana, kun olimme käymässä äitini ompelukoneella varustetussa huushollissa. Aika pian asiaan tarttumisen jälkeen muistin miksi teen tätä niin aniharvoin - kaikki tuntuu vieraalta ja vaikealta. Ei ollut kaavoja, joten A4-arkki määritti pussukoiden kokoa. Pieleen meni silti, sillä palat eivät olleet enää samankokoisia kun niitä sovitteli yhteen. Ensimmäisestä saumasta lähtien venyttelin tiukkaa puuvillakangasta, koska se kävi vääntymään rypyille vaikka mitä yritti. Rypyt jäivät ompeleen alle, en jaksanut korjata virhuja, mielipaha alkoi kasaantua. Lelukassin kahvojen kääntäminen oikeinpäin vei yksinään about sen verran kun olin ajatellut koko urakkaan käyttää aikaa. Kun tuntien hammasten kiristys oli ohi, silmien alla lepäsi omien kätösten työnjälki. Valitettavasti.<br />
<br />
Ja samalla tiedän, että jotkut tekevät käsitöitä suuresti nauttien. Nostan hattua <a href="http://www.kjunna.blogspot.fi/" target="_blank">kollegalleni</a>, joka on käsityöihmisiä. Kummilasten lahjat tehdään aina itse ja hänen huoliteltua persoonallista tyyliään alleviivaa usein joku ajatuksella suunniteltu itsetehty uniikki asuste. Olin vähintäänkin hämmentynyt, kun sain pari viikkoa sitten kutsun työpaikan "jämälankailtaan". Jämälankailtaan. Seura olisi ollut mitä parhain - mutta oikeasti: ei meillä ole jämälankoja enkä halua keneltäkään sellaisia. Meillä on yksi (valkoinen puuvilla-)lankakerä, jota käytetään lähinnä paistin sitomiseen, siksi sen paikka on keittiön kaapissa. Puikot ja virkkuukoukku löytyvät talosta myös - lääkintätarvikkeista koska ne on hankittu silloin kun esikoisella oli käsi kipsissä. En ole pidellyt puikkoja käsissäni kutoakseni sitten peruskoulun.<br />
<br />
Onneksi kätösillä voi tehdä jotain muutakin näkyvää kuin niitä käsitöitä. Järjestelyintoni alkoi jo päiväkoti-ikäisenä ja se on kestänyt opiskeluajat ja perheen perustamisen ruuhkavuodet. Saatan kauniina sunnuntaina lähettää miehen ja lapset pariksi tunniksi ulos, että saaan itse upottautua jonkun kaapin perkaamiseen. Aika ja paikka unohtuvat ja ihana flow valtaa mielen. Parin tunnin järjestelyn jälkeen tuntuu että myös ajatukset ovat järjestyksessä, olo on ihanan rento ja raukea. Kätteni töiden jälki on vain yhden kaapinoven takana. Tai silitys sitten; se puhtaan pyyin tuoksu...aika pysähtyy.. pinoan hartaana sileitä vaatekappaleita jämpteihin pinoihin ja nautin joka hetkestä...<br />
<br />
Perheemme arkea hallitsee tälllä hetkellä isäni pitkälle edennyt Altzheimerin tauti. Eräs toinen työkaveri kaivoi TED-talkista <a href="http://www.ted.com/talks/alanna_shaikh_how_i_m_preparing_to_get_alzheimer_s.html" target="_blank">puheenvuoron</a>, jossa nuori nainen, Alzheimeria sairastavan vanhan miehen tytär hänkin, kertoo miten hän aikoo valmistautua tautiin tekemällä käsitöitä! Muistamaton isäukko osaa edelleen tehdä käsitöitä ja se rentouttaa häntä. Tytär on alkanut opetella käsitöiden tekemistä ja toivoo että se alkaa sujua ajattelematta siihen mennessä kun tauti iskee. Kun työkaveri kesken lounaan kysyi, joko olen videon ohjeen mukaan alkanut tehdä käsitöitä, meinasin vetää hernekeitot väärään kurkkuun. Pitäisikö minunkin nyt käyttää elämäni hyvät vuodet vastentahtoiseen virkkaamiseen ja nypläämiseen, että voin jatkaa niitä sitten kun (tai jos!) olen laitoksessa enkä tajua enää maailmanmenosta mitään?<br />
<br />
No enpä taida. Mutta voinhan aina kirjoittaa hoitotahtooni, että laitokseen joutuessani toivon, että huoneeseeni tuotaisiin joka päivä laatikollinen roinaa järjestettäväksi tai papereita mapitettavaksi:).Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-70940476358847708322013-11-10T22:04:00.000+02:002013-11-10T22:04:06.566+02:00Inspiksen kourissa:)No huhhuh miltä ammattijärjestäjän keittiössä näyttää...<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_GDwG-tcTDmvWCtKUIthaT3BUp6TRB0Q807CpoPPZVZnP1BY7RkJfMftNd0ramXDbUy0E2HxJ_GUOoo6XfXAfmNq1qftzj8qqgexBowmcOhcoI5LNZrx5zrVuMee-K1MlbLKqH_AF10A/s1600/IMG_5281.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_GDwG-tcTDmvWCtKUIthaT3BUp6TRB0Q807CpoPPZVZnP1BY7RkJfMftNd0ramXDbUy0E2HxJ_GUOoo6XfXAfmNq1qftzj8qqgexBowmcOhcoI5LNZrx5zrVuMee-K1MlbLKqH_AF10A/s1600/IMG_5281.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Juomapullot ja muovirasiat säilövä vetolaatikko on ollut jo pitkään tämännäköinen. Olen kestänyt epäjärjestystä yllättävän kauan luottaen siihen että inspiraatio iskee lopulta.<br />
<br />
Asiaan tarttumista on lykännyt pakasterasioiden suuri määrä. Tavallisesti tähän aikaan vuodesta pakasterasiat ovat täynnä marjoja ja hyvässä järjestyksessä pakastimessa mutta tänä vuonna näin ei ole. Rasiat unohtui ottaa mukaan mökille ja vadelmat, mustikat ja puolukat pakattiin siellä pakastuspusseihin. Vain kotona pakastettavat mansikat muistui laittaa rasioihin. Kotipihan marja-aronia oli tänä syksynä harvinaisen huonosatoinen ja näin ollen rasioissa pakastettava marja-aroniamehu jäi saamatta. Rasiat jäivät kaappien täytteeksi.<br />
<br />
Pääkoppa on työskennellyt asian kanssa insipistä odotellessa. Olen hitaasti mutta varmasti perustellut itselleni sen, että jatkossa marjat säilötään muovipusseihin (vievät paljon vähemmän säilytystilaa ja niihin voi suoraan kirjoittaa pussin sisällön - mansikkarasioihin lätkittiin alkukesästä Nalle Puh-tarroja kun maalarinteipit ja etikettitarrat olivat loppuneet...nuo pakasterasiat ovat lisäksi arkikäytössä aika ällöjä, jäävät helposti limaisen oloisiksi pesun jälkeenkin ja tulevat helposti laikukkaiksi). Kun päätös pakasterasioiden rajusta vähentämisestä on jo syntynyt, voi vain jäädä odottamaan sitä autuasta hetkeä kun tajuaa että mä en enää halua avata tämännäköistä keittön laatikkoa. Mulle se hetki tuli tänään:).<br />
<br />
No ensimmäinen inventaario - tuon verran roipetta mahtuu muka yhteen vetolaatikkon. Tsiisus.Tuossa kasassa oli 10 pakasterasiaa ja yläkaapista löytyi vielä 11. Ja kansia laskin 27, hmmm...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEichxn06ZW7BjOKnNvfUFKog07WwMODjQH3WUyZF6TCqdQHvkhgfkIG6tFckxaiKnEgmX-PcWeexuVY9CKTURBRFfjLsResTWp3TJkUkasrreR9-PZjcxatggkT48a4KJWv7R4_hFmmWPs/s1600/IMG_5283.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEichxn06ZW7BjOKnNvfUFKog07WwMODjQH3WUyZF6TCqdQHvkhgfkIG6tFckxaiKnEgmX-PcWeexuVY9CKTURBRFfjLsResTWp3TJkUkasrreR9-PZjcxatggkT48a4KJWv7R4_hFmmWPs/s1600/IMG_5283.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Samalla energialla kävin sitten läpi kaikki keittiön vetolaatikot ja alakaapit. Ja jääkaapin ja pakastimen yläkaapit. Jynssäsin aterinlaatikot puhtaiksi ja pesin ison kasan muka puhtaita astioita nyt todellakin puhtaaksi. Lähes kaikki kattilat sai kyytiä pata-padalla. Inventoin keittokirjat.<br />
<br />
Inspis ei hellittänyt siinäkään kohtaa kun lemppariohjelmani alkoi tulla töllöstä - ja raivausta oli tuossa kohtaa takana jo puolitoista tuntia. Kävin keittokirjapinon läpi tanssien lomassa ja juoksin mainoskatkoilla keittiöön jatkamaan kattiloiden kuurausta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCNeQRDtzMNqDp8iZvmoa8rUWPbQtAEnE9do_Y2KmMyNuTa4qjJS8HsSplxyeVutOCpkp2Le1qBE2BstlJdNBKV2KCRYxIX6-gCl5CaQP7WjJSSTwa9VBONkLlxwzekqstTCJfMmLqPd0/s1600/IMG_5285.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCNeQRDtzMNqDp8iZvmoa8rUWPbQtAEnE9do_Y2KmMyNuTa4qjJS8HsSplxyeVutOCpkp2Le1qBE2BstlJdNBKV2KCRYxIX6-gCl5CaQP7WjJSSTwa9VBONkLlxwzekqstTCJfMmLqPd0/s1600/IMG_5285.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuIQpys0aubPjc0mEJJ5RARJkHF-BUgAfUzK0AxaFBp517rgBW3cPm5a3_14ljDqnUYUNuHxjSpkLVoswNr2BhIq2juQTnmjHFAnLl5Beh_AqAiH-uSmoky5RN5cJc3WIePXt6HIKA6rs/s1600/IMG_5289.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuIQpys0aubPjc0mEJJ5RARJkHF-BUgAfUzK0AxaFBp517rgBW3cPm5a3_14ljDqnUYUNuHxjSpkLVoswNr2BhIq2juQTnmjHFAnLl5Beh_AqAiH-uSmoky5RN5cJc3WIePXt6HIKA6rs/s1600/IMG_5289.JPG" height="200" width="150" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1nNRGERcmRdOBVMUuG_eHFdSfQBdvhot7ZUnkDDyGdGSrUsfq57e3xaE9kkH_139l50U_9s3m2wSfOaByUuQhGRuRxSgTAnpvoiBzTi3ecdbMu0eYVJtuSt8UK7vq0EG6GAdPA6hdKHM/s1600/IMG_5286.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1nNRGERcmRdOBVMUuG_eHFdSfQBdvhot7ZUnkDDyGdGSrUsfq57e3xaE9kkH_139l50U_9s3m2wSfOaByUuQhGRuRxSgTAnpvoiBzTi3ecdbMu0eYVJtuSt8UK7vq0EG6GAdPA6hdKHM/s1600/IMG_5286.JPG" height="200" width="150" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Mummuille tarjotaan pakasterasioita ja jos heillä ei ole tarvetta, ne lisätään kierrätyspinoon. Grillipihdit lähtivät varastoon sinne missä muutkin grillitarvikkeet ovat.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Kierrätykseen lähtee aikamoinen pino keittokirjoja ja keittokirjateline (hei, henkari on paljon parempi ja vie vähemmän tilaa).<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyaEH7vVPU1LB3c4MMcZLu5F6962fHEetfvWXkCMjDUJG_NAQfiWd0hNlvuyuw7l3ufzjGZUzN-wnNQqH7moibxVsPS7Ke0v21zoHwLuUWZGwPzsgt2gQofE8HGrkYQp5qURaUSzyB-3U/s1600/IMG_5287.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyaEH7vVPU1LB3c4MMcZLu5F6962fHEetfvWXkCMjDUJG_NAQfiWd0hNlvuyuw7l3ufzjGZUzN-wnNQqH7moibxVsPS7Ke0v21zoHwLuUWZGwPzsgt2gQofE8HGrkYQp5qURaUSzyB-3U/s1600/IMG_5287.JPG" height="150" width="200" /></a></div>
Roskiin lähtee yksi rikkinäinen pakasterasia, tikkuuntunut puuhaarukka ja iso pino vanhoja käyttöohjeita, ja lehtiä, joita oli tungettu kaappien syövereihin.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Ainiin ja se inspislaatikko - tältä se näyttää nyt:)<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx0a5oWC1OzlK70EiLD-9sDBEOYow-N7CXiUSIw8mAlYZFN87BYDAY8Rv45vzsUnNwNHG8OsJCf1naanFZ1V0QhqEewC05gNHX7LL4FDG_Y9CrSVmeupal-aAuyCQU15zLZ5a38ysyZJ4/s1600/IMG_5288.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx0a5oWC1OzlK70EiLD-9sDBEOYow-N7CXiUSIw8mAlYZFN87BYDAY8Rv45vzsUnNwNHG8OsJCf1naanFZ1V0QhqEewC05gNHX7LL4FDG_Y9CrSVmeupal-aAuyCQU15zLZ5a38ysyZJ4/s1600/IMG_5288.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-87701540641837927082013-10-05T21:48:00.002+03:002013-10-05T21:48:28.248+03:00ReseptijärkkäilyäTänä syksynä ei ole tarvinnut miettiä mitä laitetaan ruuaksi:). <br />
<br />
Olen nimittäin aloittanut ruoka- ja leivontareseptien järjestämisen. Kokoan lempparireseptejäni vihkoon - jos löydän reseptin jota en ole tehnyt aikoihin, testaan sen vielä kerran ennen kuin se hyväksytään vihkoseen. <br />
<br />
Ohjeita, joita en ole käyttänyt vuosiin, on pilvin pimein. Jotkut vaan ovat painuneet unohduksiin ja toisista tulin siihen käsitykseen että ei kelpaa lapsille (kunnes testin jälkeen totean että kelpaahan). Ja sitten se kolmas ryhmä: hienot ruoka-annokset, jollaisia kyllä haluaisin loihtia, mutta ovat liian työläitä työssäkäyvälle perheenäidille. <br />
<br />
Säilöin reseptejä ensin kodinkansiossa, sitten kuminauhakiinnitteisessä muovikansiossa. Teoriassa kaikki yhdessä paikassa ja järjestyksessä, mutta silti vähän hankalasti saatavilla. Käyttöä varten esille otettu resepti pyöri pöydillä päiväkaudet, kun olisi pitänyt ottaa kansio uudelleen esille sen laittamiseksi takaisin paikalleen. Reseptien selaaminen oli myös vähän työlästä, mikä johti siihen että meillä syötiin usein niitä samoja ruokia, jotka muistin ilman ohjetta. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEDPl8IJo-06BafGW5umD41ssU4gKnNiA-J6PV4z7YA5z0RHOckcVB1IWl5ackRTYekwlMIID0O7Qoq7zHUblTU9C-_YyyZOaa66kTfUc23aql48rLr7QZAgs58cAPaM7TLz1QstdfM-w/s1600/IMG_5246.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEDPl8IJo-06BafGW5umD41ssU4gKnNiA-J6PV4z7YA5z0RHOckcVB1IWl5ackRTYekwlMIID0O7Qoq7zHUblTU9C-_YyyZOaa66kTfUc23aql48rLr7QZAgs58cAPaM7TLz1QstdfM-w/s1600/IMG_5246.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
En oikein tohtinut koota reseptejä yksiin kansiin, koska ajattelin että kunnon emäntä päivittää ruokatarjontaansa säännöllisesti ainakin lisäämällä sinne uusia trendikkäitä ruokia. Usein.<br />
<br />
Nythän on kuitenkin niin, että olen jämähtänyt niihin samoihin tuttuihin, turvallisiin, meidän perheelle maistuviin ruokiin. Hyvin harvoin arkena kokeilen jotain uutta ja erilaista. Lempireseptini mahtuvat vallan mainiosti tavalliseen vihkoon - ja tilaa jää vielä useille uusille lemppareille. <br />
<br />
Nyt jos näen lehdessä uuden mielenkiintoisen ruokareseptin, suunnittelen sen tulevan viikon ruokalistalle testiin ja siitä vihkoon. <br />
<br />
Ja vaikka vihko on vielä kesken ja useat reseptit vielä odottavat vanhassa muovikansiossa mukaanpääsyään niin täytyy kyllä reteillä että onhan tämä yksi vihko nii-in kätsy:)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggE9PmQ4mIleYrBYiVj7zV-sQ4gbSAtegmYHk0VM3HGi5g7mOFxVPJ1SzHlC8DtgemJ-erF0VO00HtXtz6EsbgFy78oK8fmf1BFntJAvEmPmi95TWM0_cPLta15On_7CIgLoIO_nO6pSo/s1600/IMG_5245.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggE9PmQ4mIleYrBYiVj7zV-sQ4gbSAtegmYHk0VM3HGi5g7mOFxVPJ1SzHlC8DtgemJ-erF0VO00HtXtz6EsbgFy78oK8fmf1BFntJAvEmPmi95TWM0_cPLta15On_7CIgLoIO_nO6pSo/s1600/IMG_5245.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ta-daa!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<br />
Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-24012627364027284342013-09-28T19:48:00.001+03:002013-09-28T19:48:32.847+03:00Kaapista käyttöön - nyt!Kesälomien jälkeen on taas raivattu kodin kaappeja vanhaan malliin. Päiväkodille vietiin yksi säilytyskaluste ja laatikollinen hiekkaleluja ja kierrätyskeskusta varten kerätään toista laatikkoa. Aina näitä poispistettäviä vaan löytyy.<br />
<br />
Olen ottanut säännöksi sen, että jos tavaralle on vielä käyttöä, sen käytön on oltava nyt. Näinpä käyttöön lähtivät 9v kaapissa olleet Nalle Puh-pahvilautaset. Ne ostettiin aikanaan esikoisen 3-vuotissynttäreille, mutta ostin turhan reilusti, yksi paketti jäi yli. Pakettia säilytettiin kaapeissa kaikki nämä vuodet...<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinITzSXib76XS2ia8lBDYujnVSUVDx303P5TtJxT_4x53ujZoH-2xkyigczXywyaAO6t4RaQdzctfgnah93wrlyzu2rLI7FYGtJdjmDl964FUeptVV_OFzezbLnK8yqWKIObC0u7BJ4Js/s1600/IMG_6644.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinITzSXib76XS2ia8lBDYujnVSUVDx303P5TtJxT_4x53ujZoH-2xkyigczXywyaAO6t4RaQdzctfgnah93wrlyzu2rLI7FYGtJdjmDl964FUeptVV_OFzezbLnK8yqWKIObC0u7BJ4Js/s1600/IMG_6644.JPG" height="240" width="320" /></a><br />
...ensin siksi, että seuraaville synttäreille tai nimppareille ne varmaan tulevat hyvään käyttöön - no eipä tulleet, esikoinen kasvoi Nalle Puh-kaudestaan ulos alta aikayksikön.<br />
<br />
<div>
...sitten siksi, että jospa meille tulee joskus toinen pieni - no tulikin mutta ei koskaan innostunut Nalle Puhista.</div>
<div>
<br />
...ja sitten vaan siitä syystä että eihän nyt avaamatonta pahvilautaspakettia voi poiskaan heittää.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br />
Tuli sitten loppukesästä esikoisen 12v-synttärikemut sukulaisille ja tuttaville ja otin itseäni niskasta kiinni. Laitoin Nalle Puh-lautaset noutopöytään päättäen pysyä lujana kun esimurrosikäiseni ja samanikäiset juhlavieraansa naukuvat yhteen ääneen tylsiä ja lapsellisia pahvilautasia (olihan siis pikkuveikallakin 5v-kaverisynttäreillään Clone Wars-lautaset ja muut). </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lopputulema oli se, että yksikään lapsi ei kiinnittänyt mitään huomiota lautasten kuviointiin vaan keksit ja kakut löysivät nopsasti tiensä pöytään laitetuille pahvilautasille ja pikku suukkuihin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eli jos sillä on käyttöä, sen käytön pitää olla nyt tai se jää kaappiin vuosikausiksi...</div>
</div>
Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-32247909526678592042013-08-11T17:03:00.001+03:002013-08-11T17:03:07.353+03:00Käyttökelpoinen - mutta käytätkö?Tultiin kotiin pitkältä mökkireissulta ihanan tyhjien vaatekaappien maahan. Eihän kaappeihin jäänyt kuin muutama työvaate kun suurin osa garderoobista matkasi mukana mökiltä toiselle olemattomien pyykkäysmahdollisuuksien vuoksi.<br />
<br />
Pyykkirumban jälkeen alkoi kaappien uudellentäyttö - siinä huomasin että isännän kaapissa oli kyllä hyvinkin täyttä jo ennestään. Yhden korin täytti iso fleecetakki, josta loin puolisolle tietynlaisen kysyvän katseen. "Tää on kyllä ihan käyttökelpoinen", hän vastasi ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan.<br />
<br />
Oli pakko kysyä, että "no käytätkö?":). Hän katsoi takkia uudelleen ja totesi, että onhan tuo ollut kaapissa jo monta vuotta mutta eipä oo tullu käytettyä. (Eikä sitä ole itse hankittukaan, saatu lahjaksi jostain projektista aikoja sitten). "En mä taida olla oikein fleecetakkityyppiä".<br />
<br />
Tässä taas hyvä muistutus siitä, että vaikka tuote on täysin käyttökelpoinen, sille ei silti välttämättä ole käyttöä! Tämä on hyvä muistaa sekä aleostoksilla että varastoa raivatessa - käyttökelpoista tavaraa varmaan on pilvin pimein ... mutta ostettavia ja säilytettäviä ovat vain ne, joille on myös sitä käyttöä.<br />
<br />
Ja näin meiltä lähti kiertoon käyttökelpoinen, lämmin ja pehmoinen iso fleecetakki:).Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7079515567814638176.post-56576744557354852572013-07-01T16:32:00.000+03:002013-07-01T16:32:36.915+03:00Antakaa mökillemme roinarauha - tuokaa vain itsenne!Oltiin juhannusviikko mökillä ja haavatarpeita lipastosta kaivaessa käteen osui tämä kätevä lohen loimuteline. Vanhemmat ovat saaneet sen tuliaiseksi mökille 17 vuotta sitten ja se valmistui suoraan mökkituliaisten kortistoon, kaapin perukoille.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYg6N0rFejZdCdfWsSbeNAmtHfwCtLNxGvzgR6S8Vl8EuWq-Jmc30RjHckaX4Cefa9WgkASl7rtBP-aEOgUdxf6yJ-anZC7CQH_JjEKudh3lk1SF6thv0OzHjiXWltwE5R5AhqncMGYPU/s1600/IMG_6187.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYg6N0rFejZdCdfWsSbeNAmtHfwCtLNxGvzgR6S8Vl8EuWq-Jmc30RjHckaX4Cefa9WgkASl7rtBP-aEOgUdxf6yJ-anZC7CQH_JjEKudh3lk1SF6thv0OzHjiXWltwE5R5AhqncMGYPU/s1600/IMG_6187.JPG" height="200" width="150" /></a></div>
<br />
Mökkituliaiset on vaikeita. Moni tahtoisi tuoda tullessaan jotain tarpeellista mutta hyvä tuliainen vaatii isäntäperheen tuntemista perinpohjin. Tuokin loimuteline olisi voinut olla ihan mieluisa tuliainen kalastusfanaattiselle isälleni - harmi vaan että vanhempieni tapoihin ei koskaan kuulunut loimutus, ei vaikka myös savustuspöntössä oli loimutusteline. Meidän perheesssä kalat savustettiin tai paistettiin, piste.<br />
<br />
Pahempiakin tuliaisia on mökillä nähty. On ollut niitä kannuja, jotka eivät mahdu mihinkään astiakaappiin. On ollut hyllyt väärällään nättejä pareja keraamisia mukeja, viinilaseja jne. - ihan kiva idea sekin periaatteessa, mutta kun kaksi ihmistä on mökillä kahdestaan niin kahvit ryystetään niistä vanhoista perinteisistä emalimukeista, ei yhteensopivista tuliaismukeista. Tuliaiseksi saadun saunahunajan totesin omissa nahoissani mökkioloihin sopimattomaksi sinä iltana kun vilvottelin saunankuistilla mehiläisparvi seuranani.<br />
<br />
Mökin pitäisi olla meistä jokaiselle se omaan makuun sisustettu soppi, jossa saa olla omassa rauhassaan. Jos nyt ihan ilkeämieliseksi ruvetaan niin mikä oikeus muilla edes on alkaa siustaa sitä rauhan tyyssijaa koriste-esineillä ja tavaroilla? Vanhempieni mökkinaapuri kantoi joka vuosi tätimäisen kukan terassiamme komistamaan ja kävi pitkin kesää huomauttamassa, jos sitä oli muka hoidettu väärin tai kasteltu liian harvoin. Kun kuopukseni viime kesänä teloitti kukkasen komealla jalkapallopotkullaan, ymmärsin äitini helpotuksen määrästä myös sen ahdistuksen, mitä tämä terassille väkisin kannettu kukanrumilus oli tuonut tullessaan. Siis varmasti ihan nätti kukka monen mielestä, mutta ei meidän perheen makuun. Tänä vuonna äitini käytti meitä häikäilemättä hyväkseen ja ilmoitti että mökkimme on käynyt läpi sukupolvenvaihdoksen ja uusien asukkaiden harrastuksiin eivät kuulu ruukkukukat. Mökkinaapuri kävi kuitenkin närkästyksissään tekemässä tupatarkastuksen ja totesi että helatorstain <a href="http://roinavapaakotini.blogspot.fi/2013/05/mokki-tuo-roinan-hautausmaa.html">raivausurakkamme </a>jäljltä mökki oli tuskin tunnistettavissa samaksi paikaksi kuin ennen. Hyvä niin!<br />
<br />
Joskus tuliaiset osuvat kuitenkin ihan nappiin. Ystäväni tuli viime kesänä miehensä kanssa mökkivisiitille ja hakivat tuliaiset supermarketista: mausteita, keksejä, kuivattua ruisleipää (nam)... ja vessapaperia. Paras mökkituliainen ikinä!!!<br />
<br />
<br />Kotitonttuhttp://www.blogger.com/profile/02761893734341278411noreply@blogger.com4