tiistai 4. kesäkuuta 2013

Koulu loppui, kirjat jäi...

Koululaisemme puursi viidennen luokkansa päätökseen ja sen kunniaksi kotiimme jäi pino koulukirjoja.




Meillä on vuosien varrella heitetty pikkuhiljaa roskiin kaikki omilta kouluajoilta periytyneet kirjat. Millekään ei koskaan ole ollut käyttöä, mutta niitä siirreltiin pahvilaatikoissa asunnosta toiseen luvattoman pitkään. Olen päättänyt, että en kerää lapsilleni "muistoiksi" kaikkia hänen koulukirjojaan ja roudaa niitä sitten heidän ensimmäisten asuntojensa verkkokellareiden täytteeksi. Katselin pari viikkoa sitten operaatiota, jossa naapurin pariskunta tyhjensi varastoaan ja kantoi sieltä valtavat määrät koulukirjoja ja paperimappeja suoraan roskikseen. Onneksi meillä on tehty tuo jo monta vuotta sitten!

Viime syksynä  meillä elettiin tragedian hetkiä kun esikoisen uusi ruotsin opettaja viesteili, että aikaisempana vuonna aloitettua tehtäväkirjaa jatketaan. "Koululta kirjoja ei löydy, joten oletettavaa on että ne ovat oppilaiden kotona".

Jouduin lukemattomia kertoja vakuuttelemaan uudelle ruotsinmaikalle, että pojan 4.luokalla aloittamaa työkirjaa ei varmasti enää 5.luokan alussa ole tallessa, koska olen sen omin kätösin heittänyt kesällä pois. Kukaan ei tullut keväällä kertoneeksi, että sitä tarvitaan vielä syksyllä.

Tänä vuonna oltiin ennalta viisaita ja laitoin opettajalle kysymyksen siitä jääkö lapsille nyt keväällä jotain mitä käytetään ensi syksynä. Opettaja oli silti vähän kevättuulella ja viestitteli meille vanhemmille näin: "Tämän vuoden matematiikan kirjathan oppilaat saavat omakseen, joten jos kesän sadepäivinä ei keksi muuta tekemistä, voi pohtia tekemättömiä matematiikan tehtäviä;-)".

Joo, ihan kaunis ajatus mutta en todellakaan luota siihen, että niin tylsää tulisi, että koulukirjat kesällä kiinnostaisivat. Eli en aio säästää matematiikan(kaan) kirjoja:).Tietenkin sen verran voisi kestää, että edes seuraavaan syksyyn asti säilyttäisi kirjoja - varmuuden vuoksi.

Kun katsoo tuota yhdestä kouluvuodesta jäänyttä kirjamäärää niin väkisin tulee mieleen että miten Suomella on varaa tällaiseen. Miksi joka ikisessä aineessa pitää olla sekä luku- että työkirja? Eikö kierrätettävä lukukirja riittäisi, jos siinä olisi sellaiset tehtävät, että ratkaisut voisi vain tehdä jokainen omaan vihkoonsa?

Tuntuu että tässäkin markkinatalous jyrää. Ei tarvitse kummoista laskupäätä ymmärtääkseen miksi oppikirjakustantamot tekevät kaksi kirjaa per oppiaine ihan joka aineeseen. Yhteiskunta maksaa ja lapset kantavat kirjoja selkä vääränä.

Valmiiksi täytetyistä tehtäväkirjoista ei oikein ole edes muistoksi. Sitä tarkemmin syynään lapsen vihot, aineet, kertomukset ja esitelmät - niissä näkyy oma panostus, mielikuvitus ja kiinnostuksen kohteet!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti